Norwegian Jade – Päivä 3 (Korfu)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2

Maanantai 21.9.2015

Yleensä ennen risteilyä tulee ennakkoon mehusteltua matkaa, tutkittua eri satamia ja mietittyä mitä niissä tullaan tekemään. Tälle risteilylle valmistautuminen jäi multa kuitenkin ihan minimiin, siinä missä Miia ennakkovalmistautui edes hieman paremmin. Joten kun hyvin levätyn meripäivän jälkeen herättiin virkeänä tutustumaan ensimmäiseen satamaan, joka oli Korfu, ei päivälle ollut oikeastaan ladattuna minkäänlaisia tavoitteita.

Korfun satama osoittautui varsin helpoksi. Laivalta oli noin viiden minuutin suora kävely sataman porteille eikä satamassa tarvinnut pahemmin kierrellä ja kaarrella. Kartasta tutkimalla matkaa Korfun keskustaan oli vajaa pari kilometriä, joten päätimme paikallisbussilla matkustamisen sijasta lähteä kävellen matkaan.

2015_jade_day3_jade-hollandamerica

Kun taivalta oli vaellettu parisataa metriä, puolipilvinen ilma osoittautuikin odotettua kuumemmaksi ja auringon porotus alkoi käydä tukalaksi. Matkan varrella silmään sattui puolenkymmentä auto- ja skootterivuokraamoa, ja päätimmekin piipahtaa yhdessä pienemmässä vuokraamossa kysymässä hintoja. Aiemmalla risteilyllä vuokrattiin Caprin saarella skootteri, ja se oli tuolloin osoittautunut varsin hyväksi ratkaisuksi.

Skoden päivähinnaksi muodostui 30 euroa ja päätettiin vuokrata sellainen. Jos asiaa olisi tarkemmin ajatellut, niin hintaa olisi voinut tingata alaspäin sillä, että oli tarvetta vain muutaman tunnin vuokraukselle, koska laivalla piti olla takaisin klo 15 mennessä, mutta hinta ei tuntunut pahalta näinkään. Vuokrauksen yhteydessä kävi ilmi etteivät polttoaineet sisältyneet hintaan, mutta skootterin bensankulutuksella ei ollut luvassa kovin monen euron lisämaksu, joten tämäkin meille sopi.

2015_jade_day3_korfu01

Suomessa on aika monesti saanut kuulla juttuja kreikkalaisten löyhästä suhtautumisesta verojen maksamiseen, erityisesti Kreikalle myönnettyjen tukipakettien takia. Tässä vuokraustilanteessa tulikin heti alkuunsa kunnon tervetulotoivotus Kreikkaan, kun luottokorttimaksu meni sovitusti 30 euron mukaan, mutta kassakuitissa hintana lukikin 28 euroa. Kassaneidiltä oli kuulemma tullut näppäilyvirhe. Me ei annettu tämän kuitenkaan hidastaa vauhtia, ja pian meillä olikin kypärät päässä, skode alla ja sympaattisen vuokraamon omistajan antama ajo-ohjeistus siihen mitä Korfulla kannattaa käydä tutkimassa.

Lähin huoltoasema oli alle puolen kilsan päässä, siellä oli palvelutankkaus, ja pyysin skoden tankin täyteen bensaa. Vähemmälläkin olisi varmaan pärjätty, mutta kuten myöhemmät kokemukset osoitti, matkantekeminen on huomattavasti huolettomampaa, kun ei tarvi arpoa riittääkö polttoaine vielä hieman pidemmälle.

Kun tankki saatiin täyteen bensaa ja paikallinen liikenne osoittautui varsin rauhalliseksi, oma mielialakin kohosi meripäivän aiheuttamasta koomasta. Yhtäkkiä sitä tajusi, että tästä se paras osa risteilyä vasta alkaa, kun pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin. Ja nyt oli alla oma menopelikin, jonka myötä seikkailuun tulee ihan uutta vapautta. Ensitöiksemme päräytettiin Korfun keskustan läpi saaren länsirannalle, jossa vastaan tuli todella upeat rannikkomaisemat hyvänä kontrastina hieman teollisnihkeähkölle sataman seudulle. Keskustasta Miia ehti bongata jo pari vaatekauppaa, joihin kuulemma piti palata myöhemmin shoppailemaan.

2015_jade_day3_korfu03

Hetken kuvaussession ja kartan tulkitsemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ensin kruisaillaan rantaa pitkin etelään, jotta saadaan rauhassa käydä tsekkailemassa mestat ja näköalat ja sitten lopuksi vasta tullaan keskustaan shoppailemaan ja pyörimään sen verran, mitä aikaa jää jäljelle. Keskustasta lähti hieno rantabulevardi, joka muuttui saaren eteläosia lähestyttäessä pienemmäksi mutkatieksi, joka kipusi metsän keskellä ylös rinnettä.

Ennen matkaa Miia kertoi, että Korfulla pääsee lähelle lentokentän kiitoradan päätä, jossa voi katsella kentältä nousevia koneita. Tämä kyseinen fakta ei kuitenkaan ollut säilynyt meikäläisen muistissa ja yhdessä tiukassa mutkassa tuli eteen melkoinen yllätys, kun yhtäkkiä puut katosivat ja suoraan edestä, jyrkänteen takaa, nousi lentokone ilmaan kovan metelin saattelemana. Meikäläinen ainakin säikähti tätä ilmestystä niin paljon, että piti ottaa skode tien sivuun ja pitää hetken maisemien ihailutauko. Parasta kaksipyöräisellä liikkuessa onkin se, että sen voi pysäyttää melkein missä tahansa, kun se vie niin vähän tilaa, oli sitten tarvis päästä kuvaamaan näköaloja tai tulkita karttaa.

2015_jade_day3_korfu08

Korfun kaakkoiskulmassa oleva niemi on pari kilometriä pitkä ja päättyy Kanoni-nimiseen paikkaan, joka on yleinen turistinähtävyys. Sieltä löytyy hienoja näköaloja: lentokentän kiitoradan pääty ja hiekkarantaa. Me ajettiin ensin vahingossa lentokentän päätyyn vievän tien ohi ja suoraan Kanonin rinteen yläosaan, josta löytyi baari-kahviloita sekä miljoona turistia blokkaamassa ne hienot näköalat.

Parin pakollisen turistikuvan jälkeen jatkettiinkin matkaa. Kanoniin vievä tie on yksisuuntainen – länsipuoli tiestä vie etelään ja Kanonissa tie kääntyy niemen itäpuolelle sekä palaa takaisin pohjoiseen. Teiden välissä menee kuitenkin pari yhdystietä, joten noin kilometrin köröttelyn jälkeen pääsi kääntymään takaisin etelään menevälle tielle ja sieltä alas rannalle lentokentän päähän.

2015_jade_day3_korfu05

Aallonmurtaja, jossa lentokoneita oli hyvä bongailla, oli muutaman sadan metrin päässä kiitoradasta. Meininki ei siis ollut ollenkaan sellaista, kuin Saint Martinilla, jonne päästään 2017 varatulla Karibian risteilyllä! Turisteja ei ollut lähellekään niin paljon kuin rinteen päällä, ja tämä oli selvästi paikallisille paikka, johon tullaan kalastamaan ja chillaamaan.

Lentokenttä vaikutti aika rauhalliselta, mutta hetken ihmettelyn jälkeen nähtiin yhden koneen nousukin. Täällä vierailua voi lämpimästi suositella muillekin kuin lentokonebongareille, näkymät on todella hienot!

Mutta eihän tänne pelkkiä maisemia tultu katsomaan! Kun enimmät kuvat oli saatu kuvattua ja maisemat ihasteltua, olikin aika tutustua paikalliseeen shoppailutarjontaan.

