Norwegian Jade – Päivä 2 (Meripäivä)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Sunnuntai 20.9.2015

Koska ensimmäinen yö laivalla oli sujunut varsin kosteissa merkeissä, nukuttiin suosiolla sunnuntaina varsinaisen aamun ohi ja heräiltiin kun hyvältä tuntui. Onneksi edessä oli meripäivä, tuo päivistä rentoutumisen kannalta loistokkain, eli mitään kiirettä mihinkään ei ollut.

Aamupalan sijaan päätettiin vetää brunssia Great Outdoorsissa, joka on yksi Norwegian Jaden parhaita juttuja. Kyseessä on Garden Cafen eli buffan jatkumo, joka sijaitsee ulkotiloissa Garden Cafen viereisellä kannella. On ihan mahtavaa startata päivä ulkona aamupalaa nauttien ja merelle katsellen! Lisäksi Great Outdoors sopii hyvin meidän kaltaisille laiskimuksille, sillä se on auki aamuisin puoli tuntia Garden Cafeta pidempään eli klo 11.30 asti.

2015_jade-greatoutdoors2

Ekan meripäivän sää ei harmillisesti osunut ihan kohdilleen siinä mielessä, että aurinkoa ei paljoa päässyt ihmettelemään harmaan pilvimassan takaa. Mutta eipä tuo liikaa jäänyt harmittamaan, hytin parvekkeella kun oli joka tapauksessa kiva istuskella lukemassa ja maisemia ihmettelemässä.

Mika on aiemmassa bloggauksessaan kirjoitellut syistä, joiden takia meripäivät on mahtavia. En siis lähde nyt toistamaan samoja sanoja vaikka ne täysin allekirjoitan, vaan käykää lukemassa tuo aiempi bloggaus. Mutta tarjolla olevista aktiviteeteista sen verran, että tyrkyllä olisi taas ollut jokaiselle jotakin aina cha cha -tanssitunneista erilaisiin visoihin ja kisoihin, casinolla sekä opastusta että turnauksia, bingoa, karaokea, fitness-tunteja, viinin- ja martininmaistajaisia, teatteriesityksiä… you name it. (Niin ja tietysti Mr. Sexy Legs -kisa, johon en jostain kumman syystä saanut suostuteltua Mikaa osallistumaan. Ensi kerralla sitten.)

Risteilyillä hytteihin toimitetaan aina edellisenä iltana seuraavan päivän ohjelma, jossa kerrotaan sekä tulevan päivän kohokohdista että tarkemmista aikatauluista niin ruokailuihin kuin ohjelmiinkin liittyen.

Esimerkkiä NCL:n Freestyle Daily -lehtisen aikatauluosiosta (ja sen myötä myös meripäivänä tarjolla olevista aktiviteeteista) löytyy täältä. Me ei selvästikään oltu luettu tarpeeksi huolella tätä kyseistä meripäivän dailya, nimittäin yllätys oli suuri, kun vessan peiliin oli ilmestynyt alla näkyvä lappu siivoojan käynnin aikana.

2015_jade_day1_meripaiva02

Tämä Norwegian’s Night Out -konsepti oli meille kokonaan uusi (aiemmin vastaava iltama taisi kulkea “Dress Up or Not Night” -nimellä) joten hetken ihmettelimme mistä mahtaa olla kyse. NCL:lla ei ole virallisia formal nighteja toisin kuin monilla muilla laivayhtiöillä, mutta useat matkustajat – me mukaan lukien – tykkäävät pukeutua kerran tai kahdesti risteilyviikon aikana vähän fancymmin tästä huolimatta.

2015_jade_day1_meripaiva03Mika kävi tekemässä nopean scouttauksen yleisiin tiloihin ja selvisi, että tämä tosiaan oli NCL:n kevyempi versio formal nightista, ja monet olivatkin päättäneet laittaa parastaan päälle. NCL:n sivuilla illasta kerrotaan seuraavaa: Our newest event, Norwegian’s Night Out, is the perfect opportunity to get dressed up for an evening of cocktails, fine dining and great entertainment.

Tarkoituksena meillä oli ollut viettää ilta lähinnä lepuutellen, mutta se siitä chillailusta ja ei muuta kuin laittautumaan – missään nimessä ei aiottu missata tilaisuutta kaivaa kaapista astetta hienommat vaatteet päälle. Itselleni risteilyjen yksi hauskimpia puolia on nimittäin juuri pukeutuminen, kun on kerrankin mahdollisuus käyttää niitä yleensä kaapin takaosaan pölyttymään jääviä juhlamekkoja ja korkkareita.

Ruokailemaan suunnattiin Jaden ns. fiinimpään maksuttomaan raflaan eli Grand Pacificiin, jossa onnistuttiin saamaan ikkunapöytä salin takaosasta. Valtavista ikkunoista oli melkoisen huikea katsella auringonlaskua ja myöhemmin taivaanrannassa räiskyviä salamoita. Nämä on taas niitä hetkiä, joiden takia palaan aina uudelleen ja uudelleen risteilemään. Aivan vertaansa vailla.

Ja mites se loppuilta? Nooh, sanotaan näin, että edellisillan bileet veivät voiton 6-0. Käytiin muutamissa baareissa ihmettelemässä tunnelmaa, josta tuli huolestuttavan paljon ruotsinlaiva-viboja (miinus känniset teinit, plus liikaa hoilaavia eläkeläisiä).

2015_jade-hottub

Kun meno ei siitä tuntunut paranevat, päätettiin pelastaa ilta hyppäämällä poreammeeseen illan viimeisiä mojitoja nauttimaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa Kreikan saariston ensimmäinen satama, Korfu!

Norwegian Jade – Pre-cruise

Lauantai 19.9.2015

Vaikka oltiin saavuttu Italiaan jo edellisenä päivänä, varsinainen risteilylle valmistautuminen alkoi oikeastaan perjantaina 18.9. – tuolloin tarkoituksena oli siirtyä Gardajärveltä Venetsiaan, josta Norwegian Jade lähtisi seuraavana päivänä kohti Kreikan saaristoa.

2015_trenitalia_02

Aamupäivällä käytiin vielä hyvästelemässä Peschiera del Gardan keskusta (lue: hoitamassa pikaiset viime hetken shoppailut) ja tämän jälkeen olikin aika siirtyä juna-asemalle. Juna oli myöhässä puolisen tuntia, mutta lopulta päästiin matkaan.

2015_trenitalia_04

Suurempi takaisku koettiin Venetsian päässä, kun hotellille saavuttaessa respasetä informoi järjestäneensä meille majoituksen toisesta hotellista, meille speksattu huoneemme kun oli kuulema “rikki”. No eipä siinä, matka jatkui uudelle hotellillemme, josta ei paljoa kerrottavaa jää tuleville sukupolville. Ei tosin olisi jäänyt siitä alkuperäisestäkään. Huvittavana pointtina mainittakoon, että Venetsian kahden tähden hotellimme (jonka ikkunasta oli “kaunis” näkymä ränsistyneelle sisäpihalle) maksoi enemmän kuin Gardajärven ihana terassillinen huoneemme järvinäköalalla.

Jatkossa tehdäänkin todennäköisesti niin, että vietetään Venetsian sijaan risteilyä edeltävä yö esimerkiksi juurikin Gardajärven maisemissa, jossa on paitsi halvempaa myös (meidän mielestä) mukavampaa. Tämä vinkkinä muillekin.

2015_venetsia_04

Tämä oli nyt meidän toinen kertamme Venetsiassa, eikä paikka kyllä edelleenkään herättänyt meissä minkäänlaista ihastusta, jos nyt ei erityisen negatiivisiakaan tunteita. Kaupunki on kieltämättä kaiken sen turistihöhän alla kaunis, mutta nykyisällään fiiliksen pilaavat turistimassat ja kaikenlaista krääsää tursuavat kadut. Ja ne hinnat. Venetsiassa on vaan uskomattoman kallista, etenkin juuri hotellit.

2015_venetsia_01

Iltapäivä ja ilta sujui kaupungilla kierrellen. Illan hämärtyessä siirryttiin syömään kanaalin varrella sijaitsevaan tunnelmalliseen ravintolaan, ja tämä olikin ehdottomasti se hetki, jolloin eniten nautin kaupungista. Iltavalaistuksessa ja pahimpien turistijoukkioiden hajaannuttua Venetsia on parhaimmillaan.

2015_venetsia_03

Verkkaisaisasti sujunut päivä sai rauhallisen lopun, kun suunnattiin pian syömisen jälkeen takaisin hotellille nukkumaan. Risteily alkoi jo kutkutella mielessä, ja seuraavana päivänä olikin tarkoituksena suunnata laivaterminaaliin mahdollisimman ajoissa aamiaisen jälkeen.

Ihana, hurmaava Gardajärvi

Viimeisimmästä reissusta on palattu ja melkein toivuttukin. Kummasti tuollainen kymmenen päivän setti imee voimat, etenkin kun risteilyllä osui eteen sellainen remuporukka ettei pitkistä yöunista tarvinnut paljoa unelmoida… Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin lähdetään tämän(kin) matkaraportin osalta sieltä mistä kaikki oikeastaan alkoi.

Alunperin meidän oli tarkoitus suunnata matkaan perjantaina 18.9. ja viettää yksi risteilyä edeltävä yö Venetsiassa. Matkaan tuli kuitenkin yllättävä mutka, kun yllä leijuva lakon uhka sai meidät siirtämään lennon jo torstaille – kiitos Finnair, että tällaisen option ylipäänsä tarjositte. Ylimääräinen yö päätettiin viettää Gardajärvellä, jonka ohi oltiin joka tapauksessa ajamassa Milano-Venetsia junamatkallamme.

2015-finnair

Itse lento Milanon Malpensalle sujui hyvin. Malpensalta suhautimme ensin lentokenttäjunalla Milanon keskusrautsikalle, jossa vaihdoimme toiseen junaan ja suuntasimme kohti Peschiera del Gardan asemaa. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Gardalla, mutta odotukset oli korkealla. Itselle tämä on ollut ehdottomasti yksi niitä Italian “must see” -kohteita.

Gardajärvi on yllättävän suuri, ja ympäristössä riittää paljon eri kyliä ja alueita. Me valittiin kaikista alueista juuri Peschiera del Garda puhtaasti sijaintinsa vuoksi; Desenzano del Gardan lisäksi Peschiera oli toinen ja ainoa Gardajärven rannalla sijaitseva alue, jossa meidän Milanosta Venetsiaan matkaava juna pysähtyi. Yöpaikaksi puolestaan valikoitui Hotel Acquadolce, niin ikään sijaintinsa sekä todella loistavien arvostelujensa vuoksi.

2015-hotel_acquadolce

2015-hotel_acquadolce_05

Heti junan saapuessa Peschieraan, ensikosketus paikkaan oli superpositiivinen. Tykästyimme välittömästi alueen tunnelmaan ihan rautatieaseman ympäristöstä lähtien, ja tämä on aika harvinaista – rautsikoiden viereiset seudut kun harvemmin ovat kovin idyllisiä. Hotelli sijaitsi n. 600 metrin päässä asemalta, joten siirtyminen asemalta eteenpäin hoitui juuri niin näppärästi kuin olimme toivoneetkin hotellia buukatessa.

Hotel Acquadolce osoittautui muutenkin aivan nappivalinnaksi, jonne on ehdottomasti päästävä uudestaan! Jos siis joku on matkaamassa samoille seuduille, voi tätä hotellia todellakin lämmöllä suositella. Henkilökunta oli ystävällistä, hotelli oli mielettömän viihtyisä ja siisti, sekä tietysti lokaatio ihan mainio.

2015-hotel_acquadolce_03

2015_garda_05

Hotellin katolta löytyi kivana bonuksena auringonottoon tarkoitettu terassi, jossa olevassa poreammeessa kävimme nauttimassa reissun ensimmäiset viinilasilliset. Meillä oli lisäksi omassa huoneessa todella iso terassi, jossa olisi kyllä kelvannut loikoilla useampiakin päiviä. Suorastaan harmitti, että aikaa nautiskella alueesta sekä hotellihuoneesta oli vain yksi vuorokausi.

Poreammeilun ja siistiytymisen jälkeen suunnattiin Peschieran keskustaan, jonne oli myöskin varsin lyhyt matka hotellilta. Koko paikassa oli kyllä ihanan lungi meininki, ei ollut sellaista monesta Italian kaupungista tuttua hektisyyden tuntua saatika turistimassoja. Myös liikenne oli harvinaisen rentoa ja autoilijat pysähtyivät lähtökohtaisesti aina päästämään jalankulkijan tien yli vaikkei suojatietä edes ollut. Tällaisessa ympäristössä oli siis varsin helppoa itsekin vaihtaa vapaalle ja heittäytyä lomamoodiin.

2015_garda_06

Hetken aikaa kaupungilla pyörittyä alkoi molempien suu jo napsaa siihen malliin, että oli selkeästi aika suunnata aperitiiveille. Bongattiin jonkun kukkulan laelta baarin näköinen asetelma, jota koristi merirosvolippu. Tämä oli tietysti tutkittava tarkemmin, joten ei muuta kuin ylämäkeen taivaltamaan. Ylhäältä löytyi superkiva baari/terassi nimeltä Il Kiosko, josta ihasteltiin sekä Gardajärveä että auringonlaskua samalla aperitiiveja nauttien.

2015_garda_02

2015_garda_01

Illan hämärtyessä alkoi nälkäkin jo iskeä, joten laskeuduttiin takaisin keskustaan etsimään sopivan näköistä ravintolaa. Ruokailu sujui ihmetellessä edullisia hintoja – tilattiin Mikan synttäreiden kunniaksi meidän yhtä lemppariviiniä, ja vaikka kyseessä oli yksi listan kalleimmista pulloista, kertyi tälle hintaa vain n. 20e. Kuten Mika osuvasti totesi, Suomessa ravintolassa saisi tuolla hintaa korkeintaan S-etukortin halpisviiniä.

2015_garda_04

2015_garda_03

Ilta jatkui vielä samoissa merkeissä kun löydettiin tiemme Granguardia-nimiseen lounge baariin. Myös täällä hullaannuttiin hinnoista, kun oikeastaan kaikki juomat oli maksimissaan kuusi euroa.

Kaiken kaikkiaan tämä yhden yön yllättävä pit stop Gardajärvellä oli huikea menestys. Paikka hurmasi meidät kauneudellaan, tunnelmallaan ja (verrattaen) edullisilla hinnoillaan. Turistien puute ei varsinaisesti sekään haitannut, mihin lie olivat kadonneet? Nyt myös vahvistui itselle se tunne, että Gardalle on päästävä myös pidemmäksi aikaa vierailemaan. Ja kyllä tänne jäi ainakin murunen maailmalle ripotellusta sydämestäni.

Kohti seuraavaa seikkailua: Risteily Kreikan saaristossa

Ihanan ja tapahtumarikkaan kesän jäljiltä havahduttiin yhtäkkiä siihen, että seuraava reissu (mikäs muu kuin risteily) on ihan oven takana. Matkaan lähdetään tarkalleen kahden viikon päästä – madness! Yleensä näitä risteilyn sisältäviä matkoja tulee pohdittua ja suunniteltua etukäteen jo hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa kaikki tuntuu jäävän viime hetkille. Viimeisin yösijakin saatiin vasta buukattua, juna-aikatauluja ei olla vielä vilkaistukaan.

Etenkin Mika tykkää yleensä suunnitella kaiken hyvissä ajoin, joten tämä on sikäli vähän poikkeuksellista meille. Niin ja se, että lentolippuja lukuun ottamatta mä olen hoitanut kaikki buukkaukset ja järjestelyt. Ehkä keräsin hyvin organisoidulla viime reissulla Mikalta luottamuspisteitä, aiemmin kun Mika on ollut meillä se matkanjohtaja. 😉

2014_Jade-Venetsia1

Tällä reissulla suuntana on Kreikan saaristo, jota odotan kyllä hurjasti – tämä on nimittäin itselleni yksi niitä maailman “must see” -kohteita. Luvassa pitäisi olla melkoisen upeita maisemia. Kiinnostavan risteilystä tekee myös se, että me palataan nyt Norwegian Cruise Linen Jadelle. Samaisella laivalla oltiin meidän ihka ensimmäisella risteilyllä, eli kiva päästä tsekkaamaan miltä laiva näyttää nyt kun takana on jotain vertailukohteitakin. Tässä tulevan reissun aikataulua:

Perjantai 18.9. Lento Milanoon
Lauantai 19.9. Venetsia (lähtö klo 18)
Sunnuntai 20.9. Meripäivä
Maanantai 21.9. Corfu (8-15.30)
Tiistai 22.9. Santorini (13.30-22)
Keskiviikko 23.9. Mykonos (8-18)
Torstai 24.9. Olympia (Katakolon) (9-18)
Perjantai 25.9. Meripäivä
Lauantai 26.9. Venetsia
Sunnuntai 27.9. Lento Milanosta

Ollaan maissa siis yksi yö sekä ennen että jälkeen risteilyn. Ennen risteilyä tuo yö vietetään Venetsiassa, kun taas risteilyn jälkeen Milanossa. Molemmat kaupungit on jo ennestään tuttuja, eli sen suurempia tavoitteita ei nähtävyyksien tms. osalta ole. Voi vaan nautiskella Italian ihanasta tunnelmasta. Niin ja päästään nyt vihdoin testaamaan Airbnb, nimittäin Milanon päässä yövytään Massimo-nimisen tyypin asunnossa.

