Norwegian Jade – Päivä 3 (Korfu)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2

Maanantai 21.9.2015

Yleensä ennen risteilyä tulee ennakkoon mehusteltua matkaa, tutkittua eri satamia ja mietittyä mitä niissä tullaan tekemään. Tälle risteilylle valmistautuminen jäi multa kuitenkin ihan minimiin, siinä missä Miia ennakkovalmistautui edes hieman paremmin. Joten kun hyvin levätyn meripäivän jälkeen herättiin virkeänä tutustumaan ensimmäiseen satamaan, joka oli Korfu, ei päivälle ollut oikeastaan ladattuna minkäänlaisia tavoitteita.

Korfun satama osoittautui varsin helpoksi. Laivalta oli noin viiden minuutin suora kävely sataman porteille eikä satamassa tarvinnut pahemmin kierrellä ja kaarrella. Kartasta tutkimalla matkaa Korfun keskustaan oli vajaa pari kilometriä, joten päätimme paikallisbussilla matkustamisen sijasta lähteä kävellen matkaan.

2015_jade_day3_jade-hollandamerica

Kun taivalta oli vaellettu parisataa metriä, puolipilvinen ilma osoittautuikin odotettua kuumemmaksi ja auringon porotus alkoi käydä tukalaksi. Matkan varrella silmään sattui puolenkymmentä auto- ja skootterivuokraamoa, ja päätimmekin piipahtaa yhdessä pienemmässä vuokraamossa kysymässä hintoja. Aiemmalla risteilyllä vuokrattiin Caprin saarella skootteri, ja se oli tuolloin osoittautunut varsin hyväksi ratkaisuksi.

Skoden päivähinnaksi muodostui 30 euroa ja päätettiin vuokrata sellainen. Jos asiaa olisi tarkemmin ajatellut, niin hintaa olisi voinut tingata alaspäin sillä, että oli tarvetta vain muutaman tunnin vuokraukselle, koska laivalla piti olla takaisin klo 15 mennessä, mutta hinta ei tuntunut pahalta näinkään. Vuokrauksen yhteydessä kävi ilmi etteivät polttoaineet sisältyneet hintaan, mutta skootterin bensankulutuksella ei ollut luvassa kovin monen euron lisämaksu, joten tämäkin meille sopi.

2015_jade_day3_korfu01

Suomessa on aika monesti saanut kuulla juttuja kreikkalaisten löyhästä suhtautumisesta verojen maksamiseen, erityisesti Kreikalle myönnettyjen tukipakettien takia. Tässä vuokraustilanteessa tulikin heti alkuunsa kunnon tervetulotoivotus Kreikkaan, kun luottokorttimaksu meni sovitusti 30 euron mukaan, mutta kassakuitissa hintana lukikin 28 euroa. Kassaneidiltä oli kuulemma tullut näppäilyvirhe. Me ei annettu tämän kuitenkaan hidastaa vauhtia, ja pian meillä olikin kypärät päässä, skode alla ja sympaattisen vuokraamon omistajan antama ajo-ohjeistus siihen mitä Korfulla kannattaa käydä tutkimassa.

Lähin huoltoasema oli alle puolen kilsan päässä, siellä oli palvelutankkaus, ja pyysin skoden tankin täyteen bensaa. Vähemmälläkin olisi varmaan pärjätty, mutta kuten myöhemmät kokemukset osoitti, matkantekeminen on huomattavasti huolettomampaa, kun ei tarvi arpoa riittääkö polttoaine vielä hieman pidemmälle.

Kun tankki saatiin täyteen bensaa ja paikallinen liikenne osoittautui varsin rauhalliseksi, oma mielialakin kohosi meripäivän aiheuttamasta koomasta. Yhtäkkiä sitä tajusi, että tästä se paras osa risteilyä vasta alkaa, kun pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin. Ja nyt oli alla oma menopelikin, jonka myötä seikkailuun tulee ihan uutta vapautta. Ensitöiksemme päräytettiin Korfun keskustan läpi saaren länsirannalle, jossa vastaan tuli todella upeat rannikkomaisemat hyvänä kontrastina hieman teollisnihkeähkölle sataman seudulle. Keskustasta Miia ehti bongata jo pari vaatekauppaa, joihin kuulemma piti palata myöhemmin shoppailemaan.

2015_jade_day3_korfu03

Hetken kuvaussession ja kartan tulkitsemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ensin kruisaillaan rantaa pitkin etelään, jotta saadaan rauhassa käydä tsekkailemassa mestat ja näköalat ja sitten lopuksi vasta tullaan keskustaan shoppailemaan ja pyörimään sen verran, mitä aikaa jää jäljelle. Keskustasta lähti hieno rantabulevardi, joka muuttui saaren eteläosia lähestyttäessä pienemmäksi mutkatieksi, joka kipusi metsän keskellä ylös rinnettä.

Ennen matkaa Miia kertoi, että Korfulla pääsee lähelle lentokentän kiitoradan päätä, jossa voi katsella kentältä nousevia koneita. Tämä kyseinen fakta ei kuitenkaan ollut säilynyt meikäläisen muistissa ja yhdessä tiukassa mutkassa tuli eteen melkoinen yllätys, kun yhtäkkiä puut katosivat ja suoraan edestä, jyrkänteen takaa, nousi lentokone ilmaan kovan metelin saattelemana. Meikäläinen ainakin säikähti tätä ilmestystä niin paljon, että piti ottaa skode tien sivuun ja pitää hetken maisemien ihailutauko. Parasta kaksipyöräisellä liikkuessa onkin se, että sen voi pysäyttää melkein missä tahansa, kun se vie niin vähän tilaa, oli sitten tarvis päästä kuvaamaan näköaloja tai tulkita karttaa.

2015_jade_day3_korfu08

Korfun kaakkoiskulmassa oleva niemi on pari kilometriä pitkä ja päättyy Kanoni-nimiseen paikkaan, joka on yleinen turistinähtävyys. Sieltä löytyy hienoja näköaloja: lentokentän kiitoradan pääty ja hiekkarantaa. Me ajettiin ensin vahingossa lentokentän päätyyn vievän tien ohi ja suoraan Kanonin rinteen yläosaan, josta löytyi baari-kahviloita sekä miljoona turistia blokkaamassa ne hienot näköalat.

Parin pakollisen turistikuvan jälkeen jatkettiinkin matkaa. Kanoniin vievä tie on yksisuuntainen – länsipuoli tiestä vie etelään ja Kanonissa tie kääntyy niemen itäpuolelle sekä palaa takaisin pohjoiseen. Teiden välissä menee kuitenkin pari yhdystietä, joten noin kilometrin köröttelyn jälkeen pääsi kääntymään takaisin etelään menevälle tielle ja sieltä alas rannalle lentokentän päähän.

2015_jade_day3_korfu05

Aallonmurtaja, jossa lentokoneita oli hyvä bongailla, oli muutaman sadan metrin päässä kiitoradasta. Meininki ei siis ollut ollenkaan sellaista, kuin Saint Martinilla, jonne päästään 2017 varatulla Karibian risteilyllä! Turisteja ei ollut lähellekään niin paljon kuin rinteen päällä, ja tämä oli selvästi paikallisille paikka, johon tullaan kalastamaan ja chillaamaan.

Lentokenttä vaikutti aika rauhalliselta, mutta hetken ihmettelyn jälkeen nähtiin yhden koneen nousukin. Täällä vierailua voi lämpimästi suositella muillekin kuin lentokonebongareille, näkymät on todella hienot!

Mutta eihän tänne pelkkiä maisemia tultu katsomaan! Kun enimmät kuvat oli saatu kuvattua ja maisemat ihasteltua, olikin aika tutustua paikalliseeen shoppailutarjontaan.

2015_jade_day3_korfu07

Päräytettiin vanhan kaupungin vierestä löytyvään skodeparkkiin – josta oltiin saatu vinkki vuokraamolta – ja jalkauduttiin. Vanhan kaupungin kävelykadut ei varsinaisesti tarjonnallaan vakuuttaneet, siellä oli lähinnä turistikrääsäkauppoja ja ravintoloita. Mutta keskustan puoleisilta kaduilta löytyi varsin hyvät shoppailutarjonnat näin pieneksi paikaksi ja meillä loppuikin aika vähän kesken, joten jouduttiin skippaamaan loput ja hipsimään takaisin skodelle sekä laivaa kohti.

Matka keskustasta vuokraamolle ja satamaan ei ollut kovin pitkä, mutta aikaa kannattaa varata menoa reilummin, sillä paikallinen iltapäiväruuhka on tosi paha. Autoilijat kuitenkin suhtautuu varsin suopeasti siihen, että skodella puikkelehtii väleistä, mutta välissä oli niin tiukkoja paikkoja, että itsekin kokeneena motoilijana joutui harkitsemaan pariin kertaan. Päästiin kuitenkin onnellisesti perille ja aikaakin jäi karkkiostoksille sataman myymälässä.

Ilta laivalla sujui rauhallisissa merkeissä, koska seuraavana päivänä oli vuorossa risteilyn odotetuin satama, Santorini. Eli ruokaa, juomaa, mahdollisesti hot tubia. Kuka näitä muistaa!

2015_jade_day3_korfu09

Norwegian Jade – Pre-cruise

Lauantai 19.9.2015

Vaikka oltiin saavuttu Italiaan jo edellisenä päivänä, varsinainen risteilylle valmistautuminen alkoi oikeastaan perjantaina 18.9. – tuolloin tarkoituksena oli siirtyä Gardajärveltä Venetsiaan, josta Norwegian Jade lähtisi seuraavana päivänä kohti Kreikan saaristoa.

2015_trenitalia_02

Aamupäivällä käytiin vielä hyvästelemässä Peschiera del Gardan keskusta (lue: hoitamassa pikaiset viime hetken shoppailut) ja tämän jälkeen olikin aika siirtyä juna-asemalle. Juna oli myöhässä puolisen tuntia, mutta lopulta päästiin matkaan.

2015_trenitalia_04

Suurempi takaisku koettiin Venetsian päässä, kun hotellille saavuttaessa respasetä informoi järjestäneensä meille majoituksen toisesta hotellista, meille speksattu huoneemme kun oli kuulema “rikki”. No eipä siinä, matka jatkui uudelle hotellillemme, josta ei paljoa kerrottavaa jää tuleville sukupolville. Ei tosin olisi jäänyt siitä alkuperäisestäkään. Huvittavana pointtina mainittakoon, että Venetsian kahden tähden hotellimme (jonka ikkunasta oli “kaunis” näkymä ränsistyneelle sisäpihalle) maksoi enemmän kuin Gardajärven ihana terassillinen huoneemme järvinäköalalla.

Jatkossa tehdäänkin todennäköisesti niin, että vietetään Venetsian sijaan risteilyä edeltävä yö esimerkiksi juurikin Gardajärven maisemissa, jossa on paitsi halvempaa myös (meidän mielestä) mukavampaa. Tämä vinkkinä muillekin.

2015_venetsia_04

Tämä oli nyt meidän toinen kertamme Venetsiassa, eikä paikka kyllä edelleenkään herättänyt meissä minkäänlaista ihastusta, jos nyt ei erityisen negatiivisiakaan tunteita. Kaupunki on kieltämättä kaiken sen turistihöhän alla kaunis, mutta nykyisällään fiiliksen pilaavat turistimassat ja kaikenlaista krääsää tursuavat kadut. Ja ne hinnat. Venetsiassa on vaan uskomattoman kallista, etenkin juuri hotellit.

2015_venetsia_01

Iltapäivä ja ilta sujui kaupungilla kierrellen. Illan hämärtyessä siirryttiin syömään kanaalin varrella sijaitsevaan tunnelmalliseen ravintolaan, ja tämä olikin ehdottomasti se hetki, jolloin eniten nautin kaupungista. Iltavalaistuksessa ja pahimpien turistijoukkioiden hajaannuttua Venetsia on parhaimmillaan.

2015_venetsia_03

Verkkaisaisasti sujunut päivä sai rauhallisen lopun, kun suunnattiin pian syömisen jälkeen takaisin hotellille nukkumaan. Risteily alkoi jo kutkutella mielessä, ja seuraavana päivänä olikin tarkoituksena suunnata laivaterminaaliin mahdollisimman ajoissa aamiaisen jälkeen.

Kohti seuraavaa seikkailua: Risteily Kreikan saaristossa

Ihanan ja tapahtumarikkaan kesän jäljiltä havahduttiin yhtäkkiä siihen, että seuraava reissu (mikäs muu kuin risteily) on ihan oven takana. Matkaan lähdetään tarkalleen kahden viikon päästä – madness! Yleensä näitä risteilyn sisältäviä matkoja tulee pohdittua ja suunniteltua etukäteen jo hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa kaikki tuntuu jäävän viime hetkille. Viimeisin yösijakin saatiin vasta buukattua, juna-aikatauluja ei olla vielä vilkaistukaan.

Etenkin Mika tykkää yleensä suunnitella kaiken hyvissä ajoin, joten tämä on sikäli vähän poikkeuksellista meille. Niin ja se, että lentolippuja lukuun ottamatta mä olen hoitanut kaikki buukkaukset ja järjestelyt. Ehkä keräsin hyvin organisoidulla viime reissulla Mikalta luottamuspisteitä, aiemmin kun Mika on ollut meillä se matkanjohtaja. 😉

2014_Jade-Venetsia1

Tällä reissulla suuntana on Kreikan saaristo, jota odotan kyllä hurjasti – tämä on nimittäin itselleni yksi niitä maailman “must see” -kohteita. Luvassa pitäisi olla melkoisen upeita maisemia. Kiinnostavan risteilystä tekee myös se, että me palataan nyt Norwegian Cruise Linen Jadelle. Samaisella laivalla oltiin meidän ihka ensimmäisella risteilyllä, eli kiva päästä tsekkaamaan miltä laiva näyttää nyt kun takana on jotain vertailukohteitakin. Tässä tulevan reissun aikataulua:

Perjantai 18.9. Lento Milanoon
Lauantai 19.9. Venetsia (lähtö klo 18)
Sunnuntai 20.9. Meripäivä
Maanantai 21.9. Corfu (8-15.30)
Tiistai 22.9. Santorini (13.30-22)
Keskiviikko 23.9. Mykonos (8-18)
Torstai 24.9. Olympia (Katakolon) (9-18)
Perjantai 25.9. Meripäivä
Lauantai 26.9. Venetsia
Sunnuntai 27.9. Lento Milanosta

Ollaan maissa siis yksi yö sekä ennen että jälkeen risteilyn. Ennen risteilyä tuo yö vietetään Venetsiassa, kun taas risteilyn jälkeen Milanossa. Molemmat kaupungit on jo ennestään tuttuja, eli sen suurempia tavoitteita ei nähtävyyksien tms. osalta ole. Voi vaan nautiskella Italian ihanasta tunnelmasta. Niin ja päästään nyt vihdoin testaamaan Airbnb, nimittäin Milanon päässä yövytään Massimo-nimisen tyypin asunnossa.

Kreikan saaristo puolestaan on meille molemmille ihan uusi tuttavuus. Ollaan käyty Kreikan puolella aiemmin vain Ateenassa, josta ei kumpikaan tykätty. Mutta saariston pitäisi olla kaiken kuulemani ja lukemani perusteella ihan oma lukunsa, joten mielellään annetaan tälle maalle uusi mahdollisuus. Yleensä mennään satamissa hyvin freestyle-henkisesti, eli ei suurimpaan osaan suunnitella etukäteen aktiviteetteja vaan suunnataan sinne minne nokka osoittaa. Nyt kuitenkin haluisin vähän ehtiä tutustumaan kohteisiin etukäteen, niin ehtisi saada maissaolosta varmasti kaiken irti. Täytyy panostaa tähän hommaan ensi viikolla.

2014_Jade-Venetsia2

Yksi huomion arvoinen juttu risteilyssä on myös se, että hyvän tarjouksen myötä meillä on tällä kertaa (ja ensimmäistä kertaa ikinä) juomapaketti sekä 150 dollaria “ilmaista” käyttörahaa laivalle. Käytännössä tätä rahaa kulutetaan ainakin erikoisrafloihin, joten etukäteen voisi vähän vilkuilla näiden tarjontaa sekä tehdä muutamia buukkauksia. Ekana iltana halutaan varmaan suunnata perinteen mukaisesti Cagney’s-pihviraflaan, tämä ainakin on hyvä varata ennakkoon.

Juomapaketti taas… no, sitä ei paljoa tarvi suunnitella, mutta jälkikäteen tullaan varmasti raportoimaan tunnelmia tästä. Risteilyjen juomapaketit on yleensä aika hyvissä hinnoissa jonka vuoksi ollaan nämä aiemmin skipattu, mutta kiinnostava testata nyt olisiko jatkossa sellaiseen panostaminen kannattaavaa vaiko ei. Aiempien arvioitujen laskelmien perusteella ei, mutta saatamme olla myös väärässä. Sellaistakin on joskus sattunut.

Allure of the Seas – Post-cruise

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7

Torstai 4.6.2015

Lähtöaamu. Oltiin valittu lähtöajaksi viimeinen slotti kuten aina, eli laivasta poistuminen tuli suorittaa (viimeistään) välillä 9-9.30. Herätyskello soi siinä kasin kieppeillä ja kun loput tavarat oli pakattu, suunnattiin matkatavaroidemme kanssa kohti viimeistä aamupalaa.

Ehdin saada aamun aikana lievän sydänkohtauksen, kun aamupalalla tajusin kadottaneeni hyttikorttini – tätä kun tarvitaan laivalta poistumiseen. Onneksi meidän siivooja oli juuri hytissämme mun sinne hädissään syöksyessä ja kertoi pelastaneensa korttini, eli episodista selvittiin säikähdyksellä.

Aamupalan ja viimeisten käsimatkatavaroiden pakkauksen (sekä kadonneen hyttikortin metsästyksen) lisäksi ei aikaa juuri muuhun jäänyt. Haikein mielin siis astelimme heti aamukahvit juotuamme ulos aluksesta, joka oli toiminut kotinamme viimeisen viikon verran.

2015-allureoftheseas-day7-01

Kotimatka tuntui äärettömän pitkältä, väsyttävältä ja monivaiheiselta. Jo pelkästään Civitavecchiasta Roomaan pääseminen oli melkoinen urakka – tätä se oli toki laivalle saapuessakin toisin päin, mutta tällöin oli sentään matkainnostus nostamassa tunnelmaa.

Ensin ulos laivasta, sitten yhdellä bussilla paikasta A paikkaan B, josta toisella bussilla paikasta B paikkaan C. Seuraavaksi junalla (jota jouduttiin odottelemaan about tunti) Civitavecchian asemalta Rooman Terminille. Meillä oli kaiken lisäksi vielä koko päivä aikaa Roomassa pyörimiselle ja neljän matkalaukun kanssa tämä ei tietysti onnistuisi, eli laukut täytyi raahata säilytykseen.

Lentojen ajoittumista risteilyyn nähden kannattaa miettiä huolella, jottei missaa risteilyä eikä lentoja myöhästymisten takia.

Roomassa vastassa oli yllättäen sellainen helle että morjens. Heti laukuista eroon pääsemisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen vastaan tulleeseen ilmastoituun raflaan lounaalle ilman sen kummempia odotuksia. Ristorante Zeus oli yllättäen superkiva paikka ja ruokakin mainiota, joten orastava nälkähelleväsy-kiukku jäi sinne.

Rooma 2015

Ruoan jälkeen yritettiin vielä hetken aikaa shoppailla, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää tappio +32 asteen edessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Rooman helle sai meistä luovutusvoiton, ja hylättiin tämä ihana kaupunki suosiolla kohti lentokenttää suunnaten.

Lentokentällä koettiin vielä hieman tuskaisia hetkiä kun remppojen takia järjestelyt olivat muuttuneet ja kiertoteitä riitti. Lisäksi lentokoneeseen kuljetus tapahtui kenttäbussilla, jossa seisoskellessa ja kuumuudessa viimeisiä matkustajia odotellessa ei taaskaan paljoa naurattanut.

No, onneksi nämä oli mallia first world problems, vaikka lähes 12 tunnin matkustamisen ja kuumuuden tuskastuttamana olin tuossa vaiheessa jo erittäin valmis palaamaan kotiin. Lento itsessään sujui hyvin, ja näin oli siis jälleen yksi ihana reissu taputeltu.

Yhteenvedon Alluresta laivana voisin tehdä toteamalla vain tämän: rakastuin. Etukäteen mietin kovasti sitä, tulisiko Allure tuntumaan jopa liian isolta ja ihmismäärät ahdistavilta. Mutta ei. Kaikki laivan layoutia myöten oli niin hyvin mietitty, että suuresta koostaan huolimatta Allure oli laivana jotenkin uskomattoman kotoisa eikä ruuhkan tuntua ollut.

Royalille ja etenkin Oasis-luokan laivalle on siis ehdottomasti päästävä toistekin. Harkinnassa onkin nyt ensi keväälle sama reissu Royalin 2016 lanseerattavalla Harmony of the Seas -botskilla. (Mika ei tosin tiedä tästä vielä, hahaa.) Myös Allurelle menisin ihan koska tahansa uusiksi! Nähtäväksi jääkin nyt lähinnä se, tuntuvatko kaikki muut laivat tämän jälkeen liian pieniltä. Toivottavasti ei.

Seuraavaa matkaraporttia on luvassa syksymmällä, kun suuntaamme Norwegian Cruise Linesin ja Jaden matkassa Kreikan saaristoon. Mutta stay tuned – sitä ennen tiedossa (toivottavasti paljon) yleisiä vinkkejä ja ajatuksia niin risteilyihin kuin muihinkin juttuihin liittyen.

Allure of the Seas – Päivä 7 (La Spezia)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6

Keskiviikko 3.6.2015

Juhannus ja juhannuksen jälkeinen laiskuus sotki kuviot, eli matkaraportin loppuun kirjoittelu on ehkä hieman viivästynyt. Pahoittelut tästä äidille ja kaikille muille noin kahdelle lukijallemme! Mutta nyt kun kesä vihdoin iski Suomeenkin, on hyvä taas nörttiytyä sisätiloihin ja saattaa tämä projekti loppusuoralle.

Risteilyjen viimeiset päivät voivat olla hieman masentavia. Kun matkan loppu ja kotiinpaluu häämöttää jo ajatuksissa, on välillä vaikea ottaa iloa täysillä irti päivästä ja etenkin illasta. Tällä kertaa viimeisen päivän satamakaupungiksi osui La Spezia, josta pääsee kätevästi moneenkin suuntaan. Vaihtoehtoina päiväreissuille oli muun muassa suuntaaminen superkauniille Cinque Terren alueelle, Toscanan viinitilukset, kaupunkimaisemat Firenzessä tai visiitti Pisan kaltevalla tornilla. Näistä muut paitsi Pisa on meidän puolesta jo aiemmilla reissuilla käyty ja nähty, joten harkitsimme jalkautumista kohti kaltevaa tornia. Toisin kävi – päädyimme jäämään koko päiväksi laivalle.

2015-allureoftheseas-day7-02

Homma meni niin, että meidän piti käväistä hetken aikaa allasosastolla päivää paistattelemassa, jonka jälkeen tarkoituksena oli suunnata maihin. Mitä kauemmin puolityhjällä allasosastolla nautiskelimme, sen turhemmalta ajatus mihinkään lähtemisestä alkoi tuntua.

Mikäli kaipaa lepuuttelua maissa sykkimisen sijaan, kannattaa harkita oman meripäivän pitämistä vaikka laiva satamassa olisikin. Kun suurin osa muista matkustajista on poistunut omille retkilleen, riittää allasosastollakin tilaa vaikka muille jakaa.