2015_jade_day3_korfu07

Päräytettiin vanhan kaupungin vierestä löytyvään skodeparkkiin – josta oltiin saatu vinkki vuokraamolta – ja jalkauduttiin. Vanhan kaupungin kävelykadut ei varsinaisesti tarjonnallaan vakuuttaneet, siellä oli lähinnä turistikrääsäkauppoja ja ravintoloita. Mutta keskustan puoleisilta kaduilta löytyi varsin hyvät shoppailutarjonnat näin pieneksi paikaksi ja meillä loppuikin aika vähän kesken, joten jouduttiin skippaamaan loput ja hipsimään takaisin skodelle sekä laivaa kohti.

Matka keskustasta vuokraamolle ja satamaan ei ollut kovin pitkä, mutta aikaa kannattaa varata menoa reilummin, sillä paikallinen iltapäiväruuhka on tosi paha. Autoilijat kuitenkin suhtautuu varsin suopeasti siihen, että skodella puikkelehtii väleistä, mutta välissä oli niin tiukkoja paikkoja, että itsekin kokeneena motoilijana joutui harkitsemaan pariin kertaan. Päästiin kuitenkin onnellisesti perille ja aikaakin jäi karkkiostoksille sataman myymälässä.

Ilta laivalla sujui rauhallisissa merkeissä, koska seuraavana päivänä oli vuorossa risteilyn odotetuin satama, Santorini. Eli ruokaa, juomaa, mahdollisesti hot tubia. Kuka näitä muistaa!

2015_jade_day3_korfu09

Norwegian Jade – Päivä 2 (Meripäivä)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Sunnuntai 20.9.2015

Koska ensimmäinen yö laivalla oli sujunut varsin kosteissa merkeissä, nukuttiin suosiolla sunnuntaina varsinaisen aamun ohi ja heräiltiin kun hyvältä tuntui. Onneksi edessä oli meripäivä, tuo päivistä rentoutumisen kannalta loistokkain, eli mitään kiirettä mihinkään ei ollut.

Aamupalan sijaan päätettiin vetää brunssia Great Outdoorsissa, joka on yksi Norwegian Jaden parhaita juttuja. Kyseessä on Garden Cafen eli buffan jatkumo, joka sijaitsee ulkotiloissa Garden Cafen viereisellä kannella. On ihan mahtavaa startata päivä ulkona aamupalaa nauttien ja merelle katsellen! Lisäksi Great Outdoors sopii hyvin meidän kaltaisille laiskimuksille, sillä se on auki aamuisin puoli tuntia Garden Cafeta pidempään eli klo 11.30 asti.

2015_jade-greatoutdoors2

Ekan meripäivän sää ei harmillisesti osunut ihan kohdilleen siinä mielessä, että aurinkoa ei paljoa päässyt ihmettelemään harmaan pilvimassan takaa. Mutta eipä tuo liikaa jäänyt harmittamaan, hytin parvekkeella kun oli joka tapauksessa kiva istuskella lukemassa ja maisemia ihmettelemässä.

Mika on aiemmassa bloggauksessaan kirjoitellut syistä, joiden takia meripäivät on mahtavia. En siis lähde nyt toistamaan samoja sanoja vaikka ne täysin allekirjoitan, vaan käykää lukemassa tuo aiempi bloggaus. Mutta tarjolla olevista aktiviteeteista sen verran, että tyrkyllä olisi taas ollut jokaiselle jotakin aina cha cha -tanssitunneista erilaisiin visoihin ja kisoihin, casinolla sekä opastusta että turnauksia, bingoa, karaokea, fitness-tunteja, viinin- ja martininmaistajaisia, teatteriesityksiä… you name it. (Niin ja tietysti Mr. Sexy Legs -kisa, johon en jostain kumman syystä saanut suostuteltua Mikaa osallistumaan. Ensi kerralla sitten.)

Risteilyillä hytteihin toimitetaan aina edellisenä iltana seuraavan päivän ohjelma, jossa kerrotaan sekä tulevan päivän kohokohdista että tarkemmista aikatauluista niin ruokailuihin kuin ohjelmiinkin liittyen.

Esimerkkiä NCL:n Freestyle Daily -lehtisen aikatauluosiosta (ja sen myötä myös meripäivänä tarjolla olevista aktiviteeteista) löytyy täältä. Me ei selvästikään oltu luettu tarpeeksi huolella tätä kyseistä meripäivän dailya, nimittäin yllätys oli suuri, kun vessan peiliin oli ilmestynyt alla näkyvä lappu siivoojan käynnin aikana.

2015_jade_day1_meripaiva02

Tämä Norwegian’s Night Out -konsepti oli meille kokonaan uusi (aiemmin vastaava iltama taisi kulkea “Dress Up or Not Night” -nimellä) joten hetken ihmettelimme mistä mahtaa olla kyse. NCL:lla ei ole virallisia formal nighteja toisin kuin monilla muilla laivayhtiöillä, mutta useat matkustajat – me mukaan lukien – tykkäävät pukeutua kerran tai kahdesti risteilyviikon aikana vähän fancymmin tästä huolimatta.

2015_jade_day1_meripaiva03Mika kävi tekemässä nopean scouttauksen yleisiin tiloihin ja selvisi, että tämä tosiaan oli NCL:n kevyempi versio formal nightista, ja monet olivatkin päättäneet laittaa parastaan päälle. NCL:n sivuilla illasta kerrotaan seuraavaa: Our newest event, Norwegian’s Night Out, is the perfect opportunity to get dressed up for an evening of cocktails, fine dining and great entertainment.

Tarkoituksena meillä oli ollut viettää ilta lähinnä lepuutellen, mutta se siitä chillailusta ja ei muuta kuin laittautumaan – missään nimessä ei aiottu missata tilaisuutta kaivaa kaapista astetta hienommat vaatteet päälle. Itselleni risteilyjen yksi hauskimpia puolia on nimittäin juuri pukeutuminen, kun on kerrankin mahdollisuus käyttää niitä yleensä kaapin takaosaan pölyttymään jääviä juhlamekkoja ja korkkareita.

Ruokailemaan suunnattiin Jaden ns. fiinimpään maksuttomaan raflaan eli Grand Pacificiin, jossa onnistuttiin saamaan ikkunapöytä salin takaosasta. Valtavista ikkunoista oli melkoisen huikea katsella auringonlaskua ja myöhemmin taivaanrannassa räiskyviä salamoita. Nämä on taas niitä hetkiä, joiden takia palaan aina uudelleen ja uudelleen risteilemään. Aivan vertaansa vailla.

Ja mites se loppuilta? Nooh, sanotaan näin, että edellisillan bileet veivät voiton 6-0. Käytiin muutamissa baareissa ihmettelemässä tunnelmaa, josta tuli huolestuttavan paljon ruotsinlaiva-viboja (miinus känniset teinit, plus liikaa hoilaavia eläkeläisiä).

2015_jade-hottub

Kun meno ei siitä tuntunut paranevat, päätettiin pelastaa ilta hyppäämällä poreammeeseen illan viimeisiä mojitoja nauttimaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa Kreikan saariston ensimmäinen satama, Korfu!

Norwegian Jade – Päivä 1 (Venetsia)

Lauantai 19.9.2015

Tehokkaan Venetsia-päivän jälkeen herättiin aamulla ajoissa ja lähdettiin hotellista kohti Venetsian risteilysatamaa jo klo 9 jälkeen. Edessä oli paluu Norwegian Jadelle, josta risteilyuramme keväällä 2014 alkoi.

Vaikka sekä laiva että Venetsian satama oli jo entuudestaan tuttu, oli vatsanpohjassa pieni jännitys, koska Venetsiassa siirtyminen paikasta toiseen on aina astetta haastavampaa kuin muualla. Ensimmäisellä risteilyllä käytännön järjestelyt hoitivat matkanjohtajina toimineet Jessi ja Heini, ja matkat laivan ja Piazzale Roman välillä hoidettiin ennakkoon tilatulla tilataksilla, joten omat muistikuvat siirtymistä Venetsiassa jäi aika hämäriksi.

2015-venetsia_pontedellacostituzione

Piazzale Roma on Venetsian keskustaa lähin paikka, jonne pääsee autolla, joten se on yleinen kokoontumispaikka myös risteilylle lähteville. Venetsian päärautatieasemalta Piazzale Romalle pääsee kävellen ylittämällä Ponte della Costituzione -sillan, joka on aika korkea, mutta niin jalankulkijaystävälliseksi tehty kuin silta nyt ylipäätänsä voi olla. Sillan ylittäminen isojen matkalaukkujen kanssa on vähän urheilemista, mutta siitä selviää kyllä, jos peruskunto on suunnilleen kohdillaan. Rautatieasemalla on runsaasti huomioliiveihin pukeutuneita, isoilla laukkukärryillä varustautuneita laukunkantajia, joilta sillan ylitysapua voi tarvittaessa ostaa. Me ei olla kummallakaan reissulla näitä palveluita käytetty, joten suosituksia ei voi antaa, mutta hinta kannattanee ainakin sopia etukäteen.

People Moverilla satamaan

2015-peoplemover

Meidän valinta tällä reissulla satamaan siirtymiselle oli People Mover, joka on Piazzale Roman ja sataman väliä ajava automatisoitu juna. People Moverin lähtöasema löytyy Piazzale Roman länsinurkalta, ja on varsin helppo sekä löytää että käyttää.

Liput ostetaan automaatista, joka puhuu myös englantia ja junatasolle nouseminen tapahtuu joko liukuportaita tai hissiä käyttämällä. Matkalaukkuja ei tarvi siis kanniskella portaissa ja asema on muutenkin suunniteltu erittäin hyvin tarkoitukseensa. Junasta poistutaan eri puolelta asemaa kuin mistä junaan noustaan, joten vastaantulevia ihmisiä ei tarvi väistellä missään vaiheessa. Itse junamatka kestää vain reilun minuutin ja risteilysatamaan mennessä poistutaan heti ensimmäisellä Marittima-nimisellä pysäkillä.

2015-peoplemover_01

Marittiman asemalta poistuminen on yhtä vaivatonta ja satamaa ei voi missata, koska sen näkee koko ajan. Sataman sisällä opasteet eri risteilyaluksien käyttämiin terminaaleihin on selkeät ja maasto on Venetsian keskustasta poiketen helppokulkuista matkalaukkujenkin kanssa. Kokonaisuudessaan satamaan saapuminen People Moverilla oli erittäin helppoa ja suositeltavaa.

Risteilyn jälkeen People Moveriin pääsemistä hidastaa lipunmyyntiautomaatit. Satamasta poistuessa jonotettiin lippujen ostoon noin 20 minuuttia, mutta junat kulkevat sen verran tiheään ettei itse junaan tarvinnut jonottaa. Paluumatkan liput kannattaa siis ostaa valmiiksi jo menomatkalla, ja kylmän viileästi pyyhkäistä jonon ohi suoraan junaan.

Ajoissa laivaan

Ensimmäiseksi terminaalin ulkopuolella luovutettiin matkalaukut, mutta matkaan jäi yksi pienempi laukku, johon oli varattu sali- ja vaihtovaatteita sen verran, että pärjätään matkalaukkujen saapumiseen asti. Kuuliaisina reissaajina noudatimme laivayhtiön ennakko-ohjeistusta ja meillä oli matkalaukuissa jo valmiina laivan käyttämät tunnisteet. Ja koska koko siirtymä laivasta terminaaliin sujui niin vaivattomasti ja huomattavasti nopeammin kuin olimme arvioineet, pääsimme terminaaliin sisälle melko tasan klo 10, eli tunti ennen kuin asiakaspalvelutiskit edes aikataulun mukaan aukesivat. Muitakin hätäisiä asiakkaita onneksi oli, joten tiskit aukaistiin hieman etuajassa.

2015-satama_terminaali_01

2015-satama_terminaali_02

Rekisteröinnit hoidettuina ja hyttikortit taskussa saatiin odottaa vielä puolisen tuntia sitä, että terminaalin turvahenkilökunta oli valmis ja turvatarkistukset aloitettiin. Tyylikkäästi ryntäsimme tietenkin melkein ensimmäisinä turvatarkastukseen, joka oli totuttuun tapaan varsin löyhä, ja sen jälkeen päästiinkin laivaan, eikä kello ollut vielä edes puoltapäivää. Ensi töiksi suunnattiin hyttiin jättämään käsimatkatavarat sinne ja sitten kiertelemään laivaa.

Laivalle ajoisssa saapuminen on erittäin suositeltavaa. Laivaan on helpompi tutustua, kun muita matkustajia ei ole vielä niin paljoa, ja ensimmäinen päiväkin tuntuu paljon pidemmältä, kun pääsee aloittamaan laivasta nauttimisen melkein heti aamusta.

Laivan kiertelyn lomassa piipahdettiin myös lounaalla laivan toisessa main dining roomissa. Grand Pacific on se hienompi MDR, ja yleensä sinne ei olekaan asiaa shortseissa. Ensimmäisen risteilypäivän lounas on kuitenkin poikkeus, koska matkatavarat eivät vielä ole saapuneet hytteihin.

2015-grandpacific_01

2015-grandpacific_02

Laivan buffetissa on ensimmäisenä päivänä melkoinen ryysis, mutta Grand Pacific oli tälläkin kertaa mukavan rauhallinen lounaspaikka.

Laivas eka, salil eka

Lounaan jälkeen tutkittiin laivan loputkin yleiset tilat ja samalla tehtiin pöytävaraus illaksi Cagney’s -pihviravintolaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa meripäivä, joten tälle illalle oli jo valmiiksi suunniteltuna vähän railakkaampi illanvietto – erityisesti, kun oltiin matkassa ensimmäistä kertaa juomapaketilla varustettuna, eli kaikki $11 halvemmat viinilasilliset ja drinkit kuului hintaan.

Ilmeisesti muutkin olivat löytäneet alkuvuoden tarjoukset, joissa reissun hintaan sai valittua valinnaisesti juomapaketin, erikoisravintolapaketin ja/tai käyttörahaa laivalle. Cagney’s oli nimittäin melkein täyteen varattu jo ennakkoon, ja sama ilmiö huomattiin laivan muissakin ravintoloissa koko risteilyn ajan. Meillekin kuitenkin pöytä vielä löytyi klo 18 pintaan, mikä sopi sinällään hyvin, kun oli muutenkin aloittaa illanvietto ajoissa.

2015_jade-kuntosali

Pöytävaraus tehtynä ja suu jo illanviettoa miettiessä napsaten suunnattiin takaisin hyttiin vaihtamaan salivaatteet päälle ja sen jälkeen salille taivuttamaan rautaa, jotta illalla voi hyvillä mielin mässäillä. Matka salille kulki buffetin läpi ja siinä päivän tarjoiluja tarkastaessa huomattiin viinitiskillä tonkallinen sangriaa, joka myös kuului juomapaketin hintaan. Lähitulevaisuus alkoi siis vaikuttaa varsin lupaavalta!

Salin jälkeen napattiin buffetista jotain pientä purtavaa mukaan hyttiin, jonne oli saapunut sillä aikaa matkalaukutkin sopivasti. Suihkun jälkeen Miia alkoi laittautumaan illallista varten ja minä päätin lähtä korkkaamaan juomapaketin. Molempien hyttikorteilla varustettuna hankkiuduin ensimmäiselle vastaantulleelle baaritiskille ja kiikutin hyttiin kaksi lasillista skumppaa tyytyväisenä siitä, että juomaostoksista ei tällä reissulla kerrykään lisää laskua.

Loppuilta sujuikin sitten arvattavissa merkeissä. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja taidettiinpa pulahtaa hot tubiinkin heti ensimmäisenä iltana. Säästin koko risteilyn ajalta kaikki juomakuitit, jotta voi vertailla jälkikäteen kannattaako juomapakettia ostaa omalla rahalla. Tähän palataan omassa postauksessaan myöhemmin.

Tälle risteilyllä matkaan lähti myös GoPro 3 -kamera, jolla nappailtiin matkan varrelta sekä video- että time lapse -kuvaa. Alla lähtö Venetsiasta tiivistettynä pariin minuuttiin, tästä se alkaa!

Norwegian Jade – Pre-cruise

Lauantai 19.9.2015

Vaikka oltiin saavuttu Italiaan jo edellisenä päivänä, varsinainen risteilylle valmistautuminen alkoi oikeastaan perjantaina 18.9. – tuolloin tarkoituksena oli siirtyä Gardajärveltä Venetsiaan, josta Norwegian Jade lähtisi seuraavana päivänä kohti Kreikan saaristoa.

2015_trenitalia_02

Aamupäivällä käytiin vielä hyvästelemässä Peschiera del Gardan keskusta (lue: hoitamassa pikaiset viime hetken shoppailut) ja tämän jälkeen olikin aika siirtyä juna-asemalle. Juna oli myöhässä puolisen tuntia, mutta lopulta päästiin matkaan.

2015_trenitalia_04

Suurempi takaisku koettiin Venetsian päässä, kun hotellille saavuttaessa respasetä informoi järjestäneensä meille majoituksen toisesta hotellista, meille speksattu huoneemme kun oli kuulema “rikki”. No eipä siinä, matka jatkui uudelle hotellillemme, josta ei paljoa kerrottavaa jää tuleville sukupolville. Ei tosin olisi jäänyt siitä alkuperäisestäkään. Huvittavana pointtina mainittakoon, että Venetsian kahden tähden hotellimme (jonka ikkunasta oli “kaunis” näkymä ränsistyneelle sisäpihalle) maksoi enemmän kuin Gardajärven ihana terassillinen huoneemme järvinäköalalla.

Jatkossa tehdäänkin todennäköisesti niin, että vietetään Venetsian sijaan risteilyä edeltävä yö esimerkiksi juurikin Gardajärven maisemissa, jossa on paitsi halvempaa myös (meidän mielestä) mukavampaa. Tämä vinkkinä muillekin.

2015_venetsia_04

Tämä oli nyt meidän toinen kertamme Venetsiassa, eikä paikka kyllä edelleenkään herättänyt meissä minkäänlaista ihastusta, jos nyt ei erityisen negatiivisiakaan tunteita. Kaupunki on kieltämättä kaiken sen turistihöhän alla kaunis, mutta nykyisällään fiiliksen pilaavat turistimassat ja kaikenlaista krääsää tursuavat kadut. Ja ne hinnat. Venetsiassa on vaan uskomattoman kallista, etenkin juuri hotellit.

2015_venetsia_01

Iltapäivä ja ilta sujui kaupungilla kierrellen. Illan hämärtyessä siirryttiin syömään kanaalin varrella sijaitsevaan tunnelmalliseen ravintolaan, ja tämä olikin ehdottomasti se hetki, jolloin eniten nautin kaupungista. Iltavalaistuksessa ja pahimpien turistijoukkioiden hajaannuttua Venetsia on parhaimmillaan.

2015_venetsia_03

Verkkaisaisasti sujunut päivä sai rauhallisen lopun, kun suunnattiin pian syömisen jälkeen takaisin hotellille nukkumaan. Risteily alkoi jo kutkutella mielessä, ja seuraavana päivänä olikin tarkoituksena suunnata laivaterminaaliin mahdollisimman ajoissa aamiaisen jälkeen.

Ihana, hurmaava Gardajärvi

Viimeisimmästä reissusta on palattu ja melkein toivuttukin. Kummasti tuollainen kymmenen päivän setti imee voimat, etenkin kun risteilyllä osui eteen sellainen remuporukka ettei pitkistä yöunista tarvinnut paljoa unelmoida… Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin lähdetään tämän(kin) matkaraportin osalta sieltä mistä kaikki oikeastaan alkoi.

Alunperin meidän oli tarkoitus suunnata matkaan perjantaina 18.9. ja viettää yksi risteilyä edeltävä yö Venetsiassa. Matkaan tuli kuitenkin yllättävä mutka, kun yllä leijuva lakon uhka sai meidät siirtämään lennon jo torstaille – kiitos Finnair, että tällaisen option ylipäänsä tarjositte. Ylimääräinen yö päätettiin viettää Gardajärvellä, jonka ohi oltiin joka tapauksessa ajamassa Milano-Venetsia junamatkallamme.

2015-finnair

Itse lento Milanon Malpensalle sujui hyvin. Malpensalta suhautimme ensin lentokenttäjunalla Milanon keskusrautsikalle, jossa vaihdoimme toiseen junaan ja suuntasimme kohti Peschiera del Gardan asemaa. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Gardalla, mutta odotukset oli korkealla. Itselle tämä on ollut ehdottomasti yksi niitä Italian “must see” -kohteita.

Gardajärvi on yllättävän suuri, ja ympäristössä riittää paljon eri kyliä ja alueita. Me valittiin kaikista alueista juuri Peschiera del Garda puhtaasti sijaintinsa vuoksi; Desenzano del Gardan lisäksi Peschiera oli toinen ja ainoa Gardajärven rannalla sijaitseva alue, jossa meidän Milanosta Venetsiaan matkaava juna pysähtyi. Yöpaikaksi puolestaan valikoitui Hotel Acquadolce, niin ikään sijaintinsa sekä todella loistavien arvostelujensa vuoksi.

2015-hotel_acquadolce

2015-hotel_acquadolce_05

Heti junan saapuessa Peschieraan, ensikosketus paikkaan oli superpositiivinen. Tykästyimme välittömästi alueen tunnelmaan ihan rautatieaseman ympäristöstä lähtien, ja tämä on aika harvinaista – rautsikoiden viereiset seudut kun harvemmin ovat kovin idyllisiä. Hotelli sijaitsi n. 600 metrin päässä asemalta, joten siirtyminen asemalta eteenpäin hoitui juuri niin näppärästi kuin olimme toivoneetkin hotellia buukatessa.

Hotel Acquadolce osoittautui muutenkin aivan nappivalinnaksi, jonne on ehdottomasti päästävä uudestaan! Jos siis joku on matkaamassa samoille seuduille, voi tätä hotellia todellakin lämmöllä suositella. Henkilökunta oli ystävällistä, hotelli oli mielettömän viihtyisä ja siisti, sekä tietysti lokaatio ihan mainio.

2015-hotel_acquadolce_03

2015_garda_05

Hotellin katolta löytyi kivana bonuksena auringonottoon tarkoitettu terassi, jossa olevassa poreammeessa kävimme nauttimassa reissun ensimmäiset viinilasilliset. Meillä oli lisäksi omassa huoneessa todella iso terassi, jossa olisi kyllä kelvannut loikoilla useampiakin päiviä. Suorastaan harmitti, että aikaa nautiskella alueesta sekä hotellihuoneesta oli vain yksi vuorokausi.

Poreammeilun ja siistiytymisen jälkeen suunnattiin Peschieran keskustaan, jonne oli myöskin varsin lyhyt matka hotellilta. Koko paikassa oli kyllä ihanan lungi meininki, ei ollut sellaista monesta Italian kaupungista tuttua hektisyyden tuntua saatika turistimassoja. Myös liikenne oli harvinaisen rentoa ja autoilijat pysähtyivät lähtökohtaisesti aina päästämään jalankulkijan tien yli vaikkei suojatietä edes ollut. Tällaisessa ympäristössä oli siis varsin helppoa itsekin vaihtaa vapaalle ja heittäytyä lomamoodiin.

2015_garda_06

Hetken aikaa kaupungilla pyörittyä alkoi molempien suu jo napsaa siihen malliin, että oli selkeästi aika suunnata aperitiiveille. Bongattiin jonkun kukkulan laelta baarin näköinen asetelma, jota koristi merirosvolippu. Tämä oli tietysti tutkittava tarkemmin, joten ei muuta kuin ylämäkeen taivaltamaan. Ylhäältä löytyi superkiva baari/terassi nimeltä Il Kiosko, josta ihasteltiin sekä Gardajärveä että auringonlaskua samalla aperitiiveja nauttien.

2015_garda_02

2015_garda_01

Illan hämärtyessä alkoi nälkäkin jo iskeä, joten laskeuduttiin takaisin keskustaan etsimään sopivan näköistä ravintolaa. Ruokailu sujui ihmetellessä edullisia hintoja – tilattiin Mikan synttäreiden kunniaksi meidän yhtä lemppariviiniä, ja vaikka kyseessä oli yksi listan kalleimmista pulloista, kertyi tälle hintaa vain n. 20e. Kuten Mika osuvasti totesi, Suomessa ravintolassa saisi tuolla hintaa korkeintaan S-etukortin halpisviiniä.

2015_garda_04

2015_garda_03

Ilta jatkui vielä samoissa merkeissä kun löydettiin tiemme Granguardia-nimiseen lounge baariin. Myös täällä hullaannuttiin hinnoista, kun oikeastaan kaikki juomat oli maksimissaan kuusi euroa.

Kaiken kaikkiaan tämä yhden yön yllättävä pit stop Gardajärvellä oli huikea menestys. Paikka hurmasi meidät kauneudellaan, tunnelmallaan ja (verrattaen) edullisilla hinnoillaan. Turistien puute ei varsinaisesti sekään haitannut, mihin lie olivat kadonneet? Nyt myös vahvistui itselle se tunne, että Gardalle on päästävä myös pidemmäksi aikaa vierailemaan. Ja kyllä tänne jäi ainakin murunen maailmalle ripotellusta sydämestäni.

Kohti seuraavaa seikkailua: Risteily Kreikan saaristossa

Ihanan ja tapahtumarikkaan kesän jäljiltä havahduttiin yhtäkkiä siihen, että seuraava reissu (mikäs muu kuin risteily) on ihan oven takana. Matkaan lähdetään tarkalleen kahden viikon päästä – madness! Yleensä näitä risteilyn sisältäviä matkoja tulee pohdittua ja suunniteltua etukäteen jo hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa kaikki tuntuu jäävän viime hetkille. Viimeisin yösijakin saatiin vasta buukattua, juna-aikatauluja ei olla vielä vilkaistukaan.

Etenkin Mika tykkää yleensä suunnitella kaiken hyvissä ajoin, joten tämä on sikäli vähän poikkeuksellista meille. Niin ja se, että lentolippuja lukuun ottamatta mä olen hoitanut kaikki buukkaukset ja järjestelyt. Ehkä keräsin hyvin organisoidulla viime reissulla Mikalta luottamuspisteitä, aiemmin kun Mika on ollut meillä se matkanjohtaja. 😉

2014_Jade-Venetsia1

Tällä reissulla suuntana on Kreikan saaristo, jota odotan kyllä hurjasti – tämä on nimittäin itselleni yksi niitä maailman “must see” -kohteita. Luvassa pitäisi olla melkoisen upeita maisemia. Kiinnostavan risteilystä tekee myös se, että me palataan nyt Norwegian Cruise Linen Jadelle. Samaisella laivalla oltiin meidän ihka ensimmäisella risteilyllä, eli kiva päästä tsekkaamaan miltä laiva näyttää nyt kun takana on jotain vertailukohteitakin. Tässä tulevan reissun aikataulua:

Perjantai 18.9. Lento Milanoon
Lauantai 19.9. Venetsia (lähtö klo 18)
Sunnuntai 20.9. Meripäivä
Maanantai 21.9. Corfu (8-15.30)
Tiistai 22.9. Santorini (13.30-22)
Keskiviikko 23.9. Mykonos (8-18)
Torstai 24.9. Olympia (Katakolon) (9-18)
Perjantai 25.9. Meripäivä
Lauantai 26.9. Venetsia
Sunnuntai 27.9. Lento Milanosta

Ollaan maissa siis yksi yö sekä ennen että jälkeen risteilyn. Ennen risteilyä tuo yö vietetään Venetsiassa, kun taas risteilyn jälkeen Milanossa. Molemmat kaupungit on jo ennestään tuttuja, eli sen suurempia tavoitteita ei nähtävyyksien tms. osalta ole. Voi vaan nautiskella Italian ihanasta tunnelmasta. Niin ja päästään nyt vihdoin testaamaan Airbnb, nimittäin Milanon päässä yövytään Massimo-nimisen tyypin asunnossa.

Kreikan saaristo puolestaan on meille molemmille ihan uusi tuttavuus. Ollaan käyty Kreikan puolella aiemmin vain Ateenassa, josta ei kumpikaan tykätty. Mutta saariston pitäisi olla kaiken kuulemani ja lukemani perusteella ihan oma lukunsa, joten mielellään annetaan tälle maalle uusi mahdollisuus. Yleensä mennään satamissa hyvin freestyle-henkisesti, eli ei suurimpaan osaan suunnitella etukäteen aktiviteetteja vaan suunnataan sinne minne nokka osoittaa. Nyt kuitenkin haluisin vähän ehtiä tutustumaan kohteisiin etukäteen, niin ehtisi saada maissaolosta varmasti kaiken irti. Täytyy panostaa tähän hommaan ensi viikolla.

2014_Jade-Venetsia2

Yksi huomion arvoinen juttu risteilyssä on myös se, että hyvän tarjouksen myötä meillä on tällä kertaa (ja ensimmäistä kertaa ikinä) juomapaketti sekä 150 dollaria “ilmaista” käyttörahaa laivalle. Käytännössä tätä rahaa kulutetaan ainakin erikoisrafloihin, joten etukäteen voisi vähän vilkuilla näiden tarjontaa sekä tehdä muutamia buukkauksia. Ekana iltana halutaan varmaan suunnata perinteen mukaisesti Cagney’s-pihviraflaan, tämä ainakin on hyvä varata ennakkoon.

Juomapaketti taas… no, sitä ei paljoa tarvi suunnitella, mutta jälkikäteen tullaan varmasti raportoimaan tunnelmia tästä. Risteilyjen juomapaketit on yleensä aika hyvissä hinnoissa jonka vuoksi ollaan nämä aiemmin skipattu, mutta kiinnostava testata nyt olisiko jatkossa sellaiseen panostaminen kannattaavaa vaiko ei. Aiempien arvioitujen laskelmien perusteella ei, mutta saatamme olla myös väärässä. Sellaistakin on joskus sattunut.

Allure of the Seas – Post-cruise

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7

Torstai 4.6.2015

Lähtöaamu. Oltiin valittu lähtöajaksi viimeinen slotti kuten aina, eli laivasta poistuminen tuli suorittaa (viimeistään) välillä 9-9.30. Herätyskello soi siinä kasin kieppeillä ja kun loput tavarat oli pakattu, suunnattiin matkatavaroidemme kanssa kohti viimeistä aamupalaa.

Ehdin saada aamun aikana lievän sydänkohtauksen, kun aamupalalla tajusin kadottaneeni hyttikorttini – tätä kun tarvitaan laivalta poistumiseen. Onneksi meidän siivooja oli juuri hytissämme mun sinne hädissään syöksyessä ja kertoi pelastaneensa korttini, eli episodista selvittiin säikähdyksellä.