Kreikan saaristo puolestaan on meille molemmille ihan uusi tuttavuus. Ollaan käyty Kreikan puolella aiemmin vain Ateenassa, josta ei kumpikaan tykätty. Mutta saariston pitäisi olla kaiken kuulemani ja lukemani perusteella ihan oma lukunsa, joten mielellään annetaan tälle maalle uusi mahdollisuus. Yleensä mennään satamissa hyvin freestyle-henkisesti, eli ei suurimpaan osaan suunnitella etukäteen aktiviteetteja vaan suunnataan sinne minne nokka osoittaa. Nyt kuitenkin haluisin vähän ehtiä tutustumaan kohteisiin etukäteen, niin ehtisi saada maissaolosta varmasti kaiken irti. Täytyy panostaa tähän hommaan ensi viikolla.

2014_Jade-Venetsia2

Yksi huomion arvoinen juttu risteilyssä on myös se, että hyvän tarjouksen myötä meillä on tällä kertaa (ja ensimmäistä kertaa ikinä) juomapaketti sekä 150 dollaria “ilmaista” käyttörahaa laivalle. Käytännössä tätä rahaa kulutetaan ainakin erikoisrafloihin, joten etukäteen voisi vähän vilkuilla näiden tarjontaa sekä tehdä muutamia buukkauksia. Ekana iltana halutaan varmaan suunnata perinteen mukaisesti Cagney’s-pihviraflaan, tämä ainakin on hyvä varata ennakkoon.

Juomapaketti taas… no, sitä ei paljoa tarvi suunnitella, mutta jälkikäteen tullaan varmasti raportoimaan tunnelmia tästä. Risteilyjen juomapaketit on yleensä aika hyvissä hinnoissa jonka vuoksi ollaan nämä aiemmin skipattu, mutta kiinnostava testata nyt olisiko jatkossa sellaiseen panostaminen kannattaavaa vaiko ei. Aiempien arvioitujen laskelmien perusteella ei, mutta saatamme olla myös väärässä. Sellaistakin on joskus sattunut.

Allure of the Seas – Post-cruise

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7

Torstai 4.6.2015

Lähtöaamu. Oltiin valittu lähtöajaksi viimeinen slotti kuten aina, eli laivasta poistuminen tuli suorittaa (viimeistään) välillä 9-9.30. Herätyskello soi siinä kasin kieppeillä ja kun loput tavarat oli pakattu, suunnattiin matkatavaroidemme kanssa kohti viimeistä aamupalaa.

Ehdin saada aamun aikana lievän sydänkohtauksen, kun aamupalalla tajusin kadottaneeni hyttikorttini – tätä kun tarvitaan laivalta poistumiseen. Onneksi meidän siivooja oli juuri hytissämme mun sinne hädissään syöksyessä ja kertoi pelastaneensa korttini, eli episodista selvittiin säikähdyksellä.

Aamupalan ja viimeisten käsimatkatavaroiden pakkauksen (sekä kadonneen hyttikortin metsästyksen) lisäksi ei aikaa juuri muuhun jäänyt. Haikein mielin siis astelimme heti aamukahvit juotuamme ulos aluksesta, joka oli toiminut kotinamme viimeisen viikon verran.

2015-allureoftheseas-day7-01

Kotimatka tuntui äärettömän pitkältä, väsyttävältä ja monivaiheiselta. Jo pelkästään Civitavecchiasta Roomaan pääseminen oli melkoinen urakka – tätä se oli toki laivalle saapuessakin toisin päin, mutta tällöin oli sentään matkainnostus nostamassa tunnelmaa.

Ensin ulos laivasta, sitten yhdellä bussilla paikasta A paikkaan B, josta toisella bussilla paikasta B paikkaan C. Seuraavaksi junalla (jota jouduttiin odottelemaan about tunti) Civitavecchian asemalta Rooman Terminille. Meillä oli kaiken lisäksi vielä koko päivä aikaa Roomassa pyörimiselle ja neljän matkalaukun kanssa tämä ei tietysti onnistuisi, eli laukut täytyi raahata säilytykseen.

Lentojen ajoittumista risteilyyn nähden kannattaa miettiä huolella, jottei missaa risteilyä eikä lentoja myöhästymisten takia.

Roomassa vastassa oli yllättäen sellainen helle että morjens. Heti laukuista eroon pääsemisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen vastaan tulleeseen ilmastoituun raflaan lounaalle ilman sen kummempia odotuksia. Ristorante Zeus oli yllättäen superkiva paikka ja ruokakin mainiota, joten orastava nälkähelleväsy-kiukku jäi sinne.

Rooma 2015

Ruoan jälkeen yritettiin vielä hetken aikaa shoppailla, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää tappio +32 asteen edessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Rooman helle sai meistä luovutusvoiton, ja hylättiin tämä ihana kaupunki suosiolla kohti lentokenttää suunnaten.

Lentokentällä koettiin vielä hieman tuskaisia hetkiä kun remppojen takia järjestelyt olivat muuttuneet ja kiertoteitä riitti. Lisäksi lentokoneeseen kuljetus tapahtui kenttäbussilla, jossa seisoskellessa ja kuumuudessa viimeisiä matkustajia odotellessa ei taaskaan paljoa naurattanut.

No, onneksi nämä oli mallia first world problems, vaikka lähes 12 tunnin matkustamisen ja kuumuuden tuskastuttamana olin tuossa vaiheessa jo erittäin valmis palaamaan kotiin. Lento itsessään sujui hyvin, ja näin oli siis jälleen yksi ihana reissu taputeltu.

Yhteenvedon Alluresta laivana voisin tehdä toteamalla vain tämän: rakastuin. Etukäteen mietin kovasti sitä, tulisiko Allure tuntumaan jopa liian isolta ja ihmismäärät ahdistavilta. Mutta ei. Kaikki laivan layoutia myöten oli niin hyvin mietitty, että suuresta koostaan huolimatta Allure oli laivana jotenkin uskomattoman kotoisa eikä ruuhkan tuntua ollut.

Royalille ja etenkin Oasis-luokan laivalle on siis ehdottomasti päästävä toistekin. Harkinnassa onkin nyt ensi keväälle sama reissu Royalin 2016 lanseerattavalla Harmony of the Seas -botskilla. (Mika ei tosin tiedä tästä vielä, hahaa.) Myös Allurelle menisin ihan koska tahansa uusiksi! Nähtäväksi jääkin nyt lähinnä se, tuntuvatko kaikki muut laivat tämän jälkeen liian pieniltä. Toivottavasti ei.

Seuraavaa matkaraporttia on luvassa syksymmällä, kun suuntaamme Norwegian Cruise Linesin ja Jaden matkassa Kreikan saaristoon. Mutta stay tuned – sitä ennen tiedossa (toivottavasti paljon) yleisiä vinkkejä ja ajatuksia niin risteilyihin kuin muihinkin juttuihin liittyen.

Allure of the Seas – Päivä 7 (La Spezia)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6

Keskiviikko 3.6.2015

Juhannus ja juhannuksen jälkeinen laiskuus sotki kuviot, eli matkaraportin loppuun kirjoittelu on ehkä hieman viivästynyt. Pahoittelut tästä äidille ja kaikille muille noin kahdelle lukijallemme! Mutta nyt kun kesä vihdoin iski Suomeenkin, on hyvä taas nörttiytyä sisätiloihin ja saattaa tämä projekti loppusuoralle.

Risteilyjen viimeiset päivät voivat olla hieman masentavia. Kun matkan loppu ja kotiinpaluu häämöttää jo ajatuksissa, on välillä vaikea ottaa iloa täysillä irti päivästä ja etenkin illasta. Tällä kertaa viimeisen päivän satamakaupungiksi osui La Spezia, josta pääsee kätevästi moneenkin suuntaan. Vaihtoehtoina päiväreissuille oli muun muassa suuntaaminen superkauniille Cinque Terren alueelle, Toscanan viinitilukset, kaupunkimaisemat Firenzessä tai visiitti Pisan kaltevalla tornilla. Näistä muut paitsi Pisa on meidän puolesta jo aiemmilla reissuilla käyty ja nähty, joten harkitsimme jalkautumista kohti kaltevaa tornia. Toisin kävi – päädyimme jäämään koko päiväksi laivalle.

