Tag: Italia

Norwegian Jade – Pre-cruise

Posted on by Miia in Matkat, Risteilyt

Lauantai 19.9.2015

Vaikka oltiin saavuttu Italiaan jo edellisenä päivänä, varsinainen risteilylle valmistautuminen alkoi oikeastaan perjantaina 18.9. – tuolloin tarkoituksena oli siirtyä Gardajärveltä Venetsiaan, josta Norwegian Jade lähtisi seuraavana päivänä kohti Kreikan saaristoa.

2015_trenitalia_02

Aamupäivällä käytiin vielä hyvästelemässä Peschiera del Gardan keskusta (lue: hoitamassa pikaiset viime hetken shoppailut) ja tämän jälkeen olikin aika siirtyä juna-asemalle. Juna oli myöhässä puolisen tuntia, mutta lopulta päästiin matkaan.

2015_trenitalia_04

Suurempi takaisku koettiin Venetsian päässä, kun hotellille saavuttaessa respasetä informoi järjestäneensä meille majoituksen toisesta hotellista, meille speksattu huoneemme kun oli kuulema “rikki”. No eipä siinä, matka jatkui uudelle hotellillemme, josta ei paljoa kerrottavaa jää tuleville sukupolville. Ei tosin olisi jäänyt siitä alkuperäisestäkään. Huvittavana pointtina mainittakoon, että Venetsian kahden tähden hotellimme (jonka ikkunasta oli “kaunis” näkymä ränsistyneelle sisäpihalle) maksoi enemmän kuin Gardajärven ihana terassillinen huoneemme järvinäköalalla.

Jatkossa tehdäänkin todennäköisesti niin, että vietetään Venetsian sijaan risteilyä edeltävä yö esimerkiksi juurikin Gardajärven maisemissa, jossa on paitsi halvempaa myös (meidän mielestä) mukavampaa. Tämä vinkkinä muillekin.

2015_venetsia_04

Tämä oli nyt meidän toinen kertamme Venetsiassa, eikä paikka kyllä edelleenkään herättänyt meissä minkäänlaista ihastusta, jos nyt ei erityisen negatiivisiakaan tunteita. Kaupunki on kieltämättä kaiken sen turistihöhän alla kaunis, mutta nykyisällään fiiliksen pilaavat turistimassat ja kaikenlaista krääsää tursuavat kadut. Ja ne hinnat. Venetsiassa on vaan uskomattoman kallista, etenkin juuri hotellit.

2015_venetsia_01

Iltapäivä ja ilta sujui kaupungilla kierrellen. Illan hämärtyessä siirryttiin syömään kanaalin varrella sijaitsevaan tunnelmalliseen ravintolaan, ja tämä olikin ehdottomasti se hetki, jolloin eniten nautin kaupungista. Iltavalaistuksessa ja pahimpien turistijoukkioiden hajaannuttua Venetsia on parhaimmillaan.

2015_venetsia_03

Verkkaisaisasti sujunut päivä sai rauhallisen lopun, kun suunnattiin pian syömisen jälkeen takaisin hotellille nukkumaan. Risteily alkoi jo kutkutella mielessä, ja seuraavana päivänä olikin tarkoituksena suunnata laivaterminaaliin mahdollisimman ajoissa aamiaisen jälkeen.

Ihana, hurmaava Gardajärvi

Posted on by Miia in Matkat

Viimeisimmästä reissusta on palattu ja melkein toivuttukin. Kummasti tuollainen kymmenen päivän setti imee voimat, etenkin kun risteilyllä osui eteen sellainen remuporukka ettei pitkistä yöunista tarvinnut paljoa unelmoida… Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin lähdetään tämän(kin) matkaraportin osalta sieltä mistä kaikki oikeastaan alkoi.

Alunperin meidän oli tarkoitus suunnata matkaan perjantaina 18.9. ja viettää yksi risteilyä edeltävä yö Venetsiassa. Matkaan tuli kuitenkin yllättävä mutka, kun yllä leijuva lakon uhka sai meidät siirtämään lennon jo torstaille – kiitos Finnair, että tällaisen option ylipäänsä tarjositte. Ylimääräinen yö päätettiin viettää Gardajärvellä, jonka ohi oltiin joka tapauksessa ajamassa Milano-Venetsia junamatkallamme.

2015-finnair

Itse lento Milanon Malpensalle sujui hyvin. Malpensalta suhautimme ensin lentokenttäjunalla Milanon keskusrautsikalle, jossa vaihdoimme toiseen junaan ja suuntasimme kohti Peschiera del Gardan asemaa. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Gardalla, mutta odotukset oli korkealla. Itselle tämä on ollut ehdottomasti yksi niitä Italian “must see” -kohteita.

Gardajärvi on yllättävän suuri, ja ympäristössä riittää paljon eri kyliä ja alueita. Me valittiin kaikista alueista juuri Peschiera del Garda puhtaasti sijaintinsa vuoksi; Desenzano del Gardan lisäksi Peschiera oli toinen ja ainoa Gardajärven rannalla sijaitseva alue, jossa meidän Milanosta Venetsiaan matkaava juna pysähtyi. Yöpaikaksi puolestaan valikoitui Hotel Acquadolce, niin ikään sijaintinsa sekä todella loistavien arvostelujensa vuoksi.

2015-hotel_acquadolce

2015-hotel_acquadolce_05

Heti junan saapuessa Peschieraan, ensikosketus paikkaan oli superpositiivinen. Tykästyimme välittömästi alueen tunnelmaan ihan rautatieaseman ympäristöstä lähtien, ja tämä on aika harvinaista – rautsikoiden viereiset seudut kun harvemmin ovat kovin idyllisiä. Hotelli sijaitsi n. 600 metrin päässä asemalta, joten siirtyminen asemalta eteenpäin hoitui juuri niin näppärästi kuin olimme toivoneetkin hotellia buukatessa.

Hotel Acquadolce osoittautui muutenkin aivan nappivalinnaksi, jonne on ehdottomasti päästävä uudestaan! Jos siis joku on matkaamassa samoille seuduille, voi tätä hotellia todellakin lämmöllä suositella. Henkilökunta oli ystävällistä, hotelli oli mielettömän viihtyisä ja siisti, sekä tietysti lokaatio ihan mainio.

2015-hotel_acquadolce_03

2015_garda_05

Hotellin katolta löytyi kivana bonuksena auringonottoon tarkoitettu terassi, jossa olevassa poreammeessa kävimme nauttimassa reissun ensimmäiset viinilasilliset. Meillä oli lisäksi omassa huoneessa todella iso terassi, jossa olisi kyllä kelvannut loikoilla useampiakin päiviä. Suorastaan harmitti, että aikaa nautiskella alueesta sekä hotellihuoneesta oli vain yksi vuorokausi.

Poreammeilun ja siistiytymisen jälkeen suunnattiin Peschieran keskustaan, jonne oli myöskin varsin lyhyt matka hotellilta. Koko paikassa oli kyllä ihanan lungi meininki, ei ollut sellaista monesta Italian kaupungista tuttua hektisyyden tuntua saatika turistimassoja. Myös liikenne oli harvinaisen rentoa ja autoilijat pysähtyivät lähtökohtaisesti aina päästämään jalankulkijan tien yli vaikkei suojatietä edes ollut. Tällaisessa ympäristössä oli siis varsin helppoa itsekin vaihtaa vapaalle ja heittäytyä lomamoodiin.

2015_garda_06

Hetken aikaa kaupungilla pyörittyä alkoi molempien suu jo napsaa siihen malliin, että oli selkeästi aika suunnata aperitiiveille. Bongattiin jonkun kukkulan laelta baarin näköinen asetelma, jota koristi merirosvolippu. Tämä oli tietysti tutkittava tarkemmin, joten ei muuta kuin ylämäkeen taivaltamaan. Ylhäältä löytyi superkiva baari/terassi nimeltä Il Kiosko, josta ihasteltiin sekä Gardajärveä että auringonlaskua samalla aperitiiveja nauttien.

2015_garda_02

2015_garda_01

Illan hämärtyessä alkoi nälkäkin jo iskeä, joten laskeuduttiin takaisin keskustaan etsimään sopivan näköistä ravintolaa. Ruokailu sujui ihmetellessä edullisia hintoja – tilattiin Mikan synttäreiden kunniaksi meidän yhtä lemppariviiniä, ja vaikka kyseessä oli yksi listan kalleimmista pulloista, kertyi tälle hintaa vain n. 20e. Kuten Mika osuvasti totesi, Suomessa ravintolassa saisi tuolla hintaa korkeintaan S-etukortin halpisviiniä.

2015_garda_04

2015_garda_03

Ilta jatkui vielä samoissa merkeissä kun löydettiin tiemme Granguardia-nimiseen lounge baariin. Myös täällä hullaannuttiin hinnoista, kun oikeastaan kaikki juomat oli maksimissaan kuusi euroa.

Kaiken kaikkiaan tämä yhden yön yllättävä pit stop Gardajärvellä oli huikea menestys. Paikka hurmasi meidät kauneudellaan, tunnelmallaan ja (verrattaen) edullisilla hinnoillaan. Turistien puute ei varsinaisesti sekään haitannut, mihin lie olivat kadonneet? Nyt myös vahvistui itselle se tunne, että Gardalle on päästävä myös pidemmäksi aikaa vierailemaan. Ja kyllä tänne jäi ainakin murunen maailmalle ripotellusta sydämestäni.

Kohti seuraavaa seikkailua: Risteily Kreikan saaristossa

Posted on by Miia in Matkat, Risteilyt

Ihanan ja tapahtumarikkaan kesän jäljiltä havahduttiin yhtäkkiä siihen, että seuraava reissu (mikäs muu kuin risteily) on ihan oven takana. Matkaan lähdetään tarkalleen kahden viikon päästä – madness! Yleensä näitä risteilyn sisältäviä matkoja tulee pohdittua ja suunniteltua etukäteen jo hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa kaikki tuntuu jäävän viime hetkille. Viimeisin yösijakin saatiin vasta buukattua, juna-aikatauluja ei olla vielä vilkaistukaan.

Etenkin Mika tykkää yleensä suunnitella kaiken hyvissä ajoin, joten tämä on sikäli vähän poikkeuksellista meille. Niin ja se, että lentolippuja lukuun ottamatta mä olen hoitanut kaikki buukkaukset ja järjestelyt. Ehkä keräsin hyvin organisoidulla viime reissulla Mikalta luottamuspisteitä, aiemmin kun Mika on ollut meillä se matkanjohtaja. 😉

2014_Jade-Venetsia1

Tällä reissulla suuntana on Kreikan saaristo, jota odotan kyllä hurjasti – tämä on nimittäin itselleni yksi niitä maailman “must see” -kohteita. Luvassa pitäisi olla melkoisen upeita maisemia. Kiinnostavan risteilystä tekee myös se, että me palataan nyt Norwegian Cruise Linen Jadelle. Samaisella laivalla oltiin meidän ihka ensimmäisella risteilyllä, eli kiva päästä tsekkaamaan miltä laiva näyttää nyt kun takana on jotain vertailukohteitakin. Tässä tulevan reissun aikataulua:

Perjantai 18.9. Lento Milanoon
Lauantai 19.9. Venetsia (lähtö klo 18)
Sunnuntai 20.9. Meripäivä
Maanantai 21.9. Corfu (8-15.30)
Tiistai 22.9. Santorini (13.30-22)
Keskiviikko 23.9. Mykonos (8-18)
Torstai 24.9. Olympia (Katakolon) (9-18)
Perjantai 25.9. Meripäivä
Lauantai 26.9. Venetsia
Sunnuntai 27.9. Lento Milanosta

Ollaan maissa siis yksi yö sekä ennen että jälkeen risteilyn. Ennen risteilyä tuo yö vietetään Venetsiassa, kun taas risteilyn jälkeen Milanossa. Molemmat kaupungit on jo ennestään tuttuja, eli sen suurempia tavoitteita ei nähtävyyksien tms. osalta ole. Voi vaan nautiskella Italian ihanasta tunnelmasta. Niin ja päästään nyt vihdoin testaamaan Airbnb, nimittäin Milanon päässä yövytään Massimo-nimisen tyypin asunnossa.

Kreikan saaristo puolestaan on meille molemmille ihan uusi tuttavuus. Ollaan käyty Kreikan puolella aiemmin vain Ateenassa, josta ei kumpikaan tykätty. Mutta saariston pitäisi olla kaiken kuulemani ja lukemani perusteella ihan oma lukunsa, joten mielellään annetaan tälle maalle uusi mahdollisuus. Yleensä mennään satamissa hyvin freestyle-henkisesti, eli ei suurimpaan osaan suunnitella etukäteen aktiviteetteja vaan suunnataan sinne minne nokka osoittaa. Nyt kuitenkin haluisin vähän ehtiä tutustumaan kohteisiin etukäteen, niin ehtisi saada maissaolosta varmasti kaiken irti. Täytyy panostaa tähän hommaan ensi viikolla.

2014_Jade-Venetsia2

Yksi huomion arvoinen juttu risteilyssä on myös se, että hyvän tarjouksen myötä meillä on tällä kertaa (ja ensimmäistä kertaa ikinä) juomapaketti sekä 150 dollaria “ilmaista” käyttörahaa laivalle. Käytännössä tätä rahaa kulutetaan ainakin erikoisrafloihin, joten etukäteen voisi vähän vilkuilla näiden tarjontaa sekä tehdä muutamia buukkauksia. Ekana iltana halutaan varmaan suunnata perinteen mukaisesti Cagney’s-pihviraflaan, tämä ainakin on hyvä varata ennakkoon.

Juomapaketti taas… no, sitä ei paljoa tarvi suunnitella, mutta jälkikäteen tullaan varmasti raportoimaan tunnelmia tästä. Risteilyjen juomapaketit on yleensä aika hyvissä hinnoissa jonka vuoksi ollaan nämä aiemmin skipattu, mutta kiinnostava testata nyt olisiko jatkossa sellaiseen panostaminen kannattaavaa vaiko ei. Aiempien arvioitujen laskelmien perusteella ei, mutta saatamme olla myös väärässä. Sellaistakin on joskus sattunut.

Allure of the Seas – Post-cruise

Posted on by Miia in Matkat, Risteilyt

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7

Torstai 4.6.2015

Lähtöaamu. Oltiin valittu lähtöajaksi viimeinen slotti kuten aina, eli laivasta poistuminen tuli suorittaa (viimeistään) välillä 9-9.30. Herätyskello soi siinä kasin kieppeillä ja kun loput tavarat oli pakattu, suunnattiin matkatavaroidemme kanssa kohti viimeistä aamupalaa.

Ehdin saada aamun aikana lievän sydänkohtauksen, kun aamupalalla tajusin kadottaneeni hyttikorttini – tätä kun tarvitaan laivalta poistumiseen. Onneksi meidän siivooja oli juuri hytissämme mun sinne hädissään syöksyessä ja kertoi pelastaneensa korttini, eli episodista selvittiin säikähdyksellä.

Aamupalan ja viimeisten käsimatkatavaroiden pakkauksen (sekä kadonneen hyttikortin metsästyksen) lisäksi ei aikaa juuri muuhun jäänyt. Haikein mielin siis astelimme heti aamukahvit juotuamme ulos aluksesta, joka oli toiminut kotinamme viimeisen viikon verran.

2015-allureoftheseas-day7-01

Kotimatka tuntui äärettömän pitkältä, väsyttävältä ja monivaiheiselta. Jo pelkästään Civitavecchiasta Roomaan pääseminen oli melkoinen urakka – tätä se oli toki laivalle saapuessakin toisin päin, mutta tällöin oli sentään matkainnostus nostamassa tunnelmaa.

Ensin ulos laivasta, sitten yhdellä bussilla paikasta A paikkaan B, josta toisella bussilla paikasta B paikkaan C. Seuraavaksi junalla (jota jouduttiin odottelemaan about tunti) Civitavecchian asemalta Rooman Terminille. Meillä oli kaiken lisäksi vielä koko päivä aikaa Roomassa pyörimiselle ja neljän matkalaukun kanssa tämä ei tietysti onnistuisi, eli laukut täytyi raahata säilytykseen.

Lentojen ajoittumista risteilyyn nähden kannattaa miettiä huolella, jottei missaa risteilyä eikä lentoja myöhästymisten takia.

Roomassa vastassa oli yllättäen sellainen helle että morjens. Heti laukuista eroon pääsemisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen vastaan tulleeseen ilmastoituun raflaan lounaalle ilman sen kummempia odotuksia. Ristorante Zeus oli yllättäen superkiva paikka ja ruokakin mainiota, joten orastava nälkähelleväsy-kiukku jäi sinne.

Rooma 2015

Ruoan jälkeen yritettiin vielä hetken aikaa shoppailla, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää tappio +32 asteen edessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Rooman helle sai meistä luovutusvoiton, ja hylättiin tämä ihana kaupunki suosiolla kohti lentokenttää suunnaten.

Lentokentällä koettiin vielä hieman tuskaisia hetkiä kun remppojen takia järjestelyt olivat muuttuneet ja kiertoteitä riitti. Lisäksi lentokoneeseen kuljetus tapahtui kenttäbussilla, jossa seisoskellessa ja kuumuudessa viimeisiä matkustajia odotellessa ei taaskaan paljoa naurattanut.

No, onneksi nämä oli mallia first world problems, vaikka lähes 12 tunnin matkustamisen ja kuumuuden tuskastuttamana olin tuossa vaiheessa jo erittäin valmis palaamaan kotiin. Lento itsessään sujui hyvin, ja näin oli siis jälleen yksi ihana reissu taputeltu.

Yhteenvedon Alluresta laivana voisin tehdä toteamalla vain tämän: rakastuin. Etukäteen mietin kovasti sitä, tulisiko Allure tuntumaan jopa liian isolta ja ihmismäärät ahdistavilta. Mutta ei. Kaikki laivan layoutia myöten oli niin hyvin mietitty, että suuresta koostaan huolimatta Allure oli laivana jotenkin uskomattoman kotoisa eikä ruuhkan tuntua ollut.

Royalille ja etenkin Oasis-luokan laivalle on siis ehdottomasti päästävä toistekin. Harkinnassa onkin nyt ensi keväälle sama reissu Royalin 2016 lanseerattavalla Harmony of the Seas -botskilla. (Mika ei tosin tiedä tästä vielä, hahaa.) Myös Allurelle menisin ihan koska tahansa uusiksi! Nähtäväksi jääkin nyt lähinnä se, tuntuvatko kaikki muut laivat tämän jälkeen liian pieniltä. Toivottavasti ei.

Seuraavaa matkaraporttia on luvassa syksymmällä, kun suuntaamme Norwegian Cruise Linesin ja Jaden matkassa Kreikan saaristoon. Mutta stay tuned – sitä ennen tiedossa (toivottavasti paljon) yleisiä vinkkejä ja ajatuksia niin risteilyihin kuin muihinkin juttuihin liittyen.

Allure of the Seas – Päivä 7 (La Spezia)

Posted on by Miia in Matkat, Risteilyt

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6

Keskiviikko 3.6.2015

Juhannus ja juhannuksen jälkeinen laiskuus sotki kuviot, eli matkaraportin loppuun kirjoittelu on ehkä hieman viivästynyt. Pahoittelut tästä äidille ja kaikille muille noin kahdelle lukijallemme! Mutta nyt kun kesä vihdoin iski Suomeenkin, on hyvä taas nörttiytyä sisätiloihin ja saattaa tämä projekti loppusuoralle.

Risteilyjen viimeiset päivät voivat olla hieman masentavia. Kun matkan loppu ja kotiinpaluu häämöttää jo ajatuksissa, on välillä vaikea ottaa iloa täysillä irti päivästä ja etenkin illasta. Tällä kertaa viimeisen päivän satamakaupungiksi osui La Spezia, josta pääsee kätevästi moneenkin suuntaan. Vaihtoehtoina päiväreissuille oli muun muassa suuntaaminen superkauniille Cinque Terren alueelle, Toscanan viinitilukset, kaupunkimaisemat Firenzessä tai visiitti Pisan kaltevalla tornilla. Näistä muut paitsi Pisa on meidän puolesta jo aiemmilla reissuilla käyty ja nähty, joten harkitsimme jalkautumista kohti kaltevaa tornia. Toisin kävi – päädyimme jäämään koko päiväksi laivalle.

2015-allureoftheseas-day7-02

Homma meni niin, että meidän piti käväistä hetken aikaa allasosastolla päivää paistattelemassa, jonka jälkeen tarkoituksena oli suunnata maihin. Mitä kauemmin puolityhjällä allasosastolla nautiskelimme, sen turhemmalta ajatus mihinkään lähtemisestä alkoi tuntua.

Mikäli kaipaa lepuuttelua maissa sykkimisen sijaan, kannattaa harkita oman meripäivän pitämistä vaikka laiva satamassa olisikin. Kun suurin osa muista matkustajista on poistunut omille retkilleen, riittää allasosastollakin tilaa vaikka muille jakaa.

Me ollaan käyty aiemmalla Italian matkalla myös La Speziassa, joten tämänkin kaupungin tarjonta oli etukäteen selvillä. Kun siis päätös Pisan väliin jättämisestä oli tehty, oli lopulta aika helppo ratkaisu jäädä vaan laivaan nautiskelemaan olosta ja auringosta. Ja mehän muuten nautiskelimme!

2015-allureoftheseas-day7-14

Päivä hurahti nopeasti ohi drinksuja juoden, auringossa vihdoin sitä mukaan roudattua kirjaa lukien ja laivan keulassa olevasta Solariumista avautuvia maisemia ihastellen. Välillä pulahdettiin altaaseen viilentäytymään. En muista olenko ikinä nauttinut näin täysillä minkään loman viimeisestä päivästä, joten laivaan jääminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hauskaa sinänsä, että muistan kyllä ekalla reissulla lähes järkyttyneeni meidät risteilyjen maailmaan opettaneiden kavereiden laivaan jäämistä. Kuka hullu sellaista nyt tekisi?! 😉

2015-allureoftheseas-day7-08

Alkuillasta risteilytuttavamme P&J palasivat omalta päiväretkeltään ja suuntasimme nelistään viimeiselle ehtoolliselle risteilyn hintaan kuuluvaan American Iconiin. Tämän jälkeen olikin jo aika suunnata pakkaamaan isot matkalaukut.

Risteilyltä poistumista edeltävänä iltana kannattaa pakata matkalaukut ja siirtää ne hytin ulkopuolelle (yleensä klo 23 mennessä), josta henkilökunta hoitaa tavarat eteenpäin. Laukut saa takaisin seuraavana aamuna maissa.

Jos laukkunsa haluaa väkisin raahata itse aamulla ulos laivalta, on tämäkin toki mahdollista. Me ollaan kuitenkin aina mielellämme luovutettu isot matkalaukut käsistämme, ja jätetty aamuksi vain yksi tai kaksi pienempää “käsimatkatavaraa” jossa kulkeutuvat vielä illan ja aamun aikana tarvitut tavarat.

2015-allureoftheseas-day7-18

Kun laukut oli hoidettu, lähdettiin vielä nauttimaan risteilytunnelmasta. Koska tämä oli vain noin 500:lle matkustajalle viimeinen ilta laivalla, oli tunnelma huomattavasti hilpeämpi kuin normaalisti. Tämä oli meidänkin kannalta hyvä juttu, koska ei itsekään päässyt vajoamaan liikaan synkkyyteen.

Royal Promenadella oli menossa 70-luvun teemabileet, joita jäätiin hetkeksi ihmettelemään. Samoin kuin risteilyjen ekoina iltoina, meillä on ollut perinteena käydä poreammeissa lillumassa myös viimeisinä. (Poreammeis eka, poreammeis vika.) Tällä kertaa oltiin saatu jo päivällä nauttia kuohuista sen verran, että päätettiin kiltisti suunnata hyttiä kohti kun väsy alkoi painaa.

Summa summarum, vika päivä risteilyllä ylitti odotukset ja oli hyvä muistutus siitä, että hetkeen pysähtymällä voi nauttia täysin siemauksin vaikka kaikki hyvä olisikin loppumassa aikanaan. Tämän kun muistaisi jatkossakin.

Allure of the Seas – Päivä 2 (Napoli)

Posted on by Miia in Matkat, Risteilyt

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Perjantai 29.5.2015

Ensimmäinen yö laivalla takana ja uusi satama edessä. En normaalisti ole aamuihminen, mutta risteilyllä aamuihin liittyy ihan oma jännityksensä. Yksi ihanimpia risteilyyn liittyviä hetkiä on nimittäin se, kun saa käydä vetämässä verhot sivuun ja astua parvekkeelle fiilistelemään yön aikana eteen ilmestynyttä – yleensä auringon paisteessa kylpevää – kaupunkia.

Tämä aamu ei tehnyt poikkeusta, vaikka perjantaina vuorossa olikin Napoli, tuo Italian kenties masentavin kaupunki. Napolin satamassa piipahdimme jo edellisellä risteilyllä viime syksynä, ja tällöin vietimme suurimman osan päivästä Caprin saarella.

Capri on aivan huikaisevan kaunis paikka, jonne on helppo suunnata Napolin satamasta päiväretkelle. Risteilyalukset parkkeeraavat satamassa lyhyen kävelymatkan päähän paikasta, josta botskit Caprin suuntaan lähtevät.

Koska Capri oli nähty, tällä kertaa meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä päiväksi Amalfin suuntaan. Ja sitten iski laiskuus. Amalfille ei pääse näppärästi yhdellä siirtymällä kuten Caprille, vaan homma olisi vaatinut vähän enemmän suunnitelmallisuutta ja aikaa. Edellisen illan pitkäksi venähtänyt poreammeilu kostautui aamulla sen verran, että nukuttiin pitkään ja päätettiin jalkautua Alluresta vain Napoliin piipahtamaan. Alla todistusaineistoa yhdestä erittäin väsyneestä matkustajasta.

2015-allureoftheseas-day2-01

Napoli on tosiaan meidän inhokki-listalla ihan kärkipäässä. Kaupunki on karu eikä varsinaisesti hivele silmiä kauneudellaan, vaikka pahimmat roskaongelmat näyttikin olevan ainakin ydinkeskustassa selätetty. Ehkä Napolin rujuutta enemmän kuitenkin häiristee kaupungin yleinen ilmapiiri. Vaikea selittää mikä ilmapiiristä tekee jotekin huonon, se on summa asioita joita aistii. Lisäksi Napolissa on ihan käsittämätön tungos ja kiireen tuntu – käsittämätön jopa siis Italian mittakaavalla. Aina puhutaan Italian hullusta liikenteestä, mutta itselleni Napoli on ainoa kaupunki, jossa ihan oikeasti pelottaa kadun ylittäminen jopa silloin kun suojatiellä palaa vihreä valo.

Summa summarum: me ei lähdetty sen kummemmin Napolin nähtävyyksiä ihmettelemään, vaan suunnattiin suorinta tietä ostoskadulle ja käytiin shoppailemassa. Nyt kun Napolia tuli niin pahasti tässä dissattua niin täytyy mainita myös se, että kauppojen myyjät olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Pari tuntia Napolia oli kuitenkin tarpeeksi, joten nälän iskiessä palattiin takaisin Allureen ja haettiin Park Cafésta wrapit sekä kahvit partsilla nautittavaksi.

2015-allureoftheseas-day2-02

Edessä oli risteilyn ensimmäinen kahdesta formal nightista. Risteilyummikoille muutama selventävä sana aiheesta.

Laivoilla pätevät tietyt pukukoodit, joskin esimerkiksi meidän suosimilla laivayhtiöillä nämä ovat varsin löyhät tai suorastaan olemattomat. Pukukoodit koskevat usein tiettyjä ravintoloita ja illallista, eli siinä missä buffaan voi ryysätä lounaalle shorsit ja flip flopit jalassa, ei tämä välttämättä ole ok illalla MDR:ään (Main Dining Room) suunnatessa.

Allurella muina päivinä pukukoodina oli “casual”, mutta kahtena iltana formal night. Se, miten formaalisti haluaa pukeutua, on toki itsestä kiinni. Naisilla nähtiin kaikkea jakkupuvuista aina “kelpaisi Linnanjuhliin” -tason mekkoihin ja miehille olisi ollut smokkeja vuokrattavana. Me valittiin kultainen keskitie, eli Mika heitti puvun päälle ja itse laittauduin kesäisillä mekoilla.

Ja sitten takaisin asiaan. Ennen illalliselle suuntaamista katseltiin partsilta satamasta lähtöä ja auringonlaskua – jälleen yksi risteilyjen parhaita hetkiä. Jopa Napoli on kaunis kauempaa katsottuna, tämä tuli todettua jo viime reissulla.

2015-allureoftheseas-day2-04

Lähdön jälkeen olikin hyvä suunnata ensimmäistä kertaa MDR:iin syömään. Ruoka ei tietysti ollut samanlainen nautinto kuin edellisenä iltana maksullisessa Chopsissa, mutta hyvää kuitenkin. Eri päivinä Main Dining Roomeissa oli eri teemat, ja tänä iltana oli vuorossa “Jasmine” menu. Valittavana oli siis aina listalla pysyvien klassikoiden lisäksi Aasia-painotteisia annoksia.

Ruoan jälkeen oli pakko käydä hytissä heittämässä korkkarit nurkkaan (voi miehet jos tietäisitte…) ja päätin samalla vaihtaa päälle valkoista illan bileiden teeman mukaisesti. Tarkoitus oli ehtiä käymään GLOW-bileissä, mutta tämä vain 45 minuutin setti ehtikin päättyä meidän vielä nauttiessa alkoholijuomia hytissä.

2015-allureoftheseas-day2-06

GLOWn jälkeen bileet jatkuivat kuitenkin Solariumissa, joten ei hätää. Täällä tapasimme mukavana yllärinä suomalaisen about meidän ikäisen pariskunnan (terkkuja P&J, jos satutte lukemaan!) ja ilta menikin siinä rattoisasti jutellessa ja tanssiessa. Loppuillalta ei kuvia ole, se kertonee kaiken oleellisen. Erittäin onnistunut ilta jälleen takana!

Lauantaina vuorossa oli risteilyn ainoa kokonaan merellä vietetty päivä, sillä seuraavaan satamaan saavuimme vasta sunnuntaina. Monet ovat meiltä kyselleet, että eikö nämä meripäivät ole tylsiä, ja että mitä ihmettä siellä laivalla voi tehdä kun ei satamaankaan pääse. Meripäivät on itseasiassa aivan mahtavia ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken – päin vastoin tuntuu siltä, että jos joku loppuu kesken niin päivästä tunnit. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa, jolloin saatan ehkä päästää Mikankin välillä ääneen. 😉

Allure of the Seas – Päivä 1 (Civitavecchia)

Posted on by Miia in Matkat, Risteilyt

Lue myös aiempi osa: Pre-cruise

Torstai 28.5.2015

Eli päivä jolloin astuimme laivaan! Aamupäivän taskina oli selviytyä Roomasta laivan varsinaiseen lähtöpaikkaan, eli Civitavecchiaan. Noin 80 kilometrin päässä Roomasta sijaitseva Civitavecchia on väkiluvultaan suunnilleen Kotkan kokoinen satamakaupunki, joka on aika tyypillinen pit-stop Välimeren risteilyillä. Suoraan Roomaan kun laivat eivät sattuneesta syystä pääse.

Aamupala hotellilla oli taas mallia “miksi edes vaivauduin” (= pullamössöleipää ja ei juuri muuta) joten ei jääty sen suuremmin hotellille hengaamaan vaan otettiin suhteellisen ajoissa suunta kohti laivan herkkutiskejä. Edessä oli jälleen siis lyhyt päivälenkki Terminille, josta hyppäsimme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ja oikeaan suuntaan matkalla olevaan lähijunaan. Tai ei niinkään hypätty, vaan raahauduttiin noin 50 kilon kantamuksien kanssa. (Note-to-self: viikon reissulle voi pakata vähän kevyemmin.)

2015-allureoftheseas07

Junamatka Civitavecchiaan sujui jälleen Italian malliin näpsästi, mutta Civitavecchian päässä sai hieman ihmetellä ennen kuin selviydyttiin satamaan asti. Muutamia(satoja) reippaita marssiaskelia ja kaksi eri bussikuljetusta se vaati, mutta lopulta löydettiin tiemme risteilyterminaaliin.

2015-allureoftheseas08

Turvatarkastukset ja pakolliset paperihommat terminaalissa hoitui mukavan jouhevasti, koska risteilyn ns. virallinen lähtö- ja paluupaikka oli Barcelonassa. Civitavecchiassa laivaan astui siis vain about 500 henkilöä, kun taas Barcelonassa populaa vaihtui suunnilleen neljätuhatta enemmän. Check-in hommat suoritettu, ja sitten itse laivaan!

Varsinainen lähtö satamasta oli vasta illalla, mutta laivaan kannattaa toki mennä ajoissa jo päivällä jos haluaa esim. pihistellä lähtöpäivän ruokailuissa – laivalla kun ruoat kuuluvat erikoisrafloja lukuun ottamatta hintaan.

Lisäksi puolityhjässä laivassa on hyvä käydä tsekkaamassa mestat, ennen kuin kaikki loputkin matkustajat ryysäävät paikalle. Win-win!

2015-allureoftheseas09

Ensikosketus Allureen matkojen, check-innausten ja muun häsellyksen jälkeen oli lopulta siinä klo 14 kieppeillä. Ensireaktio puolestaan oli mallia “WAU”. Vielä viikon laivalla olon jälkeenkin oli vaikea käsittää sen kokoa, joten voitte uskoa ensisilmäyksen paikkoihin olleen vähintäänkin hiljentävä kokemus.

Allure on myös jotenkin uskomattoman kaunis laiva – ja käsittämättömän siisti! Sivuhuomiona: En muista ehkä koskaan nähneeni missään niin hyvässä kunnossa olevia yleisiä wc-tiloja, että täytyi ihan kaivaa kamera esille ja taltioida nämä. Kyllä, kuvasin laivalla vessoja. I think I’m turning Japanese. Ps. Alla ole kuva ei sentään ole mainittu wc-räpsy. Vaikka olisihan se kiva jos vessassa tarjoiltaisiin shampanjaa ja voisi shoppailla Michael Korsia. (Laivayhtiöille tiedoksi: idean saa varastaa.)

2015-allureoftheseas19

Erityiseksi suosikiksi risteilyn aikana muodostui laivan keskeltä kasikannelta löytyvä Central Park, joka siis on pieni “puisto” keskellä laivaa. Central Parkin reunuksilla on muutama liike (mm. Coach) sekä useita ravintoloita. Päivällä “puiston” lepotuoleissa oli kiva löhöillä auringosta nauttien, ja illalla taas nautittiin monet tunnelmalliset illalliset ravintoloiden terasseilla. Näinä hetkinä oli todella vaikea käsittää olevansa laivassa keskellä Välimerta!

2015-allureoftheseas11

Alluren tarjonnasta lisää myöhemmissä postauksissa, eli nyt takaisin päivän vaiheisiin. Laivaan astumisen jälkeen vietiin käsimatkatavarat hyttiin ja suunnattiin etsimään purtavaa.

Varsinaiset isot matkalaukut luovutetaan pois terminaalissa ja ne toimitetaan ensimmäisen iltapäivän/illan aikana käytävälle hytin eteen, eli tämän vuoksi kannattaa ottaa käsimatkatavaroihin ekan päivän aikana tarvitsemansa tavarat.

Kaikeksi onneksi Windjammer eli laivan buffa oli vielä auki, joten päästiin heti nauttimaan kaikista herkuista. Tässä kohtaa osattiin vielä pysyä melkein kohtuudessa ja syödä terveellisesti, tästä alla kuvakin todisteena. Samaa ei voi sanoa risteilyn muista aterioista…

2015-allureoftheseas14

Pikaisen ruokailun jälkeen lähdettiin kiertämään laivaa. Hetki siinä menikin, että oli kaikki tärkeimmät paikat käyty läpi. Toisaalta se täytyy mainita, että Allure on suuren kokonsa ohella myös uskomattoman selkeä laiva toisin kuin ehkä voisi ajatella. Hyvin nopeasti siis oppi suunnistamaan paikasta toiseen, ja tämän myötä ainakin itse tunsin oloni tosi kotoisaksi.

Mua pelotti etukäteen, että joutuisin soittelemaan Mikalle hätäkutsuja milloin mistäkin päin laivaa kun en löytäisi takaisin hyttiin. Mutta tämä osottautui täysin turhaksi peloksi, ja tällainen tohelokin osasi pyöriä ympäri laivaa omia aikojaan. Osin tässä auttoi toki sekin, että meidän hytin sijainti oli aivan optimaalinen laivalla liikkumista ajatellen.

2015-allureoftheseas13

Ensimmäisen päivän kunniaksi me päätettiin käydä korkkaamassa myös laivan sali. (Ja hyvä niin, koska myöhemmin viikolla sali jäi melkolailla kakkoseksi kaikille muille aktiviteeteille…) Salista ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin se, että vapaita tankoja tai foam rollereita ei ollut saatavilla. Mutta hyvät treenit saatiin aikaiseksi, eikä salilla varsinaisesti joutunut omasta tilasta taistelemaan.

Salin jälkeen Mika kävi hakemassa buffasta naposteltavaa sillä välin kun itse yritin saada itseäni edustuskuntoon. Laukutkin saapuivat kätevästi ennen illallista, joten saatiin napattua yksi laivalle tuoduista viinipulloista mukaan illalliselle. Oltiin varattu perinteen mukaisesti ekalle illalle pöytä pihviravintolasta (Chops Grille) ja saatiin siis nauttia Central Parkissa hämärtyvästä yöstä.

2015-allureoftheseas18

Illallisen jälkeen lisää yleistä hengailua laivalla, ja sitten olikin jo toisen risteilyperinteen vuoro: HOT TUB! Allurella kivana yllärinä tuli se, että allasosasto oli käytettävissä ympäri vuorokauden. Aiemmilla NCL:n matkassa tehdyillä risteilyillä viimeisetkin porealtaat on laitettu kiinni siinä puolenyön kieppeillä, joten tämähän oli aivan luksusta. Ekana yönä taidettiin lillua kuohuissa johonkin lähemmäs kahteen asti. Tämä on risteilyjen ihan ehdottomasti parhaita juttuja!

2015-allureoftheseas15

Ihana, ihana ilta siis. Loppuyön vaiheet ovat hieman hämärän peitossa – väsymyksen, jännityksen ja viinin yhteissumma teki tehtävänsä. Mutta kuvista päätellen pizzaa on ainakin käyty hakemassa vielä hiukopalaksi (lisää risteilyn parhaita puolia: ruokaa on saatavilla aina, kellonajasta riippumatta) joten ilmeisesti sieltä porealtaasta lopulta selviydyttiin takaisin hyttiin nukkumaan. Aamulla olikin uusien seikkailujen vuoro.

Allure of the Seas – Pre-cruise

Posted on by Miia in Matkat

Blogi on hyvä korkata kunnolla tarinoimalla viimeisimmästä reissusta, eli meidän ensimmäisestä risteilystä Royal Caribbeanin matkassa. Matka starttasi tasan viikko sitten, eli ajatuksena on nyt jakaa päivittäiset tapahtumat sopivasti viikon viiveellä, postaus päivässä -meiningillä.

Keskiviikko 27.5.2015

Meidän matka alkoi päivää ennen varsinaista risteilyä, kun suunnattiin Finnairin sinivalkoisilla siivillä kohti Roomaa. Jotenkin Mika oli (taas kerran) saanut mut suostuteltua aikaisimpaan aamulentoon, joten herätyskellon soidessa siinä neljän kieppeillä aamuyöstä ei reissufiilis ehkä ollut ihan katossa muutaman tunnin unien jälkeen…

Lento sujui kuitenkin varsin rennoissa merkeissä, nimittäin kone oli puolityhjä ja oma rauha täten taattu. Rooman päässä suunnattiin tuttuun tapaan paikallisjunalla lentokentältä päärautsikalle Terminiin, josta käpöteltiin tarkkaan ja taktisesti valitulle lähihotellille.

2015-allureoftheseas02

Hotellista ei paljoa kerrottavaa ole, mutta sen sijaan Italian sujuvaa junaliikennettä täytyy jälleen kerran hehkuttaa! Junat kulkevat ajallaan ja lähijunatkin ovat pääsääntöisesti varsin miellyttäviä ja siistejä kulkupelejä.

Lisäksi Trenitalialla on usein jos jonkinlaisia alennuskampanjoita, esim. lauantaisin “2 for 1” -tarjous. Jos siis Italiassa reissaaminen kiinnostaa, suosittelemme lämpimästi tätä matkustusmuotoa.

No mutta takaisin asiaan. Hotellihuone oli onneksi valmiina, eli päästiin heti heittämään laukut sisään ja freesautumaan vähän. Nopea siistiytyminen ja ei muuta kuin kaupungille. Rooma on kuuden (tai seitsemän – ollaan jo pudottu laskuista) vierailun jälkeen mukavan tuttu paikka, vähän kuin kotiin tulisi. Ei tarvi stressata nähtävyyksistä tai muutenkaan oikein mistään, vaan voi nauttia olosta. Ja luottaa siihen, että miltä tahansa jätskikiskalta saa oikein onnistuneen annoksen.

2015-allureoftheseas05

2015-allureoftheseas06

Päivä vierähti nopeasti shoppaillessa ja ympäriinsä haahuillessa. Kivana bonuksena (ja omalta osaltani päivän yhtenä kohokohtana) eksyttiin puolivahingossa Louis Vuitton Series 2 -näyttelyyn. Kyseisellä merkillä ei sinänsä ole minkäänlaista paikkaa meidän kummankaan sydämessä, mutta itse näyttely oli visuaalisesti niin huikea, että kannatti käydä piipahtamassa. Toki myös pakollinen Chanel-pyhiinvaellus täytyi tehdä. <3 2015-allureoftheseas03

2015-allureoftheseas04

Illalla suunnattiin vielä tsekkaamaan ikisuosikkimme ja aina yhtä vaikuttava Pantheon, ja tämän jälkeen syömään pitkän kaavan mukaan. Ehkä vähän punaviiniäkin tuli nautittua. Italiassa ei kyllä tarvi koskaan jäädä nälästä kärsimään, se on varma. Maha pinkeänä ja iloisen punkkuhiprakan saattelemana olikin hyvä suunnata nukkumaan ja seuraavana päivänä alkavaa risteilyä odottamaan.