Aamupalan ja viimeisten käsimatkatavaroiden pakkauksen (sekä kadonneen hyttikortin metsästyksen) lisäksi ei aikaa juuri muuhun jäänyt. Haikein mielin siis astelimme heti aamukahvit juotuamme ulos aluksesta, joka oli toiminut kotinamme viimeisen viikon verran.

2015-allureoftheseas-day7-01

Kotimatka tuntui äärettömän pitkältä, väsyttävältä ja monivaiheiselta. Jo pelkästään Civitavecchiasta Roomaan pääseminen oli melkoinen urakka – tätä se oli toki laivalle saapuessakin toisin päin, mutta tällöin oli sentään matkainnostus nostamassa tunnelmaa.

Ensin ulos laivasta, sitten yhdellä bussilla paikasta A paikkaan B, josta toisella bussilla paikasta B paikkaan C. Seuraavaksi junalla (jota jouduttiin odottelemaan about tunti) Civitavecchian asemalta Rooman Terminille. Meillä oli kaiken lisäksi vielä koko päivä aikaa Roomassa pyörimiselle ja neljän matkalaukun kanssa tämä ei tietysti onnistuisi, eli laukut täytyi raahata säilytykseen.

Lentojen ajoittumista risteilyyn nähden kannattaa miettiä huolella, jottei missaa risteilyä eikä lentoja myöhästymisten takia.

Roomassa vastassa oli yllättäen sellainen helle että morjens. Heti laukuista eroon pääsemisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen vastaan tulleeseen ilmastoituun raflaan lounaalle ilman sen kummempia odotuksia. Ristorante Zeus oli yllättäen superkiva paikka ja ruokakin mainiota, joten orastava nälkähelleväsy-kiukku jäi sinne.

Rooma 2015

Ruoan jälkeen yritettiin vielä hetken aikaa shoppailla, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää tappio +32 asteen edessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Rooman helle sai meistä luovutusvoiton, ja hylättiin tämä ihana kaupunki suosiolla kohti lentokenttää suunnaten.

Lentokentällä koettiin vielä hieman tuskaisia hetkiä kun remppojen takia järjestelyt olivat muuttuneet ja kiertoteitä riitti. Lisäksi lentokoneeseen kuljetus tapahtui kenttäbussilla, jossa seisoskellessa ja kuumuudessa viimeisiä matkustajia odotellessa ei taaskaan paljoa naurattanut.

No, onneksi nämä oli mallia first world problems, vaikka lähes 12 tunnin matkustamisen ja kuumuuden tuskastuttamana olin tuossa vaiheessa jo erittäin valmis palaamaan kotiin. Lento itsessään sujui hyvin, ja näin oli siis jälleen yksi ihana reissu taputeltu.

Yhteenvedon Alluresta laivana voisin tehdä toteamalla vain tämän: rakastuin. Etukäteen mietin kovasti sitä, tulisiko Allure tuntumaan jopa liian isolta ja ihmismäärät ahdistavilta. Mutta ei. Kaikki laivan layoutia myöten oli niin hyvin mietitty, että suuresta koostaan huolimatta Allure oli laivana jotenkin uskomattoman kotoisa eikä ruuhkan tuntua ollut.

Royalille ja etenkin Oasis-luokan laivalle on siis ehdottomasti päästävä toistekin. Harkinnassa onkin nyt ensi keväälle sama reissu Royalin 2016 lanseerattavalla Harmony of the Seas -botskilla. (Mika ei tosin tiedä tästä vielä, hahaa.) Myös Allurelle menisin ihan koska tahansa uusiksi! Nähtäväksi jääkin nyt lähinnä se, tuntuvatko kaikki muut laivat tämän jälkeen liian pieniltä. Toivottavasti ei.

Seuraavaa matkaraporttia on luvassa syksymmällä, kun suuntaamme Norwegian Cruise Linesin ja Jaden matkassa Kreikan saaristoon. Mutta stay tuned – sitä ennen tiedossa (toivottavasti paljon) yleisiä vinkkejä ja ajatuksia niin risteilyihin kuin muihinkin juttuihin liittyen.

Allure of the Seas – Päivä 7 (La Spezia)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6

Keskiviikko 3.6.2015

Juhannus ja juhannuksen jälkeinen laiskuus sotki kuviot, eli matkaraportin loppuun kirjoittelu on ehkä hieman viivästynyt. Pahoittelut tästä äidille ja kaikille muille noin kahdelle lukijallemme! Mutta nyt kun kesä vihdoin iski Suomeenkin, on hyvä taas nörttiytyä sisätiloihin ja saattaa tämä projekti loppusuoralle.

Risteilyjen viimeiset päivät voivat olla hieman masentavia. Kun matkan loppu ja kotiinpaluu häämöttää jo ajatuksissa, on välillä vaikea ottaa iloa täysillä irti päivästä ja etenkin illasta. Tällä kertaa viimeisen päivän satamakaupungiksi osui La Spezia, josta pääsee kätevästi moneenkin suuntaan. Vaihtoehtoina päiväreissuille oli muun muassa suuntaaminen superkauniille Cinque Terren alueelle, Toscanan viinitilukset, kaupunkimaisemat Firenzessä tai visiitti Pisan kaltevalla tornilla. Näistä muut paitsi Pisa on meidän puolesta jo aiemmilla reissuilla käyty ja nähty, joten harkitsimme jalkautumista kohti kaltevaa tornia. Toisin kävi – päädyimme jäämään koko päiväksi laivalle.

2015-allureoftheseas-day7-02

Homma meni niin, että meidän piti käväistä hetken aikaa allasosastolla päivää paistattelemassa, jonka jälkeen tarkoituksena oli suunnata maihin. Mitä kauemmin puolityhjällä allasosastolla nautiskelimme, sen turhemmalta ajatus mihinkään lähtemisestä alkoi tuntua.

Mikäli kaipaa lepuuttelua maissa sykkimisen sijaan, kannattaa harkita oman meripäivän pitämistä vaikka laiva satamassa olisikin. Kun suurin osa muista matkustajista on poistunut omille retkilleen, riittää allasosastollakin tilaa vaikka muille jakaa.

Me ollaan käyty aiemmalla Italian matkalla myös La Speziassa, joten tämänkin kaupungin tarjonta oli etukäteen selvillä. Kun siis päätös Pisan väliin jättämisestä oli tehty, oli lopulta aika helppo ratkaisu jäädä vaan laivaan nautiskelemaan olosta ja auringosta. Ja mehän muuten nautiskelimme!

2015-allureoftheseas-day7-14

Päivä hurahti nopeasti ohi drinksuja juoden, auringossa vihdoin sitä mukaan roudattua kirjaa lukien ja laivan keulassa olevasta Solariumista avautuvia maisemia ihastellen. Välillä pulahdettiin altaaseen viilentäytymään. En muista olenko ikinä nauttinut näin täysillä minkään loman viimeisestä päivästä, joten laivaan jääminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hauskaa sinänsä, että muistan kyllä ekalla reissulla lähes järkyttyneeni meidät risteilyjen maailmaan opettaneiden kavereiden laivaan jäämistä. Kuka hullu sellaista nyt tekisi?! 😉

2015-allureoftheseas-day7-08

Alkuillasta risteilytuttavamme P&J palasivat omalta päiväretkeltään ja suuntasimme nelistään viimeiselle ehtoolliselle risteilyn hintaan kuuluvaan American Iconiin. Tämän jälkeen olikin jo aika suunnata pakkaamaan isot matkalaukut.

Risteilyltä poistumista edeltävänä iltana kannattaa pakata matkalaukut ja siirtää ne hytin ulkopuolelle (yleensä klo 23 mennessä), josta henkilökunta hoitaa tavarat eteenpäin. Laukut saa takaisin seuraavana aamuna maissa.

Jos laukkunsa haluaa väkisin raahata itse aamulla ulos laivalta, on tämäkin toki mahdollista. Me ollaan kuitenkin aina mielellämme luovutettu isot matkalaukut käsistämme, ja jätetty aamuksi vain yksi tai kaksi pienempää “käsimatkatavaraa” jossa kulkeutuvat vielä illan ja aamun aikana tarvitut tavarat.

2015-allureoftheseas-day7-18

Kun laukut oli hoidettu, lähdettiin vielä nauttimaan risteilytunnelmasta. Koska tämä oli vain noin 500:lle matkustajalle viimeinen ilta laivalla, oli tunnelma huomattavasti hilpeämpi kuin normaalisti. Tämä oli meidänkin kannalta hyvä juttu, koska ei itsekään päässyt vajoamaan liikaan synkkyyteen.

Royal Promenadella oli menossa 70-luvun teemabileet, joita jäätiin hetkeksi ihmettelemään. Samoin kuin risteilyjen ekoina iltoina, meillä on ollut perinteena käydä poreammeissa lillumassa myös viimeisinä. (Poreammeis eka, poreammeis vika.) Tällä kertaa oltiin saatu jo päivällä nauttia kuohuista sen verran, että päätettiin kiltisti suunnata hyttiä kohti kun väsy alkoi painaa.

Summa summarum, vika päivä risteilyllä ylitti odotukset ja oli hyvä muistutus siitä, että hetkeen pysähtymällä voi nauttia täysin siemauksin vaikka kaikki hyvä olisikin loppumassa aikanaan. Tämän kun muistaisi jatkossakin.

Allure of the Seas – Päivä 6 (Marseille)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5

Tiistai 2.6.2015

Marseille oli tällä reissulla ainoa satama, missä ei oltu ennestään käyty. Viime syksyn risteily kiersi suunnilleen samaa reittiä, mutta Ranskan Rivieran pysäkkinä silloin oli Cannes. Myös aiemmin tutuksi tullut Nizza oli Cannesin kanssa todella miellyttävä kokemus. Risteilyä edeltänyt tutkiskelu kuitenkin paljasti, että Marseille ei ole ihan niin idyllinen rantakaupunki noihin kahteen muuhun verrattuna, erityisesti kun satama, johon risteilylaivat ankkuroituu, on aika teollisella alueella.

devred

Tälle päivälle ei siis ollut suuria odotuksia. Koska kyseessä oli ainoa pysäkki Ranskassa, oli tärkeimpänä tavoitteena päästä shoppailemaan Devred 1902 -miestenvaateliikkeessä, josta vaan löytyy aina parhaat ostokset tällaiselle leveä- ja pitkäselkäiselle tappijalalle. Harmillisesti Devredin liikkeitä löytyy siis vain Ranskasta.

Pääasiallisesti Devredin vaatteista löytyy sellaista kaikkea smart casualista ylöspäin. Tyyliltään lähimpänä on ehkä Zara, joskin Devredin leikkaukset sopii ainakin meikäläiselle paremmin. Lisäksi vaatteet on yleisesti Zaraa laadukkaampia, vaikka hintaluokka on suunnilleen sama.

Marseillen keskustaa lähin Devred sijaitsee Grand Littoral -kauppakeskuksessa, joka on yli 10 kilometria pohjoiseen kuumimmasta ytimestä, eli Vieux Port -alueesta. Homma vaikutti siis etukäteen vähän hankalalta.

Edellisenä iltana saapuneesta päiväohjelmasta selvisi, että satamasta keskustaan järjestetty shuttle-kyyditys hoidetaan sekä bussilla että veneellä, mutta matka kestää 45 minuuttia ja maksaa $23 per henkilö. Tämä kuulosti nihkeän vaikealta, joten päätimme nukkua yön yli ja katsella aamulla mitä ikkunasta (ja kartasta) näkyy.

Aamun tilanne olikin alkuperäisen Devred-suunnitelman kannalta lähes täydellinen. Laiva oli ankkuroitu niin kauas pohjoiseen, että Grand Littoraliin oli matkaa vain muutama kilometri. Tämän jälkeen ei tarvinnut kauaa päiväsuunnitelmaa miettiä. Aamupalat naamaan, tiedustelusoitto uusille risteilykavereille, ja yksissä tuumin taksikyydillä shoppailemaan!

Grand Littoral osoittautui ihan viihtyisäksi, suunnilleen Jumbon kokoiseksi kauppakeskukseksi, josta löytyi kaikki suurimmat vaateketjut sekä muutama harvemmin vastaan tullut liike. Shoppailukierrokseen upposi muutama tunti eikä Devred pettänyt tälläkään kerralla – mukaan lähti kassillinen vaatteita.

Me ollaan tosi ahkeria shoppaajia ja kerran tällaisessa reissussa on kiva vierailla myös kauppakeskuksessa. Kaupoissa voi vaeltaa vapaammin, koska toinen ei pääse hukkumaan niin helposti. Osaltaan sen takia tulee soviteltua vaatteita helpommin ja kun koko kauppakeskus on ilmastoitu, ei ole jatkuvasti niin hikinihkuisa kuin esimerkiksi Rooman kaduilla shoppaillessa. Lisäksi myyjät on tosi ystävällisiä, kun turisteja on tällaisissa paikoissa vähemmän.

2015-allureoftheseas-day6-05

Ennen laivalle takaisin suuntaamista päätettiin vielä käydä tarkistamassa paikallisen Carrefour-ruokakaupan karkkihyllyt, ja yllätykseksi huomattiin, että ensimmäistä kertaa Välimeren seudulla löydettiin sellaisen ihan kunnon Citymarket/Prisma-koon kauppa. Erityisesti mieltä lämmitti viinivalikoiman lisäksi juusto-osasto, josta löytyi maailman parasta Boursin-juustoa hyllykaupalla!

Grand Littoralista laivalle palaamiseen kannattaa varata aikaa. Kauppakeskuksesta löytyi kyllä selkeästi merkitty taksitolppa, mutta takseja ei iltapäiväruuhkan aikaan meinannut löytyä. Loppujen lopuksi sellainen kuitenkin paikalle ilmestyi.

2015-allureoftheseas-day6-06

Kuten aiemminkin taisi tulla mainittua, hyttiin ilmestyvää päiväohjelmaa kannattaa syynätä tarkkaan. Tämän illan kovin vinkki oli Vintages-viinibaarin 2 for 1 -tarjous, jolla sai erittäin hyvää sangriaa kahdelle reilulla 10 dollarilla. Alkoholi on laivalla aika tyyristä, mutta tarjouksilla ja ennakkotilaamalla saa nautiskeltua myös kohtuuhintaan.

Laivalle voi ottaa mukaan myös omia viinipulloja, joskin käytännöt tässä vaihtelee vähän laivayhtiöittäin. Ja mitäpä olisi risteilyreissu ilman kunnon piilopulloa! Tästä aiheesta naputellaan myöhemmin lisävinkkejä ihan omana bloggauksenaan.

Allure of the Seas – Päivä 5 (Palma de Mallorca)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4

Maanantai 1.6.2015

Uusi viikko starttasi Palma de Mallorcalla, joka oli niin ikään tuttu satama viime syksyn risteilyltä. Ennen Palmalle rantautumista oli kuitenkin aika nauttia aamupala, jonka olimme tällä kertaa tilanneet hyttiin.

Laivojen huonepalvelua kannattaa hyödyntää laiskotuksen iskiessä, sillä se on usein ilmaista muutoin paitsi yöaikaan. Tuolloin maksu on tyypillisesti joitakin dollareita.

Allurella aamupalan sai seuraavaksi päiväksi hyttiin täyttämällä hytistä valmiiksi löytyneen tilauskortin. Tähän merkittiin haluamansa tuotteet sekä niiden määrä, ja kortti asetettiin edellisenä iltana hytin ulkopuolelle oveen roikkumaan. Aamupala toimitettiin pyytämäämme aikaan, ja oli kyllä ihanaa luksusta näin kerran risteilyssä nauttia helppo aamupala omalla partsilla.

