Norwegian Jade – Päivä 3 (Korfu)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2

Maanantai 21.9.2015

Yleensä ennen risteilyä tulee ennakkoon mehusteltua matkaa, tutkittua eri satamia ja mietittyä mitä niissä tullaan tekemään. Tälle risteilylle valmistautuminen jäi multa kuitenkin ihan minimiin, siinä missä Miia ennakkovalmistautui edes hieman paremmin. Joten kun hyvin levätyn meripäivän jälkeen herättiin virkeänä tutustumaan ensimmäiseen satamaan, joka oli Korfu, ei päivälle ollut oikeastaan ladattuna minkäänlaisia tavoitteita.

Korfun satama osoittautui varsin helpoksi. Laivalta oli noin viiden minuutin suora kävely sataman porteille eikä satamassa tarvinnut pahemmin kierrellä ja kaarrella. Kartasta tutkimalla matkaa Korfun keskustaan oli vajaa pari kilometriä, joten päätimme paikallisbussilla matkustamisen sijasta lähteä kävellen matkaan.

2015_jade_day3_jade-hollandamerica

Kun taivalta oli vaellettu parisataa metriä, puolipilvinen ilma osoittautuikin odotettua kuumemmaksi ja auringon porotus alkoi käydä tukalaksi. Matkan varrella silmään sattui puolenkymmentä auto- ja skootterivuokraamoa, ja päätimmekin piipahtaa yhdessä pienemmässä vuokraamossa kysymässä hintoja. Aiemmalla risteilyllä vuokrattiin Caprin saarella skootteri, ja se oli tuolloin osoittautunut varsin hyväksi ratkaisuksi.

Skoden päivähinnaksi muodostui 30 euroa ja päätettiin vuokrata sellainen. Jos asiaa olisi tarkemmin ajatellut, niin hintaa olisi voinut tingata alaspäin sillä, että oli tarvetta vain muutaman tunnin vuokraukselle, koska laivalla piti olla takaisin klo 15 mennessä, mutta hinta ei tuntunut pahalta näinkään. Vuokrauksen yhteydessä kävi ilmi etteivät polttoaineet sisältyneet hintaan, mutta skootterin bensankulutuksella ei ollut luvassa kovin monen euron lisämaksu, joten tämäkin meille sopi.

2015_jade_day3_korfu01

Suomessa on aika monesti saanut kuulla juttuja kreikkalaisten löyhästä suhtautumisesta verojen maksamiseen, erityisesti Kreikalle myönnettyjen tukipakettien takia. Tässä vuokraustilanteessa tulikin heti alkuunsa kunnon tervetulotoivotus Kreikkaan, kun luottokorttimaksu meni sovitusti 30 euron mukaan, mutta kassakuitissa hintana lukikin 28 euroa. Kassaneidiltä oli kuulemma tullut näppäilyvirhe. Me ei annettu tämän kuitenkaan hidastaa vauhtia, ja pian meillä olikin kypärät päässä, skode alla ja sympaattisen vuokraamon omistajan antama ajo-ohjeistus siihen mitä Korfulla kannattaa käydä tutkimassa.

Lähin huoltoasema oli alle puolen kilsan päässä, siellä oli palvelutankkaus, ja pyysin skoden tankin täyteen bensaa. Vähemmälläkin olisi varmaan pärjätty, mutta kuten myöhemmät kokemukset osoitti, matkantekeminen on huomattavasti huolettomampaa, kun ei tarvi arpoa riittääkö polttoaine vielä hieman pidemmälle.

Kun tankki saatiin täyteen bensaa ja paikallinen liikenne osoittautui varsin rauhalliseksi, oma mielialakin kohosi meripäivän aiheuttamasta koomasta. Yhtäkkiä sitä tajusi, että tästä se paras osa risteilyä vasta alkaa, kun pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin. Ja nyt oli alla oma menopelikin, jonka myötä seikkailuun tulee ihan uutta vapautta. Ensitöiksemme päräytettiin Korfun keskustan läpi saaren länsirannalle, jossa vastaan tuli todella upeat rannikkomaisemat hyvänä kontrastina hieman teollisnihkeähkölle sataman seudulle. Keskustasta Miia ehti bongata jo pari vaatekauppaa, joihin kuulemma piti palata myöhemmin shoppailemaan.