Me ollaan käyty aiemmalla Italian matkalla myös La Speziassa, joten tämänkin kaupungin tarjonta oli etukäteen selvillä. Kun siis päätös Pisan väliin jättämisestä oli tehty, oli lopulta aika helppo ratkaisu jäädä vaan laivaan nautiskelemaan olosta ja auringosta. Ja mehän muuten nautiskelimme!

2015-allureoftheseas-day7-14

Päivä hurahti nopeasti ohi drinksuja juoden, auringossa vihdoin sitä mukaan roudattua kirjaa lukien ja laivan keulassa olevasta Solariumista avautuvia maisemia ihastellen. Välillä pulahdettiin altaaseen viilentäytymään. En muista olenko ikinä nauttinut näin täysillä minkään loman viimeisestä päivästä, joten laivaan jääminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hauskaa sinänsä, että muistan kyllä ekalla reissulla lähes järkyttyneeni meidät risteilyjen maailmaan opettaneiden kavereiden laivaan jäämistä. Kuka hullu sellaista nyt tekisi?! 😉

2015-allureoftheseas-day7-08

Alkuillasta risteilytuttavamme P&J palasivat omalta päiväretkeltään ja suuntasimme nelistään viimeiselle ehtoolliselle risteilyn hintaan kuuluvaan American Iconiin. Tämän jälkeen olikin jo aika suunnata pakkaamaan isot matkalaukut.

Risteilyltä poistumista edeltävänä iltana kannattaa pakata matkalaukut ja siirtää ne hytin ulkopuolelle (yleensä klo 23 mennessä), josta henkilökunta hoitaa tavarat eteenpäin. Laukut saa takaisin seuraavana aamuna maissa.

Jos laukkunsa haluaa väkisin raahata itse aamulla ulos laivalta, on tämäkin toki mahdollista. Me ollaan kuitenkin aina mielellämme luovutettu isot matkalaukut käsistämme, ja jätetty aamuksi vain yksi tai kaksi pienempää “käsimatkatavaraa” jossa kulkeutuvat vielä illan ja aamun aikana tarvitut tavarat.

2015-allureoftheseas-day7-18

Kun laukut oli hoidettu, lähdettiin vielä nauttimaan risteilytunnelmasta. Koska tämä oli vain noin 500:lle matkustajalle viimeinen ilta laivalla, oli tunnelma huomattavasti hilpeämpi kuin normaalisti. Tämä oli meidänkin kannalta hyvä juttu, koska ei itsekään päässyt vajoamaan liikaan synkkyyteen.

Royal Promenadella oli menossa 70-luvun teemabileet, joita jäätiin hetkeksi ihmettelemään. Samoin kuin risteilyjen ekoina iltoina, meillä on ollut perinteena käydä poreammeissa lillumassa myös viimeisinä. (Poreammeis eka, poreammeis vika.) Tällä kertaa oltiin saatu jo päivällä nauttia kuohuista sen verran, että päätettiin kiltisti suunnata hyttiä kohti kun väsy alkoi painaa.

Summa summarum, vika päivä risteilyllä ylitti odotukset ja oli hyvä muistutus siitä, että hetkeen pysähtymällä voi nauttia täysin siemauksin vaikka kaikki hyvä olisikin loppumassa aikanaan. Tämän kun muistaisi jatkossakin.

Allure of the Seas – Päivä 6 (Marseille)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5

Tiistai 2.6.2015

Marseille oli tällä reissulla ainoa satama, missä ei oltu ennestään käyty. Viime syksyn risteily kiersi suunnilleen samaa reittiä, mutta Ranskan Rivieran pysäkkinä silloin oli Cannes. Myös aiemmin tutuksi tullut Nizza oli Cannesin kanssa todella miellyttävä kokemus. Risteilyä edeltänyt tutkiskelu kuitenkin paljasti, että Marseille ei ole ihan niin idyllinen rantakaupunki noihin kahteen muuhun verrattuna, erityisesti kun satama, johon risteilylaivat ankkuroituu, on aika teollisella alueella.

devred

Tälle päivälle ei siis ollut suuria odotuksia. Koska kyseessä oli ainoa pysäkki Ranskassa, oli tärkeimpänä tavoitteena päästä shoppailemaan Devred 1902 -miestenvaateliikkeessä, josta vaan löytyy aina parhaat ostokset tällaiselle leveä- ja pitkäselkäiselle tappijalalle. Harmillisesti Devredin liikkeitä löytyy siis vain Ranskasta.

Pääasiallisesti Devredin vaatteista löytyy sellaista kaikkea smart casualista ylöspäin. Tyyliltään lähimpänä on ehkä Zara, joskin Devredin leikkaukset sopii ainakin meikäläiselle paremmin. Lisäksi vaatteet on yleisesti Zaraa laadukkaampia, vaikka hintaluokka on suunnilleen sama.

Marseillen keskustaa lähin Devred sijaitsee Grand Littoral -kauppakeskuksessa, joka on yli 10 kilometria pohjoiseen kuumimmasta ytimestä, eli Vieux Port -alueesta. Homma vaikutti siis etukäteen vähän hankalalta.

Edellisenä iltana saapuneesta päiväohjelmasta selvisi, että satamasta keskustaan järjestetty shuttle-kyyditys hoidetaan sekä bussilla että veneellä, mutta matka kestää 45 minuuttia ja maksaa $23 per henkilö. Tämä kuulosti nihkeän vaikealta, joten päätimme nukkua yön yli ja katsella aamulla mitä ikkunasta (ja kartasta) näkyy.

Aamun tilanne olikin alkuperäisen Devred-suunnitelman kannalta lähes täydellinen. Laiva oli ankkuroitu niin kauas pohjoiseen, että Grand Littoraliin oli matkaa vain muutama kilometri. Tämän jälkeen ei tarvinnut kauaa päiväsuunnitelmaa miettiä. Aamupalat naamaan, tiedustelusoitto uusille risteilykavereille, ja yksissä tuumin taksikyydillä shoppailemaan!

Grand Littoral osoittautui ihan viihtyisäksi, suunnilleen Jumbon kokoiseksi kauppakeskukseksi, josta löytyi kaikki suurimmat vaateketjut sekä muutama harvemmin vastaan tullut liike. Shoppailukierrokseen upposi muutama tunti eikä Devred pettänyt tälläkään kerralla – mukaan lähti kassillinen vaatteita.

Me ollaan tosi ahkeria shoppaajia ja kerran tällaisessa reissussa on kiva vierailla myös kauppakeskuksessa. Kaupoissa voi vaeltaa vapaammin, koska toinen ei pääse hukkumaan niin helposti. Osaltaan sen takia tulee soviteltua vaatteita helpommin ja kun koko kauppakeskus on ilmastoitu, ei ole jatkuvasti niin hikinihkuisa kuin esimerkiksi Rooman kaduilla shoppaillessa. Lisäksi myyjät on tosi ystävällisiä, kun turisteja on tällaisissa paikoissa vähemmän.

2015-allureoftheseas-day6-05

Ennen laivalle takaisin suuntaamista päätettiin vielä käydä tarkistamassa paikallisen Carrefour-ruokakaupan karkkihyllyt, ja yllätykseksi huomattiin, että ensimmäistä kertaa Välimeren seudulla löydettiin sellaisen ihan kunnon Citymarket/Prisma-koon kauppa. Erityisesti mieltä lämmitti viinivalikoiman lisäksi juusto-osasto, josta löytyi maailman parasta Boursin-juustoa hyllykaupalla!

Grand Littoralista laivalle palaamiseen kannattaa varata aikaa. Kauppakeskuksesta löytyi kyllä selkeästi merkitty taksitolppa, mutta takseja ei iltapäiväruuhkan aikaan meinannut löytyä. Loppujen lopuksi sellainen kuitenkin paikalle ilmestyi.

2015-allureoftheseas-day6-06

Kuten aiemminkin taisi tulla mainittua, hyttiin ilmestyvää päiväohjelmaa kannattaa syynätä tarkkaan. Tämän illan kovin vinkki oli Vintages-viinibaarin 2 for 1 -tarjous, jolla sai erittäin hyvää sangriaa kahdelle reilulla 10 dollarilla. Alkoholi on laivalla aika tyyristä, mutta tarjouksilla ja ennakkotilaamalla saa nautiskeltua myös kohtuuhintaan.

Laivalle voi ottaa mukaan myös omia viinipulloja, joskin käytännöt tässä vaihtelee vähän laivayhtiöittäin. Ja mitäpä olisi risteilyreissu ilman kunnon piilopulloa! Tästä aiheesta naputellaan myöhemmin lisävinkkejä ihan omana bloggauksenaan.

Allure of the Seas – Päivä 5 (Palma de Mallorca)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4

Maanantai 1.6.2015

Uusi viikko starttasi Palma de Mallorcalla, joka oli niin ikään tuttu satama viime syksyn risteilyltä. Ennen Palmalle rantautumista oli kuitenkin aika nauttia aamupala, jonka olimme tällä kertaa tilanneet hyttiin.

Laivojen huonepalvelua kannattaa hyödyntää laiskotuksen iskiessä, sillä se on usein ilmaista muutoin paitsi yöaikaan. Tuolloin maksu on tyypillisesti joitakin dollareita.

Allurella aamupalan sai seuraavaksi päiväksi hyttiin täyttämällä hytistä valmiiksi löytyneen tilauskortin. Tähän merkittiin haluamansa tuotteet sekä niiden määrä, ja kortti asetettiin edellisenä iltana hytin ulkopuolelle oveen roikkumaan. Aamupala toimitettiin pyytämäämme aikaan, ja oli kyllä ihanaa luksusta näin kerran risteilyssä nauttia helppo aamupala omalla partsilla.

2015-allureoftheseas-day5-01

Ilmaisen aamupalan lisäksi olimme tilanneet lisämaksulliset mimosat, joita ei meiltä kuitenkaan syystä tai toisesta koskaan veloitettu. Ja hyvä niin, koska alkoholi on risteilyillä varsin kallista nykyään – mimosojen hinta liikkui reilusti yli kymmenessä dollarissa kappale. (Ps. Tähän liittyviä säästövinkkejä luvassa seuraavassa osassa, kun alkoholivastaavamme Mika pääsee jälleen näppiksen äärelle!)

2015-allureoftheseas-day5-04

Aamupala nautittu ja aika siirtyä maihin. Toimintasuunnitelma Palmalle oli selkeä: syksyllä tehty Twizy-ajelu pitkin Palman rantaviivaa ja ympäri keskustaa oli osoittautunut mainioksi tavaksi viettää päivää, joten ei muuta kuin uusintakierrokselle.

Palman liikenne on rauhallista, joten tuolla jos jossain kannattaa harkita oman menopelin vuokraamista. Twizyllä pääsee näppärästi kiertämään tärkeimmät nähtävyydet ja tutustumaan saareen. Lisäksi Twizyn parkkeeraaminen on keskustaa myöten ilmaista.

Saatiin P&J suostuteltua mukaan Twizy-ajelulle, joten aamupalan jälkeen suuntasimme neljästään ulos laivasta. Harmillisesti Allure ei ollut rantautunut samaan satamaan kuin NCL:n Epic viime reissulla; tuolloin Twizy-vuokraamo oli suunnilleen suoraan nenän edessä laivasta ulos astuttaessa. Tällä kertaa jouduimme siis nappaamaan taksin, joka kuljetti meidän vuokraamolle.

2015-allureoftheseas-day5-06

Kun pakolliset paperihommat oli hoidettu, hyppäsimme Twizyihimme ja lähdimme ajelulle. Ainakin kyydissä istujalle tämä on oikeasti aivan mielettömän hauskaa puuhaa ja kokemus jo sinänsä. Aikanaan ekalla Twizy-ajelullamme Roomassa nauroin koko matkan ajan eli noin pari tuntia. Oman huvittavuutensa hommaan tuovat hämmentyneet ohikulkijat, jotka vuoroin purskahtavat nauruun, vuoroin katselevat Twizyä suu auki ja vuoroin ottavat kuvia tämän pienen ja hupaisan näköisen menopelin bongatessaan.

2015-allureoftheseas-day5-16

Aluksi ajeltiin Palman rantaviivaa pitkin kauniita maisemia ihastellen. Palma yllätti meidät jo viime reissulla, nimittäin odotukset paikan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tykästyttiin kuitenkin saareen niin paljon, että tänne voisi kuvitella tulevansa joskus budjettilomalle löhöilemään. Rantaviivaa riittää ja myös keskusta on tosi sympaattinen paikka.

2015-allureoftheseas-day5-11

Kun meren ihastelusta oli saatu tarpeeksi, suuntasimme sisämaata kohti. Meillä oli missiona löytää tiemme Lidliin. Kyllä, luitte aivan oikein, Lidliin. Nimittäin nyt seuraa pro-tip etenkin kaikille naisille!

Viime reissulla päädyimme Twizy-ajelulla sattumalta Lidliin, jossa bongasin kovasti tutun näköisen putelin käyttämääni Argan-öljyä. Ainoa vaan, että omani oli ostettu kampaamosta kalliilla, kun taas tämä purnukka maksoi jotain viiden-kuuden euron kieppeillä. Kotona tutkin asiaa ja kas kummaa, sekä törkyhintainen kampaamotuotteeni että Lidlin halpisversio oli tehty tasan samassa paikassa ja olivat siis täysin samaa tavaraa eri brändin logoilla varustettuna. Tätä öljyä en ikävä kyllä ole Suomen Lidlistä onnistunut paikallistamaan, joten tokihan nyt tilaisuuden tullessa täytyi käydä noutamassa uusi puteli kotiin viemiseksi.

2015-allureoftheseas-day5-10

Kun Missio Lidl: Kadonneen öljyn metsästys oli suoritettu, suuntasimme takaisin merta kohti. Päätettiin nimittäin jo ennen laivalta poistumista, että Välimeressä täytyisi käydä pulahtamassa. Ja tämä myös toteutettiin.

Lopuksi hurautettiin vielä Twizyillämme läpi Palman keskustan, jonne olisi ollut kiva jäädä vähäksi aikaa hengaamaan ja ehkä nauttimaan lasilliset sangriaa. Tällä kertaa aikaa tähän ei kuitenkaan jäänyt, eli ei muuta kuin vuokraamon kautta takaisin kohti Allurea.

2015-allureoftheseas-day5-14

Maanantaina vuorossa oli risteilyn toinen ja samalla viimeinen formal night. Napattiin kevyttä välipalaa tuttuun tapaan Park Cafésta, ja aloiteltiin samalla iltaa kohti valmistautuminen. Eli skumppa viilenemään ja Välimeren hiekat pois hiuksista.

2015-allureoftheseas-day5-20

2015-allureoftheseas-day5-18

Palmalta lähtiessä maisemat oli aika vaikuttavat, joten mikäs siinä iltaa aloitellessa ja skumppaa parvekkeella nauttiessa samalla ohi lipuvia maisemia katsellen. Kuten Mika jo edellisessä postauksessa kirjoitti, nämä hetket ovat kyllä sellaisia, joissa mieli pysähtyy.

Parvekehytti maksaa toki ekstraa, mutta tämä on mielestämme sijoitus joka kannattaa. Ei ole vuorokaudenaikaa, jolloin omasta parvekkeesta ei nauttisi. Niin aamut kuin satamasta lähdöt, auringonlaskut kuin yöllisen meren ja tähtien tuijottelu lisäävät kaikki jotakin ekstraa risteilykokemukseen.

Yhtenäkin iltana istuin parvekkeella pimeän jo laskeuduttua ja täysikuun möllöttäessä taivaalla. Mietin silloin, että tämä on mindfulnesia parhaimmillaan. Kunpa tosiaan tuollaisen hetkeen pysähtymisen osaisi löytää arjessakin.

2015-allureoftheseas-day5-19

2015-allureoftheseas-day5-17

Illalliselle suunnattiin maksulliseen Giovanni’s Table -nimiseen italialaiseen Central Parkissa sijaitsevaan raflaan. Alunperin meillä ei ollut ajatuksena vierailla muissa erikoisrafloissa kuin ensimmäisenä iltana Chopsissa, mutta kiusaus kävi liian suureksi kun kaikkiin erikoisrafloihin julistettiin -50% alennus formal nighteina.

Ruoka (ja palvelu) Giovannisissa oli aivan huikeaa, joten onneksi tänne päädyttiin! Kokemus voitti 6-0 jopa ensimmäisen illan Chopsissa vierailun, vaikka hintaa tälle olisi jäänyt vähemmän ilman alennustakin.

2015-allureoftheseas-day5-21

Myöhemmin illalla käytiin vaihtamassa vähän rennompaa päälle ja suunnattiin päivisin K-16 allasosastona toimivaan Solariumiin, jossa olikin jo täysi tohina päällä ja tanssilattia täynnä. Joskus yhden-kahden välillä bileet siirtyivät Blaze-yökerhoon, jossa päädyttiin tanssimaan yökerhon sulkeutumiseen asti muutaman intialaiskundin kanssa.

Neljältä aamuyöllä oli tietysti hyvä aika käydä vielä pulahtamassa poreammeessa huuhtelemassa tanssihiet pois iholta, joten päivä venyi lopulta aamun tunneille asti. Ei ollenkaan hassumpi ilta siis!

Allure of the Seas – Päivä 4 (Barcelona)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3

Sunnuntai 31.5.2015

Neljännen risteilypäivän oli tarkoitus alkaa seuraavalla tavalla: aikainen herätys, pikainen aamupala Windjammerissa, salille, maihin. Homma ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, nimittäin puhelimen herätys olikin asetettu koskemaan vain arkipäiviä. Kävi siis perinteiset ja nukuttiin pommiin. Barcelonan satamaan ei onneksi ollut sen suurempia suunnitelmia – harmistus olisi ehkä ollut astetta suurempi, jos oltaisiin missattu esimerkiksi ennalta maksettu päiväretki.

Aikataulu meni joka tapauksessa uusiksi ja päätettiin skipata aamusali. Aamupalan jälkeen jalkauduttiin Barcelonan satamaan, josta siirtymä Las Ramblasin toiseen päähän kävi nopeasti shuttle-bussilla.

Joissakin satamissa laivasta pääsee kätevästi kävelemään suoraan keskustaan, mutta tätä virhettä ei kannata yrittää Barcelonassa – ainakaan isojen laukkujen kanssa. Pelkästään satama-alueelle päästäkseen täytyy nimittäin ylittää helvetillisen pitkä ja korkea silta.

Viime syksynä katseltiin säälien muutamia laukkujen kanssa siltaa pitkin tarpovia risteilijöitä, jotka eivät ehkä olleet tätä asiaa ennalta tajunneet. Shuttle-bussi maksaa muutamia euroja ja on kyllä tässä lokaatiossa hintansa väärti. Jos pikkurahasta ei ole puutetta, voi toki ottaa alleen myös taksin.

2015-allureoftheseas-day4-04

No mutta takaisin asiaan. Koska viime syksyn risteilyn alku- ja päätepysäkkinä oli Barcelona, saatiin tuolloin suoritettua “kaikki pakolliset” alta pois. Nyt ajatuksena oli nautiskella kaupungin ihanasta ilmapiiristä.

Käveltiin siis pikkukatuja aina “Gaudí-talolle” (tälle on varmaan joku virallisempikin nimi?) asti, ja sieltä valuttiin Ramblasia pitkin takaisin. Käytiin syömässä jätskit. Rentouduttiin. Ja Espanjassa kun oltiin, niin arvaatte varmaan mikä oli päivän tärkein tavoite? No se sangria!

2015-allureoftheseas-day4-03

Sangria-tankkauksen jälkeen matka jatkui vielä Maremagnum ostarille. Sunnuntain vuoksi lähes kaikki liikkeet Barcelonassa oli suljettuna, mutta kyseisessä paikassa päästiin sentään vähän kulutushysteriaan käsiksi. En muista ostettiinko tosin muuta, kuin aivan huikea höyrysilitysrauta. Mutta mitäpä sitä ihminen muuta tarviikaan, kuin aivan huikean höyrysilitysraudan!

Nyt kun päivän tavoitteet oli täytetty (lasillinen sangriaa, check, jotain shoppailtavaa, check) oli hyvä siirtyä takaisin Allurelle. Nälkäkin ehti jo iskeä, joten ei muuta kuin myöhäistä lounasta metsästämään.

2015-allureoftheseas-day4-05

Tässä kohtaa täytyykin vähän hehkuttaa risteilyn hintaan kuuluvaa Park Caféta, jonka taisin aiemmin mainita vain sivulauseessa. Park Café on Central Parkissa sijaitseva kahvila (t: Captain Obvious), joka on auki päiväsaikaan ja esim. iltapäivisin, jolloin Windjammer ja MDR:t ovat kiinni. Täällä kävimme yleensä vetämässä jotain välipalaa tai lounasta maissa olon jälkeen.

2015-allureoftheseas-day4-07

Nyt kuvittele kahvila, jonka vitriineissä on tarjolla jos jonkinlaisia sekä makeita että suolaisia ihanuuksia. Ja sitten kuvittele, että voit vain osoittaa kaikkea minkä haluat ja ottaa ne mukaasi ilmaiseksi! Tarjolla oli myös sipsejä. Ja ne cookiesit! Aaah. Taivas. Eikä siinä vielä kaikki!

Park Cafésta löytyy myös salaattitiski, josta voi itse osoitella salaattiinsa juuri ne raaka-aineet mitä haluaa. Valittavana olevat raaka-aineet ovat toki mallia “perus”, mutta huikeaa silti saada tuunata salaattinsa juuri omaan makuun sopivaksi.

Sitten kun vielä siirtyy viereiseen Central Parkiin nauttimaan salaatista ja auringosta (sekä muutamista cookieseista) niin elämä tuntuu melkoisen voitokkaalta. Toki eväät voi halutessaan kuskata myös hyttiin ja nauttia omalla parvekkeella – tämä on niitä risteilyjen ihania puolia, jälleen kerran.

2015-allureoftheseas-day4-06

Syömisen jälkeen oli vihdoin pieni hetki vain olemiseen. Näitä hetkiä risteilyllä tuntuu oikeasti olevan yllättävän vähän, koska aina on joko menossa jonnekin tai valmistautumassa menemiseen – tai vähintään suunnittelemassa sitä. Ja jos ei ole menossa tai valmistautumassa menemiseen, on todennäköisesti syömässä.

Hetken lepuuttelun jälkeen päätettiin tehdä viikon toinen ryhtiliike ja suunnata salille, joka aamulla jäi välistä. Barcelonasta kyytiin oli astunut uusi noin neljäntuhannen ihmisen lössi, joilla oli juuri alkamassa pakollinen muster drill.

Muster drill järjestetään jokaisen risteilyn ensimmäisenä päivänä, ja tällöin täytyy siirtyä määrättynä aikana hyttikohtaisesti määrättyyn paikkaan kuulemaan turvallisuuteen liittyviä ohjeistuksia.

Muster drill kestää maksimissaan noin puolisen tuntia ja täytyy järjestää joko ennen satamasta lähtöä tai välittömästi sen yhteydessä. Tämä homma ei siis ole laivayhtiöiden keksimä juttu matkustajiensa ärsyttämiseksi, vaan ihan ylemmältä taholta tuleva määräys.

2015-allureoftheseas-day4-08

Meillä kyseinen muster drill oli ollut omana lähtöpäivänämme Roomassa, joten pääsimme vapaasti sniikkaamaan salille (jossa muuten myös oli joillakin juuri muster drill alkamassa). Salin jälkeen ehdittiin vielä partsille katsomaan laivan lähtöä satamasta, ja illalliselle suunnattiin uusien tuttavien P&J:n kanssa.

Me ei Mikan kanssa olla kovin aktiivisia mitä laivalta löytyvien eri esityksien katsomiseen tulee – risteilyillähän olisi tarjolla jos jonkinlaisia akteja aina stand-upista musikaaleihin. Tänä iltana tehtiin kuitenkin poikkeus ja päätettiin lähteä P&J:n houkuttelemana katsastamaan ulkoilmateatterissa esitettävä OceanAria. Ja ihan hyvä että päätettiin, koska erilaisia uimahyppyjä ja temppuja sisältävä esitys oli varsin viihdyttävä! Lisäfiilistä hommaan toi se, että esityksen ohella pystyi nauttimaan upeasta auringonlaskusta.

Illan lopuksi käytiin vielä yksillä drinkeillä tunnelmallisessa Central Parkissa. Tämän jälkeen olikin hyvä suunnata suht ajoissa nukkumaan, sillä seuraavan päivän satamaan meillä oli poikkeuksellisesti suunnitelma valmiina…

Allure of the Seas – Päivä 3 (Meripäivä!)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2

Lauantai 30.5.2015

Miia antoi mullekin vuoron tarinoida, hurraa!

Kolmantena päivänä koitti vihdoin minun henkilökohtainen suosikkipäiväni risteilyillä, meripäivä. Vastoin ennakko-odotuksia, risteilyelämä on osoittautunut varsin tapahtumarikkaaksi ja tekemistä riittää aina enemmän kuin aikaa ja energiaa. Siksi meripäiviä tuleekin odotettua tosi paljon. Merellä ei ole kiire mihinkään eikä ole pakko tehdä mitään, voi nukkua pitkään ja istua parvekkeella jalat ylhäällä lukemassa kirjaa – tai vaan katsella ohitse lipuvaa horisonttia.

Tosi kiireisen ja stressin täyttämän kevään jälkeen loma vasta kunnolla pääsi alkuun meripäivän aamuna. Sellaisen läsnäolevan ja rauhallisen olon kun pystyisi saavuttamaan arjessakin, niin kylläpä elämä olisi kevyttä!

Aamupalaa tarjoillaan yleensä klo 11 asti ja me herättiin juuri sopivasti siihen, että ehdittiin vielä aamupalalle. Laivalla on varsin rento meininkin ruoan kuskaamisessa ulos ravintoloista, joten me yleensä napataan buffasta lopuksi kahvit mukataan ja kuskataan ne hyttiin. Päivä lähtee rennosti käyntiin, kun siemailee aamukahvia oman parvekkeen rauhassa.

2015-allureoftheseas-day3-01

Miialla oli suunnitelmana myös ottaa aurinkoa parvekkeella, mutta harmillisesti oli valittu hytti tyyrpuurin puolelta, joka jäi varjoon, kun laiva kulki länteen. Aiemmin matkaa suunnitellessa katsottiin hytti juurikin meripäivän auringon takia paapuurista, mutta varsinainen varaus tehtiin myöhemmin ja siinä varaushuumassa tämä seikka unohtui kokonaan.

Hytti kannattaa varata niin, että meripäivänä on aurinkoon päin. Allure of the Seasin kannella keulassa on Solarium-niminen auringonottoalue, joka oli selvästi tähdätty satamissa joko etelään tai länteen auringon maksimoimiseksi. Tämänkin takia Allurella paapuurin puolen hytit saa enemmän aurinkoa.

2015-allureoftheseas-day3-12

Kolmen aikaan oli edessä jo ennen risteilyä varattu viininmaistelu, joka tiedettiin aiempien kokemusten perusteella hauskaksi kokemukseksi. Alluren maistelutilaisuudessa oli tarjolla neljää eri Bordeaux-viiniä, joista kolme punaviiniä ja kaikki vähän eri hintaluokista. Harmillisesti ranskalaiset viinit ei ole oikein meidän makuun.

Lisäksi mukana oli maistelulautanen eri juustoja, hilloketta, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Erityisesti juustoista on mainittava jo ensimmäisen risteilyn Chef’s Tablessa suosikiksi noussut ranskalainen Boursin-tuorejuusto, jota saa valitettavan huonosti Suomesta – Lentävän Lehmän juustoliikkeestä sitä voi löytää muutaman kerran vuodessa, vaikka Ranskassa se on joka ikisen marketin hyllyssä.

Hintaa kokemuksella oli vajaa 40 dollaria per henkilö ja hintalaatusuhde oli ihan OK – NCL:n vastaava oli muistin mukaan halvempi ja viinejä oli kuusi, joskin siellä ei ollut juustoja mukana.

Viininmaistelun ohjelma on puolivapaa. Paikallinen sommelier opettaa viiden ässän (see, swirl, smell, sip, savor) tekniikan, kertoo viineistä taustaa ja opastaa vähemmänkin kokeneita viininnautiskelijoita. Lisäksi viinejä yhdistellään eri ruokien kanssa ja testaillaan miten joku juusto saa viinin maistumaan paremmalta ja joku toinen pahemmalta. Tämäkin kerta laajensi omaa viinikokemusta taas entisestään ja sai tajuamaan, että joskus voisi myös miettiä mitä viinejä ja juustoa herkutteluun ottaa, eikä vain randomilla niin kuin tähän asti.

2015-allureoftheseas-day3-05

Valitettavasti edellisillan raju bailu painoi vielä sen verran, että viini ei oikein maistunut. Miia jopa jätti osan viineistä juomatta, tällaista ei ole tainnut koskaan ennen tapahtua! Tilanteen dramaattisuutta lisäsi entisestään se, että osa viininmaistelun varanneista eivät saapuneet paikalle, joten ylimääräisiä valmiiksi kaadettuja viinilaseja oli runsaasti. Näitä viinejä olisi saanut vapaasti “maistella” paikalla olleet, mutta kun ei pystynyt, niin ei pystynyt.

Kärsivin ilmein katsoimme, kun sommelier ja tarjoilija kaatoivat koskemattomia viinilaseja hylkykannuihin ja juustoja roskiin. Tämä oli suomalaiselle luonteelle niin rankka kokemus, että otimme tästä opiksemme ja seuraavaan viininmaisteluun valmistaudutaan niin, että jokainen ylimääräinen tippa pelastetaan. Lopuksi lähdimme paikalta siinä toivossa, että hylkyviinit päätyisi edes viinibaarin sangriaksi. Huhhuh.

2015-allureoftheseas-day3-14

Meripäivän voi viettää myös aktiivisemmin. Meidän valinta yleensä on levätä meripäivänä, että jaksaa sykkiä satamissa, mutta näinä päivinä laivalla on auki oikeastaan kaikki. Salilla ja spassa on paljon eri aktiviteetteja tarjolla, luistelukenttä ja kiipeilyseinät ovat koko päivän auki, urheilukentillä järjestetään turnauksia, live-bändit veivaa settejä pitkin päivää ja teatteri- ja komediaesitykset pyörii. On bingoa, musavisoja, shoppailutarjouksia, pokeriturnausta, Michael Jackson -tanssikoulua ja vaikka mitä. Myös meripäivän voi sykkiä paikasta toiseen, jos haluaa.

Viininmaistelun jälkeen alkoi hieman väsy painaa, mutta ennen hyvin ansaittuja päikkäreitä päätiin käydä kävelemässä ympäri laivaa ja tutkailemassa nekin paikat, mitkä ekana päivänä jäi välistä, kuten kasino. Kumpikaan meistä ei ole innokas uhkapelaaja, mutta kasinon tunnelma on hauska ja sen läpi tuleekin usein käytyä kävelemässä ja ihmettelemässä menoa.

Miia elätteli edelleen toivetta auringonotosta, joten käytiin tarkastamassa meno myös kannella. Vaikka jengiä laivassa on paljon, niin tilaa auringonotolle olisi löytynyt runsaasti. Joskin tilaa teki varsin kova ja viileä tuuli, joka sai myös meidät vetäytymään kohti omaa hyttiä. Kesäkuun alku on Välimerelläkin toisinaan vähän viileä, tosin huomattavasti lämpimämpi kuin keskimääräinen kotimainen juhannus.

Hytissä napattiin reilun tunnin päikkärit, joka oli taas kerran varsin hyvä ratkaisu. Rankka edellisilta tuli nollattua ja illalla jaksoi taas pukeutua hyvin ja hengailla laivalla. Laiva oli illalla aika rauhallinen, koska suurimmalle osalle laivasta tämä oli risteilyn viimeinen ilta – seuraavan päivän Barcelona on laivan pääasiallinen lähtösatama. Tästä heräsikin ajatus, että näin risteilyn keskeltä mukaan astuminen on oikeastaan kivaa. Itsellä on hyvä meno vaikka muu laiva masistelee pois lähdöstä ja vastaavasti omana viimeisenä päivänä laivalla muilla on hyvä meininki, joten itsekään ei sitten vaivu niin synkkyyteen.

2015-allureoftheseas-day3-09

Illallinen nautittiin taas American Iconissa, eli risteilyn hintaan kuuluvassa dining roomissa ja loppuilta kruunattiin kuinkas muuten kuin hot tubissa tähtitaivaan alla!

Välimerellä saattaa öisin olla hippasen viileää, varsinkin tuulisella kannella. Hyttisiivoojalta kannattaa pyytää kylpytakit hyttiin, jottei vilustu poreammeesta hyttiin hiippaillessa.

 

Allure of the Seas – Päivä 2 (Napoli)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Perjantai 29.5.2015

Ensimmäinen yö laivalla takana ja uusi satama edessä. En normaalisti ole aamuihminen, mutta risteilyllä aamuihin liittyy ihan oma jännityksensä. Yksi ihanimpia risteilyyn liittyviä hetkiä on nimittäin se, kun saa käydä vetämässä verhot sivuun ja astua parvekkeelle fiilistelemään yön aikana eteen ilmestynyttä – yleensä auringon paisteessa kylpevää – kaupunkia.

Tämä aamu ei tehnyt poikkeusta, vaikka perjantaina vuorossa olikin Napoli, tuo Italian kenties masentavin kaupunki. Napolin satamassa piipahdimme jo edellisellä risteilyllä viime syksynä, ja tällöin vietimme suurimman osan päivästä Caprin saarella.

Capri on aivan huikaisevan kaunis paikka, jonne on helppo suunnata Napolin satamasta päiväretkelle. Risteilyalukset parkkeeraavat satamassa lyhyen kävelymatkan päähän paikasta, josta botskit Caprin suuntaan lähtevät.

Koska Capri oli nähty, tällä kertaa meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä päiväksi Amalfin suuntaan. Ja sitten iski laiskuus. Amalfille ei pääse näppärästi yhdellä siirtymällä kuten Caprille, vaan homma olisi vaatinut vähän enemmän suunnitelmallisuutta ja aikaa. Edellisen illan pitkäksi venähtänyt poreammeilu kostautui aamulla sen verran, että nukuttiin pitkään ja päätettiin jalkautua Alluresta vain Napoliin piipahtamaan. Alla todistusaineistoa yhdestä erittäin väsyneestä matkustajasta.

2015-allureoftheseas-day2-01

Napoli on tosiaan meidän inhokki-listalla ihan kärkipäässä. Kaupunki on karu eikä varsinaisesti hivele silmiä kauneudellaan, vaikka pahimmat roskaongelmat näyttikin olevan ainakin ydinkeskustassa selätetty. Ehkä Napolin rujuutta enemmän kuitenkin häiristee kaupungin yleinen ilmapiiri. Vaikea selittää mikä ilmapiiristä tekee jotekin huonon, se on summa asioita joita aistii. Lisäksi Napolissa on ihan käsittämätön tungos ja kiireen tuntu – käsittämätön jopa siis Italian mittakaavalla. Aina puhutaan Italian hullusta liikenteestä, mutta itselleni Napoli on ainoa kaupunki, jossa ihan oikeasti pelottaa kadun ylittäminen jopa silloin kun suojatiellä palaa vihreä valo.

Summa summarum: me ei lähdetty sen kummemmin Napolin nähtävyyksiä ihmettelemään, vaan suunnattiin suorinta tietä ostoskadulle ja käytiin shoppailemassa. Nyt kun Napolia tuli niin pahasti tässä dissattua niin täytyy mainita myös se, että kauppojen myyjät olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Pari tuntia Napolia oli kuitenkin tarpeeksi, joten nälän iskiessä palattiin takaisin Allureen ja haettiin Park Cafésta wrapit sekä kahvit partsilla nautittavaksi.

2015-allureoftheseas-day2-02

Edessä oli risteilyn ensimmäinen kahdesta formal nightista. Risteilyummikoille muutama selventävä sana aiheesta.

Laivoilla pätevät tietyt pukukoodit, joskin esimerkiksi meidän suosimilla laivayhtiöillä nämä ovat varsin löyhät tai suorastaan olemattomat. Pukukoodit koskevat usein tiettyjä ravintoloita ja illallista, eli siinä missä buffaan voi ryysätä lounaalle shorsit ja flip flopit jalassa, ei tämä välttämättä ole ok illalla MDR:ään (Main Dining Room) suunnatessa.

Allurella muina päivinä pukukoodina oli “casual”, mutta kahtena iltana formal night. Se, miten formaalisti haluaa pukeutua, on toki itsestä kiinni. Naisilla nähtiin kaikkea jakkupuvuista aina “kelpaisi Linnanjuhliin” -tason mekkoihin ja miehille olisi ollut smokkeja vuokrattavana. Me valittiin kultainen keskitie, eli Mika heitti puvun päälle ja itse laittauduin kesäisillä mekoilla.

Ja sitten takaisin asiaan. Ennen illalliselle suuntaamista katseltiin partsilta satamasta lähtöä ja auringonlaskua – jälleen yksi risteilyjen parhaita hetkiä. Jopa Napoli on kaunis kauempaa katsottuna, tämä tuli todettua jo viime reissulla.

2015-allureoftheseas-day2-04

Lähdön jälkeen olikin hyvä suunnata ensimmäistä kertaa MDR:iin syömään. Ruoka ei tietysti ollut samanlainen nautinto kuin edellisenä iltana maksullisessa Chopsissa, mutta hyvää kuitenkin. Eri päivinä Main Dining Roomeissa oli eri teemat, ja tänä iltana oli vuorossa “Jasmine” menu. Valittavana oli siis aina listalla pysyvien klassikoiden lisäksi Aasia-painotteisia annoksia.

Ruoan jälkeen oli pakko käydä hytissä heittämässä korkkarit nurkkaan (voi miehet jos tietäisitte…) ja päätin samalla vaihtaa päälle valkoista illan bileiden teeman mukaisesti. Tarkoitus oli ehtiä käymään GLOW-bileissä, mutta tämä vain 45 minuutin setti ehtikin päättyä meidän vielä nauttiessa alkoholijuomia hytissä.

2015-allureoftheseas-day2-06

GLOWn jälkeen bileet jatkuivat kuitenkin Solariumissa, joten ei hätää. Täällä tapasimme mukavana yllärinä suomalaisen about meidän ikäisen pariskunnan (terkkuja P&J, jos satutte lukemaan!) ja ilta menikin siinä rattoisasti jutellessa ja tanssiessa. Loppuillalta ei kuvia ole, se kertonee kaiken oleellisen. Erittäin onnistunut ilta jälleen takana!

Lauantaina vuorossa oli risteilyn ainoa kokonaan merellä vietetty päivä, sillä seuraavaan satamaan saavuimme vasta sunnuntaina. Monet ovat meiltä kyselleet, että eikö nämä meripäivät ole tylsiä, ja että mitä ihmettä siellä laivalla voi tehdä kun ei satamaankaan pääse. Meripäivät on itseasiassa aivan mahtavia ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken – päin vastoin tuntuu siltä, että jos joku loppuu kesken niin päivästä tunnit. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa, jolloin saatan ehkä päästää Mikankin välillä ääneen. 😉