2015-allureoftheseas-day5-01

Ilmaisen aamupalan lisäksi olimme tilanneet lisämaksulliset mimosat, joita ei meiltä kuitenkaan syystä tai toisesta koskaan veloitettu. Ja hyvä niin, koska alkoholi on risteilyillä varsin kallista nykyään – mimosojen hinta liikkui reilusti yli kymmenessä dollarissa kappale. (Ps. Tähän liittyviä säästövinkkejä luvassa seuraavassa osassa, kun alkoholivastaavamme Mika pääsee jälleen näppiksen äärelle!)

2015-allureoftheseas-day5-04

Aamupala nautittu ja aika siirtyä maihin. Toimintasuunnitelma Palmalle oli selkeä: syksyllä tehty Twizy-ajelu pitkin Palman rantaviivaa ja ympäri keskustaa oli osoittautunut mainioksi tavaksi viettää päivää, joten ei muuta kuin uusintakierrokselle.

Palman liikenne on rauhallista, joten tuolla jos jossain kannattaa harkita oman menopelin vuokraamista. Twizyllä pääsee näppärästi kiertämään tärkeimmät nähtävyydet ja tutustumaan saareen. Lisäksi Twizyn parkkeeraaminen on keskustaa myöten ilmaista.

Saatiin P&J suostuteltua mukaan Twizy-ajelulle, joten aamupalan jälkeen suuntasimme neljästään ulos laivasta. Harmillisesti Allure ei ollut rantautunut samaan satamaan kuin NCL:n Epic viime reissulla; tuolloin Twizy-vuokraamo oli suunnilleen suoraan nenän edessä laivasta ulos astuttaessa. Tällä kertaa jouduimme siis nappaamaan taksin, joka kuljetti meidän vuokraamolle.

2015-allureoftheseas-day5-06

Kun pakolliset paperihommat oli hoidettu, hyppäsimme Twizyihimme ja lähdimme ajelulle. Ainakin kyydissä istujalle tämä on oikeasti aivan mielettömän hauskaa puuhaa ja kokemus jo sinänsä. Aikanaan ekalla Twizy-ajelullamme Roomassa nauroin koko matkan ajan eli noin pari tuntia. Oman huvittavuutensa hommaan tuovat hämmentyneet ohikulkijat, jotka vuoroin purskahtavat nauruun, vuoroin katselevat Twizyä suu auki ja vuoroin ottavat kuvia tämän pienen ja hupaisan näköisen menopelin bongatessaan.

2015-allureoftheseas-day5-16

Aluksi ajeltiin Palman rantaviivaa pitkin kauniita maisemia ihastellen. Palma yllätti meidät jo viime reissulla, nimittäin odotukset paikan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tykästyttiin kuitenkin saareen niin paljon, että tänne voisi kuvitella tulevansa joskus budjettilomalle löhöilemään. Rantaviivaa riittää ja myös keskusta on tosi sympaattinen paikka.

2015-allureoftheseas-day5-11

Kun meren ihastelusta oli saatu tarpeeksi, suuntasimme sisämaata kohti. Meillä oli missiona löytää tiemme Lidliin. Kyllä, luitte aivan oikein, Lidliin. Nimittäin nyt seuraa pro-tip etenkin kaikille naisille!

Viime reissulla päädyimme Twizy-ajelulla sattumalta Lidliin, jossa bongasin kovasti tutun näköisen putelin käyttämääni Argan-öljyä. Ainoa vaan, että omani oli ostettu kampaamosta kalliilla, kun taas tämä purnukka maksoi jotain viiden-kuuden euron kieppeillä. Kotona tutkin asiaa ja kas kummaa, sekä törkyhintainen kampaamotuotteeni että Lidlin halpisversio oli tehty tasan samassa paikassa ja olivat siis täysin samaa tavaraa eri brändin logoilla varustettuna. Tätä öljyä en ikävä kyllä ole Suomen Lidlistä onnistunut paikallistamaan, joten tokihan nyt tilaisuuden tullessa täytyi käydä noutamassa uusi puteli kotiin viemiseksi.

2015-allureoftheseas-day5-10

Kun Missio Lidl: Kadonneen öljyn metsästys oli suoritettu, suuntasimme takaisin merta kohti. Päätettiin nimittäin jo ennen laivalta poistumista, että Välimeressä täytyisi käydä pulahtamassa. Ja tämä myös toteutettiin.

Lopuksi hurautettiin vielä Twizyillämme läpi Palman keskustan, jonne olisi ollut kiva jäädä vähäksi aikaa hengaamaan ja ehkä nauttimaan lasilliset sangriaa. Tällä kertaa aikaa tähän ei kuitenkaan jäänyt, eli ei muuta kuin vuokraamon kautta takaisin kohti Allurea.

2015-allureoftheseas-day5-14

Maanantaina vuorossa oli risteilyn toinen ja samalla viimeinen formal night. Napattiin kevyttä välipalaa tuttuun tapaan Park Cafésta, ja aloiteltiin samalla iltaa kohti valmistautuminen. Eli skumppa viilenemään ja Välimeren hiekat pois hiuksista.

2015-allureoftheseas-day5-20

2015-allureoftheseas-day5-18

Palmalta lähtiessä maisemat oli aika vaikuttavat, joten mikäs siinä iltaa aloitellessa ja skumppaa parvekkeella nauttiessa samalla ohi lipuvia maisemia katsellen. Kuten Mika jo edellisessä postauksessa kirjoitti, nämä hetket ovat kyllä sellaisia, joissa mieli pysähtyy.

Parvekehytti maksaa toki ekstraa, mutta tämä on mielestämme sijoitus joka kannattaa. Ei ole vuorokaudenaikaa, jolloin omasta parvekkeesta ei nauttisi. Niin aamut kuin satamasta lähdöt, auringonlaskut kuin yöllisen meren ja tähtien tuijottelu lisäävät kaikki jotakin ekstraa risteilykokemukseen.

Yhtenäkin iltana istuin parvekkeella pimeän jo laskeuduttua ja täysikuun möllöttäessä taivaalla. Mietin silloin, että tämä on mindfulnesia parhaimmillaan. Kunpa tosiaan tuollaisen hetkeen pysähtymisen osaisi löytää arjessakin.

2015-allureoftheseas-day5-19

2015-allureoftheseas-day5-17

Illalliselle suunnattiin maksulliseen Giovanni’s Table -nimiseen italialaiseen Central Parkissa sijaitsevaan raflaan. Alunperin meillä ei ollut ajatuksena vierailla muissa erikoisrafloissa kuin ensimmäisenä iltana Chopsissa, mutta kiusaus kävi liian suureksi kun kaikkiin erikoisrafloihin julistettiin -50% alennus formal nighteina.

Ruoka (ja palvelu) Giovannisissa oli aivan huikeaa, joten onneksi tänne päädyttiin! Kokemus voitti 6-0 jopa ensimmäisen illan Chopsissa vierailun, vaikka hintaa tälle olisi jäänyt vähemmän ilman alennustakin.

2015-allureoftheseas-day5-21

Myöhemmin illalla käytiin vaihtamassa vähän rennompaa päälle ja suunnattiin päivisin K-16 allasosastona toimivaan Solariumiin, jossa olikin jo täysi tohina päällä ja tanssilattia täynnä. Joskus yhden-kahden välillä bileet siirtyivät Blaze-yökerhoon, jossa päädyttiin tanssimaan yökerhon sulkeutumiseen asti muutaman intialaiskundin kanssa.

Neljältä aamuyöllä oli tietysti hyvä aika käydä vielä pulahtamassa poreammeessa huuhtelemassa tanssihiet pois iholta, joten päivä venyi lopulta aamun tunneille asti. Ei ollenkaan hassumpi ilta siis!