2015_jade_day3_korfu03

Hetken kuvaussession ja kartan tulkitsemisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ensin kruisaillaan rantaa pitkin etelään, jotta saadaan rauhassa käydä tsekkailemassa mestat ja näköalat ja sitten lopuksi vasta tullaan keskustaan shoppailemaan ja pyörimään sen verran, mitä aikaa jää jäljelle. Keskustasta lähti hieno rantabulevardi, joka muuttui saaren eteläosia lähestyttäessä pienemmäksi mutkatieksi, joka kipusi metsän keskellä ylös rinnettä.

Ennen matkaa Miia kertoi, että Korfulla pääsee lähelle lentokentän kiitoradan päätä, jossa voi katsella kentältä nousevia koneita. Tämä kyseinen fakta ei kuitenkaan ollut säilynyt meikäläisen muistissa ja yhdessä tiukassa mutkassa tuli eteen melkoinen yllätys, kun yhtäkkiä puut katosivat ja suoraan edestä, jyrkänteen takaa, nousi lentokone ilmaan kovan metelin saattelemana. Meikäläinen ainakin säikähti tätä ilmestystä niin paljon, että piti ottaa skode tien sivuun ja pitää hetken maisemien ihailutauko. Parasta kaksipyöräisellä liikkuessa onkin se, että sen voi pysäyttää melkein missä tahansa, kun se vie niin vähän tilaa, oli sitten tarvis päästä kuvaamaan näköaloja tai tulkita karttaa.

2015_jade_day3_korfu08

Korfun kaakkoiskulmassa oleva niemi on pari kilometriä pitkä ja päättyy Kanoni-nimiseen paikkaan, joka on yleinen turistinähtävyys. Sieltä löytyy hienoja näköaloja: lentokentän kiitoradan pääty ja hiekkarantaa. Me ajettiin ensin vahingossa lentokentän päätyyn vievän tien ohi ja suoraan Kanonin rinteen yläosaan, josta löytyi baari-kahviloita sekä miljoona turistia blokkaamassa ne hienot näköalat.

Parin pakollisen turistikuvan jälkeen jatkettiinkin matkaa. Kanoniin vievä tie on yksisuuntainen – länsipuoli tiestä vie etelään ja Kanonissa tie kääntyy niemen itäpuolelle sekä palaa takaisin pohjoiseen. Teiden välissä menee kuitenkin pari yhdystietä, joten noin kilometrin köröttelyn jälkeen pääsi kääntymään takaisin etelään menevälle tielle ja sieltä alas rannalle lentokentän päähän.

2015_jade_day3_korfu05

Aallonmurtaja, jossa lentokoneita oli hyvä bongailla, oli muutaman sadan metrin päässä kiitoradasta. Meininki ei siis ollut ollenkaan sellaista, kuin Saint Martinilla, jonne päästään 2017 varatulla Karibian risteilyllä! Turisteja ei ollut lähellekään niin paljon kuin rinteen päällä, ja tämä oli selvästi paikallisille paikka, johon tullaan kalastamaan ja chillaamaan.

Lentokenttä vaikutti aika rauhalliselta, mutta hetken ihmettelyn jälkeen nähtiin yhden koneen nousukin. Täällä vierailua voi lämpimästi suositella muillekin kuin lentokonebongareille, näkymät on todella hienot!

Mutta eihän tänne pelkkiä maisemia tultu katsomaan! Kun enimmät kuvat oli saatu kuvattua ja maisemat ihasteltua, olikin aika tutustua paikalliseeen shoppailutarjontaan.

2015_jade_day3_korfu07

Päräytettiin vanhan kaupungin vierestä löytyvään skodeparkkiin – josta oltiin saatu vinkki vuokraamolta – ja jalkauduttiin. Vanhan kaupungin kävelykadut ei varsinaisesti tarjonnallaan vakuuttaneet, siellä oli lähinnä turistikrääsäkauppoja ja ravintoloita. Mutta keskustan puoleisilta kaduilta löytyi varsin hyvät shoppailutarjonnat näin pieneksi paikaksi ja meillä loppuikin aika vähän kesken, joten jouduttiin skippaamaan loput ja hipsimään takaisin skodelle sekä laivaa kohti.

Matka keskustasta vuokraamolle ja satamaan ei ollut kovin pitkä, mutta aikaa kannattaa varata menoa reilummin, sillä paikallinen iltapäiväruuhka on tosi paha. Autoilijat kuitenkin suhtautuu varsin suopeasti siihen, että skodella puikkelehtii väleistä, mutta välissä oli niin tiukkoja paikkoja, että itsekin kokeneena motoilijana joutui harkitsemaan pariin kertaan. Päästiin kuitenkin onnellisesti perille ja aikaakin jäi karkkiostoksille sataman myymälässä.

Ilta laivalla sujui rauhallisissa merkeissä, koska seuraavana päivänä oli vuorossa risteilyn odotetuin satama, Santorini. Eli ruokaa, juomaa, mahdollisesti hot tubia. Kuka näitä muistaa!

2015_jade_day3_korfu09

Norwegian Jade – Päivä 1 (Venetsia)

Lauantai 19.9.2015

Tehokkaan Venetsia-päivän jälkeen herättiin aamulla ajoissa ja lähdettiin hotellista kohti Venetsian risteilysatamaa jo klo 9 jälkeen. Edessä oli paluu Norwegian Jadelle, josta risteilyuramme keväällä 2014 alkoi.

Vaikka sekä laiva että Venetsian satama oli jo entuudestaan tuttu, oli vatsanpohjassa pieni jännitys, koska Venetsiassa siirtyminen paikasta toiseen on aina astetta haastavampaa kuin muualla. Ensimmäisellä risteilyllä käytännön järjestelyt hoitivat matkanjohtajina toimineet Jessi ja Heini, ja matkat laivan ja Piazzale Roman välillä hoidettiin ennakkoon tilatulla tilataksilla, joten omat muistikuvat siirtymistä Venetsiassa jäi aika hämäriksi.

2015-venetsia_pontedellacostituzione

Piazzale Roma on Venetsian keskustaa lähin paikka, jonne pääsee autolla, joten se on yleinen kokoontumispaikka myös risteilylle lähteville. Venetsian päärautatieasemalta Piazzale Romalle pääsee kävellen ylittämällä Ponte della Costituzione -sillan, joka on aika korkea, mutta niin jalankulkijaystävälliseksi tehty kuin silta nyt ylipäätänsä voi olla. Sillan ylittäminen isojen matkalaukkujen kanssa on vähän urheilemista, mutta siitä selviää kyllä, jos peruskunto on suunnilleen kohdillaan. Rautatieasemalla on runsaasti huomioliiveihin pukeutuneita, isoilla laukkukärryillä varustautuneita laukunkantajia, joilta sillan ylitysapua voi tarvittaessa ostaa. Me ei olla kummallakaan reissulla näitä palveluita käytetty, joten suosituksia ei voi antaa, mutta hinta kannattanee ainakin sopia etukäteen.

People Moverilla satamaan

2015-peoplemover

Meidän valinta tällä reissulla satamaan siirtymiselle oli People Mover, joka on Piazzale Roman ja sataman väliä ajava automatisoitu juna. People Moverin lähtöasema löytyy Piazzale Roman länsinurkalta, ja on varsin helppo sekä löytää että käyttää.

Liput ostetaan automaatista, joka puhuu myös englantia ja junatasolle nouseminen tapahtuu joko liukuportaita tai hissiä käyttämällä. Matkalaukkuja ei tarvi siis kanniskella portaissa ja asema on muutenkin suunniteltu erittäin hyvin tarkoitukseensa. Junasta poistutaan eri puolelta asemaa kuin mistä junaan noustaan, joten vastaantulevia ihmisiä ei tarvi väistellä missään vaiheessa. Itse junamatka kestää vain reilun minuutin ja risteilysatamaan mennessä poistutaan heti ensimmäisellä Marittima-nimisellä pysäkillä.

2015-peoplemover_01

Marittiman asemalta poistuminen on yhtä vaivatonta ja satamaa ei voi missata, koska sen näkee koko ajan. Sataman sisällä opasteet eri risteilyaluksien käyttämiin terminaaleihin on selkeät ja maasto on Venetsian keskustasta poiketen helppokulkuista matkalaukkujenkin kanssa. Kokonaisuudessaan satamaan saapuminen People Moverilla oli erittäin helppoa ja suositeltavaa.

Risteilyn jälkeen People Moveriin pääsemistä hidastaa lipunmyyntiautomaatit. Satamasta poistuessa jonotettiin lippujen ostoon noin 20 minuuttia, mutta junat kulkevat sen verran tiheään ettei itse junaan tarvinnut jonottaa. Paluumatkan liput kannattaa siis ostaa valmiiksi jo menomatkalla, ja kylmän viileästi pyyhkäistä jonon ohi suoraan junaan.

Ajoissa laivaan

Ensimmäiseksi terminaalin ulkopuolella luovutettiin matkalaukut, mutta matkaan jäi yksi pienempi laukku, johon oli varattu sali- ja vaihtovaatteita sen verran, että pärjätään matkalaukkujen saapumiseen asti. Kuuliaisina reissaajina noudatimme laivayhtiön ennakko-ohjeistusta ja meillä oli matkalaukuissa jo valmiina laivan käyttämät tunnisteet. Ja koska koko siirtymä laivasta terminaaliin sujui niin vaivattomasti ja huomattavasti nopeammin kuin olimme arvioineet, pääsimme terminaaliin sisälle melko tasan klo 10, eli tunti ennen kuin asiakaspalvelutiskit edes aikataulun mukaan aukesivat. Muitakin hätäisiä asiakkaita onneksi oli, joten tiskit aukaistiin hieman etuajassa.

2015-satama_terminaali_01

2015-satama_terminaali_02

Rekisteröinnit hoidettuina ja hyttikortit taskussa saatiin odottaa vielä puolisen tuntia sitä, että terminaalin turvahenkilökunta oli valmis ja turvatarkistukset aloitettiin. Tyylikkäästi ryntäsimme tietenkin melkein ensimmäisinä turvatarkastukseen, joka oli totuttuun tapaan varsin löyhä, ja sen jälkeen päästiinkin laivaan, eikä kello ollut vielä edes puoltapäivää. Ensi töiksi suunnattiin hyttiin jättämään käsimatkatavarat sinne ja sitten kiertelemään laivaa.

Laivalle ajoisssa saapuminen on erittäin suositeltavaa. Laivaan on helpompi tutustua, kun muita matkustajia ei ole vielä niin paljoa, ja ensimmäinen päiväkin tuntuu paljon pidemmältä, kun pääsee aloittamaan laivasta nauttimisen melkein heti aamusta.

Laivan kiertelyn lomassa piipahdettiin myös lounaalla laivan toisessa main dining roomissa. Grand Pacific on se hienompi MDR, ja yleensä sinne ei olekaan asiaa shortseissa. Ensimmäisen risteilypäivän lounas on kuitenkin poikkeus, koska matkatavarat eivät vielä ole saapuneet hytteihin.

2015-grandpacific_01

2015-grandpacific_02

Laivan buffetissa on ensimmäisenä päivänä melkoinen ryysis, mutta Grand Pacific oli tälläkin kertaa mukavan rauhallinen lounaspaikka.

Laivas eka, salil eka

Lounaan jälkeen tutkittiin laivan loputkin yleiset tilat ja samalla tehtiin pöytävaraus illaksi Cagney’s -pihviravintolaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa meripäivä, joten tälle illalle oli jo valmiiksi suunniteltuna vähän railakkaampi illanvietto – erityisesti, kun oltiin matkassa ensimmäistä kertaa juomapaketilla varustettuna, eli kaikki $11 halvemmat viinilasilliset ja drinkit kuului hintaan.

Ilmeisesti muutkin olivat löytäneet alkuvuoden tarjoukset, joissa reissun hintaan sai valittua valinnaisesti juomapaketin, erikoisravintolapaketin ja/tai käyttörahaa laivalle. Cagney’s oli nimittäin melkein täyteen varattu jo ennakkoon, ja sama ilmiö huomattiin laivan muissakin ravintoloissa koko risteilyn ajan. Meillekin kuitenkin pöytä vielä löytyi klo 18 pintaan, mikä sopi sinällään hyvin, kun oli muutenkin aloittaa illanvietto ajoissa.

2015_jade-kuntosali

Pöytävaraus tehtynä ja suu jo illanviettoa miettiessä napsaten suunnattiin takaisin hyttiin vaihtamaan salivaatteet päälle ja sen jälkeen salille taivuttamaan rautaa, jotta illalla voi hyvillä mielin mässäillä. Matka salille kulki buffetin läpi ja siinä päivän tarjoiluja tarkastaessa huomattiin viinitiskillä tonkallinen sangriaa, joka myös kuului juomapaketin hintaan. Lähitulevaisuus alkoi siis vaikuttaa varsin lupaavalta!

Salin jälkeen napattiin buffetista jotain pientä purtavaa mukaan hyttiin, jonne oli saapunut sillä aikaa matkalaukutkin sopivasti. Suihkun jälkeen Miia alkoi laittautumaan illallista varten ja minä päätin lähtä korkkaamaan juomapaketin. Molempien hyttikorteilla varustettuna hankkiuduin ensimmäiselle vastaantulleelle baaritiskille ja kiikutin hyttiin kaksi lasillista skumppaa tyytyväisenä siitä, että juomaostoksista ei tällä reissulla kerrykään lisää laskua.

Loppuilta sujuikin sitten arvattavissa merkeissä. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja taidettiinpa pulahtaa hot tubiinkin heti ensimmäisenä iltana. Säästin koko risteilyn ajalta kaikki juomakuitit, jotta voi vertailla jälkikäteen kannattaako juomapakettia ostaa omalla rahalla. Tähän palataan omassa postauksessaan myöhemmin.

Tälle risteilyllä matkaan lähti myös GoPro 3 -kamera, jolla nappailtiin matkan varrelta sekä video- että time lapse -kuvaa. Alla lähtö Venetsiasta tiivistettynä pariin minuuttiin, tästä se alkaa!

Allure of the Seas – Päivä 6 (Marseille)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5

Tiistai 2.6.2015

Marseille oli tällä reissulla ainoa satama, missä ei oltu ennestään käyty. Viime syksyn risteily kiersi suunnilleen samaa reittiä, mutta Ranskan Rivieran pysäkkinä silloin oli Cannes. Myös aiemmin tutuksi tullut Nizza oli Cannesin kanssa todella miellyttävä kokemus. Risteilyä edeltänyt tutkiskelu kuitenkin paljasti, että Marseille ei ole ihan niin idyllinen rantakaupunki noihin kahteen muuhun verrattuna, erityisesti kun satama, johon risteilylaivat ankkuroituu, on aika teollisella alueella.

devred

Tälle päivälle ei siis ollut suuria odotuksia. Koska kyseessä oli ainoa pysäkki Ranskassa, oli tärkeimpänä tavoitteena päästä shoppailemaan Devred 1902 -miestenvaateliikkeessä, josta vaan löytyy aina parhaat ostokset tällaiselle leveä- ja pitkäselkäiselle tappijalalle. Harmillisesti Devredin liikkeitä löytyy siis vain Ranskasta.

Pääasiallisesti Devredin vaatteista löytyy sellaista kaikkea smart casualista ylöspäin. Tyyliltään lähimpänä on ehkä Zara, joskin Devredin leikkaukset sopii ainakin meikäläiselle paremmin. Lisäksi vaatteet on yleisesti Zaraa laadukkaampia, vaikka hintaluokka on suunnilleen sama.

Marseillen keskustaa lähin Devred sijaitsee Grand Littoral -kauppakeskuksessa, joka on yli 10 kilometria pohjoiseen kuumimmasta ytimestä, eli Vieux Port -alueesta. Homma vaikutti siis etukäteen vähän hankalalta.

Edellisenä iltana saapuneesta päiväohjelmasta selvisi, että satamasta keskustaan järjestetty shuttle-kyyditys hoidetaan sekä bussilla että veneellä, mutta matka kestää 45 minuuttia ja maksaa $23 per henkilö. Tämä kuulosti nihkeän vaikealta, joten päätimme nukkua yön yli ja katsella aamulla mitä ikkunasta (ja kartasta) näkyy.

Aamun tilanne olikin alkuperäisen Devred-suunnitelman kannalta lähes täydellinen. Laiva oli ankkuroitu niin kauas pohjoiseen, että Grand Littoraliin oli matkaa vain muutama kilometri. Tämän jälkeen ei tarvinnut kauaa päiväsuunnitelmaa miettiä. Aamupalat naamaan, tiedustelusoitto uusille risteilykavereille, ja yksissä tuumin taksikyydillä shoppailemaan!

Grand Littoral osoittautui ihan viihtyisäksi, suunnilleen Jumbon kokoiseksi kauppakeskukseksi, josta löytyi kaikki suurimmat vaateketjut sekä muutama harvemmin vastaan tullut liike. Shoppailukierrokseen upposi muutama tunti eikä Devred pettänyt tälläkään kerralla – mukaan lähti kassillinen vaatteita.

Me ollaan tosi ahkeria shoppaajia ja kerran tällaisessa reissussa on kiva vierailla myös kauppakeskuksessa. Kaupoissa voi vaeltaa vapaammin, koska toinen ei pääse hukkumaan niin helposti. Osaltaan sen takia tulee soviteltua vaatteita helpommin ja kun koko kauppakeskus on ilmastoitu, ei ole jatkuvasti niin hikinihkuisa kuin esimerkiksi Rooman kaduilla shoppaillessa. Lisäksi myyjät on tosi ystävällisiä, kun turisteja on tällaisissa paikoissa vähemmän.

2015-allureoftheseas-day6-05

Ennen laivalle takaisin suuntaamista päätettiin vielä käydä tarkistamassa paikallisen Carrefour-ruokakaupan karkkihyllyt, ja yllätykseksi huomattiin, että ensimmäistä kertaa Välimeren seudulla löydettiin sellaisen ihan kunnon Citymarket/Prisma-koon kauppa. Erityisesti mieltä lämmitti viinivalikoiman lisäksi juusto-osasto, josta löytyi maailman parasta Boursin-juustoa hyllykaupalla!

Grand Littoralista laivalle palaamiseen kannattaa varata aikaa. Kauppakeskuksesta löytyi kyllä selkeästi merkitty taksitolppa, mutta takseja ei iltapäiväruuhkan aikaan meinannut löytyä. Loppujen lopuksi sellainen kuitenkin paikalle ilmestyi.

2015-allureoftheseas-day6-06

Kuten aiemminkin taisi tulla mainittua, hyttiin ilmestyvää päiväohjelmaa kannattaa syynätä tarkkaan. Tämän illan kovin vinkki oli Vintages-viinibaarin 2 for 1 -tarjous, jolla sai erittäin hyvää sangriaa kahdelle reilulla 10 dollarilla. Alkoholi on laivalla aika tyyristä, mutta tarjouksilla ja ennakkotilaamalla saa nautiskeltua myös kohtuuhintaan.

Laivalle voi ottaa mukaan myös omia viinipulloja, joskin käytännöt tässä vaihtelee vähän laivayhtiöittäin. Ja mitäpä olisi risteilyreissu ilman kunnon piilopulloa! Tästä aiheesta naputellaan myöhemmin lisävinkkejä ihan omana bloggauksenaan.

Allure of the Seas – Päivä 3 (Meripäivä!)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2

Lauantai 30.5.2015

Miia antoi mullekin vuoron tarinoida, hurraa!

Kolmantena päivänä koitti vihdoin minun henkilökohtainen suosikkipäiväni risteilyillä, meripäivä. Vastoin ennakko-odotuksia, risteilyelämä on osoittautunut varsin tapahtumarikkaaksi ja tekemistä riittää aina enemmän kuin aikaa ja energiaa. Siksi meripäiviä tuleekin odotettua tosi paljon. Merellä ei ole kiire mihinkään eikä ole pakko tehdä mitään, voi nukkua pitkään ja istua parvekkeella jalat ylhäällä lukemassa kirjaa – tai vaan katsella ohitse lipuvaa horisonttia.

Tosi kiireisen ja stressin täyttämän kevään jälkeen loma vasta kunnolla pääsi alkuun meripäivän aamuna. Sellaisen läsnäolevan ja rauhallisen olon kun pystyisi saavuttamaan arjessakin, niin kylläpä elämä olisi kevyttä!

Aamupalaa tarjoillaan yleensä klo 11 asti ja me herättiin juuri sopivasti siihen, että ehdittiin vielä aamupalalle. Laivalla on varsin rento meininkin ruoan kuskaamisessa ulos ravintoloista, joten me yleensä napataan buffasta lopuksi kahvit mukataan ja kuskataan ne hyttiin. Päivä lähtee rennosti käyntiin, kun siemailee aamukahvia oman parvekkeen rauhassa.

2015-allureoftheseas-day3-01

Miialla oli suunnitelmana myös ottaa aurinkoa parvekkeella, mutta harmillisesti oli valittu hytti tyyrpuurin puolelta, joka jäi varjoon, kun laiva kulki länteen. Aiemmin matkaa suunnitellessa katsottiin hytti juurikin meripäivän auringon takia paapuurista, mutta varsinainen varaus tehtiin myöhemmin ja siinä varaushuumassa tämä seikka unohtui kokonaan.

Hytti kannattaa varata niin, että meripäivänä on aurinkoon päin. Allure of the Seasin kannella keulassa on Solarium-niminen auringonottoalue, joka oli selvästi tähdätty satamissa joko etelään tai länteen auringon maksimoimiseksi. Tämänkin takia Allurella paapuurin puolen hytit saa enemmän aurinkoa.

2015-allureoftheseas-day3-12

Kolmen aikaan oli edessä jo ennen risteilyä varattu viininmaistelu, joka tiedettiin aiempien kokemusten perusteella hauskaksi kokemukseksi. Alluren maistelutilaisuudessa oli tarjolla neljää eri Bordeaux-viiniä, joista kolme punaviiniä ja kaikki vähän eri hintaluokista. Harmillisesti ranskalaiset viinit ei ole oikein meidän makuun.

Lisäksi mukana oli maistelulautanen eri juustoja, hilloketta, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Erityisesti juustoista on mainittava jo ensimmäisen risteilyn Chef’s Tablessa suosikiksi noussut ranskalainen Boursin-tuorejuusto, jota saa valitettavan huonosti Suomesta – Lentävän Lehmän juustoliikkeestä sitä voi löytää muutaman kerran vuodessa, vaikka Ranskassa se on joka ikisen marketin hyllyssä.

Hintaa kokemuksella oli vajaa 40 dollaria per henkilö ja hintalaatusuhde oli ihan OK – NCL:n vastaava oli muistin mukaan halvempi ja viinejä oli kuusi, joskin siellä ei ollut juustoja mukana.

Viininmaistelun ohjelma on puolivapaa. Paikallinen sommelier opettaa viiden ässän (see, swirl, smell, sip, savor) tekniikan, kertoo viineistä taustaa ja opastaa vähemmänkin kokeneita viininnautiskelijoita. Lisäksi viinejä yhdistellään eri ruokien kanssa ja testaillaan miten joku juusto saa viinin maistumaan paremmalta ja joku toinen pahemmalta. Tämäkin kerta laajensi omaa viinikokemusta taas entisestään ja sai tajuamaan, että joskus voisi myös miettiä mitä viinejä ja juustoa herkutteluun ottaa, eikä vain randomilla niin kuin tähän asti.

2015-allureoftheseas-day3-05

Valitettavasti edellisillan raju bailu painoi vielä sen verran, että viini ei oikein maistunut. Miia jopa jätti osan viineistä juomatta, tällaista ei ole tainnut koskaan ennen tapahtua! Tilanteen dramaattisuutta lisäsi entisestään se, että osa viininmaistelun varanneista eivät saapuneet paikalle, joten ylimääräisiä valmiiksi kaadettuja viinilaseja oli runsaasti. Näitä viinejä olisi saanut vapaasti “maistella” paikalla olleet, mutta kun ei pystynyt, niin ei pystynyt.

Kärsivin ilmein katsoimme, kun sommelier ja tarjoilija kaatoivat koskemattomia viinilaseja hylkykannuihin ja juustoja roskiin. Tämä oli suomalaiselle luonteelle niin rankka kokemus, että otimme tästä opiksemme ja seuraavaan viininmaisteluun valmistaudutaan niin, että jokainen ylimääräinen tippa pelastetaan. Lopuksi lähdimme paikalta siinä toivossa, että hylkyviinit päätyisi edes viinibaarin sangriaksi. Huhhuh.

2015-allureoftheseas-day3-14

Meripäivän voi viettää myös aktiivisemmin. Meidän valinta yleensä on levätä meripäivänä, että jaksaa sykkiä satamissa, mutta näinä päivinä laivalla on auki oikeastaan kaikki. Salilla ja spassa on paljon eri aktiviteetteja tarjolla, luistelukenttä ja kiipeilyseinät ovat koko päivän auki, urheilukentillä järjestetään turnauksia, live-bändit veivaa settejä pitkin päivää ja teatteri- ja komediaesitykset pyörii. On bingoa, musavisoja, shoppailutarjouksia, pokeriturnausta, Michael Jackson -tanssikoulua ja vaikka mitä. Myös meripäivän voi sykkiä paikasta toiseen, jos haluaa.

Viininmaistelun jälkeen alkoi hieman väsy painaa, mutta ennen hyvin ansaittuja päikkäreitä päätiin käydä kävelemässä ympäri laivaa ja tutkailemassa nekin paikat, mitkä ekana päivänä jäi välistä, kuten kasino. Kumpikaan meistä ei ole innokas uhkapelaaja, mutta kasinon tunnelma on hauska ja sen läpi tuleekin usein käytyä kävelemässä ja ihmettelemässä menoa.

Miia elätteli edelleen toivetta auringonotosta, joten käytiin tarkastamassa meno myös kannella. Vaikka jengiä laivassa on paljon, niin tilaa auringonotolle olisi löytynyt runsaasti. Joskin tilaa teki varsin kova ja viileä tuuli, joka sai myös meidät vetäytymään kohti omaa hyttiä. Kesäkuun alku on Välimerelläkin toisinaan vähän viileä, tosin huomattavasti lämpimämpi kuin keskimääräinen kotimainen juhannus.

Hytissä napattiin reilun tunnin päikkärit, joka oli taas kerran varsin hyvä ratkaisu. Rankka edellisilta tuli nollattua ja illalla jaksoi taas pukeutua hyvin ja hengailla laivalla. Laiva oli illalla aika rauhallinen, koska suurimmalle osalle laivasta tämä oli risteilyn viimeinen ilta – seuraavan päivän Barcelona on laivan pääasiallinen lähtösatama. Tästä heräsikin ajatus, että näin risteilyn keskeltä mukaan astuminen on oikeastaan kivaa. Itsellä on hyvä meno vaikka muu laiva masistelee pois lähdöstä ja vastaavasti omana viimeisenä päivänä laivalla muilla on hyvä meininki, joten itsekään ei sitten vaivu niin synkkyyteen.

2015-allureoftheseas-day3-09

Illallinen nautittiin taas American Iconissa, eli risteilyn hintaan kuuluvassa dining roomissa ja loppuilta kruunattiin kuinkas muuten kuin hot tubissa tähtitaivaan alla!

Välimerellä saattaa öisin olla hippasen viileää, varsinkin tuulisella kannella. Hyttisiivoojalta kannattaa pyytää kylpytakit hyttiin, jottei vilustu poreammeesta hyttiin hiippaillessa.

 

Tervetuloa Linjoille!

Me ollaan Miia ja Mika ja tämä on meidän yhteinen blogi, jota on hartaasti monta vuotta jo suunniteltu, mutta nyt se vihdoin on saatu pystyyn! Olemme ruuhkavuosia elävä pariskunta, jolta lapsien tekeminen on jäänyt välistä ja keskittyminen on painottunut elämästä nautiskeluun ja kaiken kivan kokemiseen.

Miia on vajaa kolmekymppinen media-alan ammattilainen ja Mika reilu kolmivitonen ohjelmistonörtti. Olemme molemmat lähtöisin maalta, mutta asuneet 10 vuoden molemmin puolin Hakaniemen lähistöllä. Tänä keväänä muutimme omaan yhteiseen asuntoon Kolmannelle linjalle.

Bloggaamme täällä matkailusta, risteilyistä, sisustamisesta, shoppailusta, ruoasta ja yleisesti elämästä Linjoilla. Viime aikoina olemme hurahtaneet erityisesti risteilyihin, joten alussa bloggaaminen painottunee siihen, varsinkin kun tarinoita siitä aiheesta on tullut luvattua aika monelle…

Tästä se nyt lähtee, tervetuloa!