Allure of the Seas – Päivä 7 (La Spezia)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6

Keskiviikko 3.6.2015

Juhannus ja juhannuksen jälkeinen laiskuus sotki kuviot, eli matkaraportin loppuun kirjoittelu on ehkä hieman viivästynyt. Pahoittelut tästä äidille ja kaikille muille noin kahdelle lukijallemme! Mutta nyt kun kesä vihdoin iski Suomeenkin, on hyvä taas nörttiytyä sisätiloihin ja saattaa tämä projekti loppusuoralle.

Risteilyjen viimeiset päivät voivat olla hieman masentavia. Kun matkan loppu ja kotiinpaluu häämöttää jo ajatuksissa, on välillä vaikea ottaa iloa täysillä irti päivästä ja etenkin illasta. Tällä kertaa viimeisen päivän satamakaupungiksi osui La Spezia, josta pääsee kätevästi moneenkin suuntaan. Vaihtoehtoina päiväreissuille oli muun muassa suuntaaminen superkauniille Cinque Terren alueelle, Toscanan viinitilukset, kaupunkimaisemat Firenzessä tai visiitti Pisan kaltevalla tornilla. Näistä muut paitsi Pisa on meidän puolesta jo aiemmilla reissuilla käyty ja nähty, joten harkitsimme jalkautumista kohti kaltevaa tornia. Toisin kävi – päädyimme jäämään koko päiväksi laivalle.

2015-allureoftheseas-day7-02

Homma meni niin, että meidän piti käväistä hetken aikaa allasosastolla päivää paistattelemassa, jonka jälkeen tarkoituksena oli suunnata maihin. Mitä kauemmin puolityhjällä allasosastolla nautiskelimme, sen turhemmalta ajatus mihinkään lähtemisestä alkoi tuntua.

Mikäli kaipaa lepuuttelua maissa sykkimisen sijaan, kannattaa harkita oman meripäivän pitämistä vaikka laiva satamassa olisikin. Kun suurin osa muista matkustajista on poistunut omille retkilleen, riittää allasosastollakin tilaa vaikka muille jakaa.

Me ollaan käyty aiemmalla Italian matkalla myös La Speziassa, joten tämänkin kaupungin tarjonta oli etukäteen selvillä. Kun siis päätös Pisan väliin jättämisestä oli tehty, oli lopulta aika helppo ratkaisu jäädä vaan laivaan nautiskelemaan olosta ja auringosta. Ja mehän muuten nautiskelimme!

2015-allureoftheseas-day7-14

Päivä hurahti nopeasti ohi drinksuja juoden, auringossa vihdoin sitä mukaan roudattua kirjaa lukien ja laivan keulassa olevasta Solariumista avautuvia maisemia ihastellen. Välillä pulahdettiin altaaseen viilentäytymään. En muista olenko ikinä nauttinut näin täysillä minkään loman viimeisestä päivästä, joten laivaan jääminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hauskaa sinänsä, että muistan kyllä ekalla reissulla lähes järkyttyneeni meidät risteilyjen maailmaan opettaneiden kavereiden laivaan jäämistä. Kuka hullu sellaista nyt tekisi?! 😉

2015-allureoftheseas-day7-08

Alkuillasta risteilytuttavamme P&J palasivat omalta päiväretkeltään ja suuntasimme nelistään viimeiselle ehtoolliselle risteilyn hintaan kuuluvaan American Iconiin. Tämän jälkeen olikin jo aika suunnata pakkaamaan isot matkalaukut.

Risteilyltä poistumista edeltävänä iltana kannattaa pakata matkalaukut ja siirtää ne hytin ulkopuolelle (yleensä klo 23 mennessä), josta henkilökunta hoitaa tavarat eteenpäin. Laukut saa takaisin seuraavana aamuna maissa.

Jos laukkunsa haluaa väkisin raahata itse aamulla ulos laivalta, on tämäkin toki mahdollista. Me ollaan kuitenkin aina mielellämme luovutettu isot matkalaukut käsistämme, ja jätetty aamuksi vain yksi tai kaksi pienempää “käsimatkatavaraa” jossa kulkeutuvat vielä illan ja aamun aikana tarvitut tavarat.

2015-allureoftheseas-day7-18

Kun laukut oli hoidettu, lähdettiin vielä nauttimaan risteilytunnelmasta. Koska tämä oli vain noin 500:lle matkustajalle viimeinen ilta laivalla, oli tunnelma huomattavasti hilpeämpi kuin normaalisti. Tämä oli meidänkin kannalta hyvä juttu, koska ei itsekään päässyt vajoamaan liikaan synkkyyteen.

Royal Promenadella oli menossa 70-luvun teemabileet, joita jäätiin hetkeksi ihmettelemään. Samoin kuin risteilyjen ekoina iltoina, meillä on ollut perinteena käydä poreammeissa lillumassa myös viimeisinä. (Poreammeis eka, poreammeis vika.) Tällä kertaa oltiin saatu jo päivällä nauttia kuohuista sen verran, että päätettiin kiltisti suunnata hyttiä kohti kun väsy alkoi painaa.

Summa summarum, vika päivä risteilyllä ylitti odotukset ja oli hyvä muistutus siitä, että hetkeen pysähtymällä voi nauttia täysin siemauksin vaikka kaikki hyvä olisikin loppumassa aikanaan. Tämän kun muistaisi jatkossakin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *