Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2
Maanantai 21.9.2015
Yleensä ennen risteilyä tulee ennakkoon mehusteltua matkaa, tutkittua eri satamia ja mietittyä mitä niissä tullaan tekemään. Tälle risteilylle valmistautuminen jäi multa kuitenkin ihan minimiin, siinä missä Miia ennakkovalmistautui edes hieman paremmin. Joten kun hyvin levätyn meripäivän jälkeen herättiin virkeänä tutustumaan ensimmäiseen satamaan, joka oli Korfu, ei päivälle ollut oikeastaan ladattuna minkäänlaisia tavoitteita.
Korfun satama osoittautui varsin helpoksi. Laivalta oli noin viiden minuutin suora kävely sataman porteille eikä satamassa tarvinnut pahemmin kierrellä ja kaarrella. Kartasta tutkimalla matkaa Korfun keskustaan oli vajaa pari kilometriä, joten päätimme paikallisbussilla matkustamisen sijasta lähteä kävellen matkaan.
Kun taivalta oli vaellettu parisataa metriä, puolipilvinen ilma osoittautuikin odotettua kuumemmaksi ja auringon porotus alkoi käydä tukalaksi. Matkan varrella silmään sattui puolenkymmentä auto- ja skootterivuokraamoa, ja päätimmekin piipahtaa yhdessä pienemmässä vuokraamossa kysymässä hintoja. Aiemmalla risteilyllä vuokrattiin Caprin saarella skootteri, ja se oli tuolloin osoittautunut varsin hyväksi ratkaisuksi.
Skoden päivähinnaksi muodostui 30 euroa ja päätettiin vuokrata sellainen. Jos asiaa olisi tarkemmin ajatellut, niin hintaa olisi voinut tingata alaspäin sillä, että oli tarvetta vain muutaman tunnin vuokraukselle, koska laivalla piti olla takaisin klo 15 mennessä, mutta hinta ei tuntunut pahalta näinkään. Vuokrauksen yhteydessä kävi ilmi etteivät polttoaineet sisältyneet hintaan, mutta skootterin bensankulutuksella ei ollut luvassa kovin monen euron lisämaksu, joten tämäkin meille sopi.
Suomessa on aika monesti saanut kuulla juttuja kreikkalaisten löyhästä suhtautumisesta verojen maksamiseen, erityisesti Kreikalle myönnettyjen tukipakettien takia. Tässä vuokraustilanteessa tulikin heti alkuunsa kunnon tervetulotoivotus Kreikkaan, kun luottokorttimaksu meni sovitusti 30 euron mukaan, mutta kassakuitissa hintana lukikin 28 euroa. Kassaneidiltä oli kuulemma tullut näppäilyvirhe. Me ei annettu tämän kuitenkaan hidastaa vauhtia, ja pian meillä olikin kypärät päässä, skode alla ja sympaattisen vuokraamon omistajan antama ajo-ohjeistus siihen mitä Korfulla kannattaa käydä tutkimassa.
Lähin huoltoasema oli alle puolen kilsan päässä, siellä oli palvelutankkaus, ja pyysin skoden tankin täyteen bensaa. Vähemmälläkin olisi varmaan pärjätty, mutta kuten myöhemmät kokemukset osoitti, matkantekeminen on huomattavasti huolettomampaa, kun ei tarvi arpoa riittääkö polttoaine vielä hieman pidemmälle.
Kun tankki saatiin täyteen bensaa ja paikallinen liikenne osoittautui varsin rauhalliseksi, oma mielialakin kohosi meripäivän aiheuttamasta koomasta. Yhtäkkiä sitä tajusi, että tästä se paras osa risteilyä vasta alkaa, kun pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin. Ja nyt oli alla oma menopelikin, jonka myötä seikkailuun tulee ihan uutta vapautta. Ensitöiksemme päräytettiin Korfun keskustan läpi saaren länsirannalle, jossa vastaan tuli todella upeat rannikkomaisemat hyvänä kontrastina hieman teollisnihkeähkölle sataman seudulle. Keskustasta Miia ehti bongata jo pari vaatekauppaa, joihin kuulemma piti palata myöhemmin shoppailemaan.
Hetken kuvaussession ja kartan tulkitsemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ensin kruisaillaan rantaa pitkin etelään, jotta saadaan rauhassa käydä tsekkailemassa mestat ja näköalat ja sitten lopuksi vasta tullaan keskustaan shoppailemaan ja pyörimään sen verran, mitä aikaa jää jäljelle. Keskustasta lähti hieno rantabulevardi, joka muuttui saaren eteläosia lähestyttäessä pienemmäksi mutkatieksi, joka kipusi metsän keskellä ylös rinnettä.
Ennen matkaa Miia kertoi, että Korfulla pääsee lähelle lentokentän kiitoradan päätä, jossa voi katsella kentältä nousevia koneita. Tämä kyseinen fakta ei kuitenkaan ollut säilynyt meikäläisen muistissa ja yhdessä tiukassa mutkassa tuli eteen melkoinen yllätys, kun yhtäkkiä puut katosivat ja suoraan edestä, jyrkänteen takaa, nousi lentokone ilmaan kovan metelin saattelemana. Meikäläinen ainakin säikähti tätä ilmestystä niin paljon, että piti ottaa skode tien sivuun ja pitää hetken maisemien ihailutauko. Parasta kaksipyöräisellä liikkuessa onkin se, että sen voi pysäyttää melkein missä tahansa, kun se vie niin vähän tilaa, oli sitten tarvis päästä kuvaamaan näköaloja tai tulkita karttaa.
Korfun kaakkoiskulmassa oleva niemi on pari kilometriä pitkä ja päättyy Kanoni-nimiseen paikkaan, joka on yleinen turistinähtävyys. Sieltä löytyy hienoja näköaloja: lentokentän kiitoradan pääty ja hiekkarantaa. Me ajettiin ensin vahingossa lentokentän päätyyn vievän tien ohi ja suoraan Kanonin rinteen yläosaan, josta löytyi baari-kahviloita sekä miljoona turistia blokkaamassa ne hienot näköalat.
Parin pakollisen turistikuvan jälkeen jatkettiinkin matkaa. Kanoniin vievä tie on yksisuuntainen – länsipuoli tiestä vie etelään ja Kanonissa tie kääntyy niemen itäpuolelle sekä palaa takaisin pohjoiseen. Teiden välissä menee kuitenkin pari yhdystietä, joten noin kilometrin köröttelyn jälkeen pääsi kääntymään takaisin etelään menevälle tielle ja sieltä alas rannalle lentokentän päähän.
Aallonmurtaja, jossa lentokoneita oli hyvä bongailla, oli muutaman sadan metrin päässä kiitoradasta. Meininki ei siis ollut ollenkaan sellaista, kuin Saint Martinilla, jonne päästään 2017 varatulla Karibian risteilyllä! Turisteja ei ollut lähellekään niin paljon kuin rinteen päällä, ja tämä oli selvästi paikallisille paikka, johon tullaan kalastamaan ja chillaamaan.
Lentokenttä vaikutti aika rauhalliselta, mutta hetken ihmettelyn jälkeen nähtiin yhden koneen nousukin. Täällä vierailua voi lämpimästi suositella muillekin kuin lentokonebongareille, näkymät on todella hienot!
Mutta eihän tänne pelkkiä maisemia tultu katsomaan! Kun enimmät kuvat oli saatu kuvattua ja maisemat ihasteltua, olikin aika tutustua paikalliseeen shoppailutarjontaan.
Päräytettiin vanhan kaupungin vierestä löytyvään skodeparkkiin – josta oltiin saatu vinkki vuokraamolta – ja jalkauduttiin. Vanhan kaupungin kävelykadut ei varsinaisesti tarjonnallaan vakuuttaneet, siellä oli lähinnä turistikrääsäkauppoja ja ravintoloita. Mutta keskustan puoleisilta kaduilta löytyi varsin hyvät shoppailutarjonnat näin pieneksi paikaksi ja meillä loppuikin aika vähän kesken, joten jouduttiin skippaamaan loput ja hipsimään takaisin skodelle sekä laivaa kohti.
Matka keskustasta vuokraamolle ja satamaan ei ollut kovin pitkä, mutta aikaa kannattaa varata menoa reilummin, sillä paikallinen iltapäiväruuhka on tosi paha. Autoilijat kuitenkin suhtautuu varsin suopeasti siihen, että skodella puikkelehtii väleistä, mutta välissä oli niin tiukkoja paikkoja, että itsekin kokeneena motoilijana joutui harkitsemaan pariin kertaan. Päästiin kuitenkin onnellisesti perille ja aikaakin jäi karkkiostoksille sataman myymälässä.
Ilta laivalla sujui rauhallisissa merkeissä, koska seuraavana päivänä oli vuorossa risteilyn odotetuin satama, Santorini. Eli ruokaa, juomaa, mahdollisesti hot tubia. Kuka näitä muistaa!
Mika kävi tekemässä nopean scouttauksen yleisiin tiloihin ja selvisi, että tämä tosiaan oli NCL:n kevyempi versio formal nightista, ja monet olivatkin päättäneet laittaa parastaan päälle. 