2015-allureoftheseas-day7-02

Homma meni niin, että meidän piti käväistä hetken aikaa allasosastolla päivää paistattelemassa, jonka jälkeen tarkoituksena oli suunnata maihin. Mitä kauemmin puolityhjällä allasosastolla nautiskelimme, sen turhemmalta ajatus mihinkään lähtemisestä alkoi tuntua.

Mikäli kaipaa lepuuttelua maissa sykkimisen sijaan, kannattaa harkita oman meripäivän pitämistä vaikka laiva satamassa olisikin. Kun suurin osa muista matkustajista on poistunut omille retkilleen, riittää allasosastollakin tilaa vaikka muille jakaa.

Me ollaan käyty aiemmalla Italian matkalla myös La Speziassa, joten tämänkin kaupungin tarjonta oli etukäteen selvillä. Kun siis päätös Pisan väliin jättämisestä oli tehty, oli lopulta aika helppo ratkaisu jäädä vaan laivaan nautiskelemaan olosta ja auringosta. Ja mehän muuten nautiskelimme!

2015-allureoftheseas-day7-14

Päivä hurahti nopeasti ohi drinksuja juoden, auringossa vihdoin sitä mukaan roudattua kirjaa lukien ja laivan keulassa olevasta Solariumista avautuvia maisemia ihastellen. Välillä pulahdettiin altaaseen viilentäytymään. En muista olenko ikinä nauttinut näin täysillä minkään loman viimeisestä päivästä, joten laivaan jääminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hauskaa sinänsä, että muistan kyllä ekalla reissulla lähes järkyttyneeni meidät risteilyjen maailmaan opettaneiden kavereiden laivaan jäämistä. Kuka hullu sellaista nyt tekisi?! 😉

2015-allureoftheseas-day7-08

Alkuillasta risteilytuttavamme P&J palasivat omalta päiväretkeltään ja suuntasimme nelistään viimeiselle ehtoolliselle risteilyn hintaan kuuluvaan American Iconiin. Tämän jälkeen olikin jo aika suunnata pakkaamaan isot matkalaukut.

Risteilyltä poistumista edeltävänä iltana kannattaa pakata matkalaukut ja siirtää ne hytin ulkopuolelle (yleensä klo 23 mennessä), josta henkilökunta hoitaa tavarat eteenpäin. Laukut saa takaisin seuraavana aamuna maissa.

Jos laukkunsa haluaa väkisin raahata itse aamulla ulos laivalta, on tämäkin toki mahdollista. Me ollaan kuitenkin aina mielellämme luovutettu isot matkalaukut käsistämme, ja jätetty aamuksi vain yksi tai kaksi pienempää “käsimatkatavaraa” jossa kulkeutuvat vielä illan ja aamun aikana tarvitut tavarat.

2015-allureoftheseas-day7-18

Kun laukut oli hoidettu, lähdettiin vielä nauttimaan risteilytunnelmasta. Koska tämä oli vain noin 500:lle matkustajalle viimeinen ilta laivalla, oli tunnelma huomattavasti hilpeämpi kuin normaalisti. Tämä oli meidänkin kannalta hyvä juttu, koska ei itsekään päässyt vajoamaan liikaan synkkyyteen.

Royal Promenadella oli menossa 70-luvun teemabileet, joita jäätiin hetkeksi ihmettelemään. Samoin kuin risteilyjen ekoina iltoina, meillä on ollut perinteena käydä poreammeissa lillumassa myös viimeisinä. (Poreammeis eka, poreammeis vika.) Tällä kertaa oltiin saatu jo päivällä nauttia kuohuista sen verran, että päätettiin kiltisti suunnata hyttiä kohti kun väsy alkoi painaa.

Summa summarum, vika päivä risteilyllä ylitti odotukset ja oli hyvä muistutus siitä, että hetkeen pysähtymällä voi nauttia täysin siemauksin vaikka kaikki hyvä olisikin loppumassa aikanaan. Tämän kun muistaisi jatkossakin.

Allure of the Seas – Päivä 5 (Palma de Mallorca)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4

Maanantai 1.6.2015

Uusi viikko starttasi Palma de Mallorcalla, joka oli niin ikään tuttu satama viime syksyn risteilyltä. Ennen Palmalle rantautumista oli kuitenkin aika nauttia aamupala, jonka olimme tällä kertaa tilanneet hyttiin.

Laivojen huonepalvelua kannattaa hyödyntää laiskotuksen iskiessä, sillä se on usein ilmaista muutoin paitsi yöaikaan. Tuolloin maksu on tyypillisesti joitakin dollareita.

Allurella aamupalan sai seuraavaksi päiväksi hyttiin täyttämällä hytistä valmiiksi löytyneen tilauskortin. Tähän merkittiin haluamansa tuotteet sekä niiden määrä, ja kortti asetettiin edellisenä iltana hytin ulkopuolelle oveen roikkumaan. Aamupala toimitettiin pyytämäämme aikaan, ja oli kyllä ihanaa luksusta näin kerran risteilyssä nauttia helppo aamupala omalla partsilla.

2015-allureoftheseas-day5-01

Ilmaisen aamupalan lisäksi olimme tilanneet lisämaksulliset mimosat, joita ei meiltä kuitenkaan syystä tai toisesta koskaan veloitettu. Ja hyvä niin, koska alkoholi on risteilyillä varsin kallista nykyään – mimosojen hinta liikkui reilusti yli kymmenessä dollarissa kappale. (Ps. Tähän liittyviä säästövinkkejä luvassa seuraavassa osassa, kun alkoholivastaavamme Mika pääsee jälleen näppiksen äärelle!)

2015-allureoftheseas-day5-04

Aamupala nautittu ja aika siirtyä maihin. Toimintasuunnitelma Palmalle oli selkeä: syksyllä tehty Twizy-ajelu pitkin Palman rantaviivaa ja ympäri keskustaa oli osoittautunut mainioksi tavaksi viettää päivää, joten ei muuta kuin uusintakierrokselle.

Palman liikenne on rauhallista, joten tuolla jos jossain kannattaa harkita oman menopelin vuokraamista. Twizyllä pääsee näppärästi kiertämään tärkeimmät nähtävyydet ja tutustumaan saareen. Lisäksi Twizyn parkkeeraaminen on keskustaa myöten ilmaista.

Saatiin P&J suostuteltua mukaan Twizy-ajelulle, joten aamupalan jälkeen suuntasimme neljästään ulos laivasta. Harmillisesti Allure ei ollut rantautunut samaan satamaan kuin NCL:n Epic viime reissulla; tuolloin Twizy-vuokraamo oli suunnilleen suoraan nenän edessä laivasta ulos astuttaessa. Tällä kertaa jouduimme siis nappaamaan taksin, joka kuljetti meidän vuokraamolle.

2015-allureoftheseas-day5-06

Kun pakolliset paperihommat oli hoidettu, hyppäsimme Twizyihimme ja lähdimme ajelulle. Ainakin kyydissä istujalle tämä on oikeasti aivan mielettömän hauskaa puuhaa ja kokemus jo sinänsä. Aikanaan ekalla Twizy-ajelullamme Roomassa nauroin koko matkan ajan eli noin pari tuntia. Oman huvittavuutensa hommaan tuovat hämmentyneet ohikulkijat, jotka vuoroin purskahtavat nauruun, vuoroin katselevat Twizyä suu auki ja vuoroin ottavat kuvia tämän pienen ja hupaisan näköisen menopelin bongatessaan.

2015-allureoftheseas-day5-16

Aluksi ajeltiin Palman rantaviivaa pitkin kauniita maisemia ihastellen. Palma yllätti meidät jo viime reissulla, nimittäin odotukset paikan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tykästyttiin kuitenkin saareen niin paljon, että tänne voisi kuvitella tulevansa joskus budjettilomalle löhöilemään. Rantaviivaa riittää ja myös keskusta on tosi sympaattinen paikka.

2015-allureoftheseas-day5-11

Kun meren ihastelusta oli saatu tarpeeksi, suuntasimme sisämaata kohti. Meillä oli missiona löytää tiemme Lidliin. Kyllä, luitte aivan oikein, Lidliin. Nimittäin nyt seuraa pro-tip etenkin kaikille naisille!

Viime reissulla päädyimme Twizy-ajelulla sattumalta Lidliin, jossa bongasin kovasti tutun näköisen putelin käyttämääni Argan-öljyä. Ainoa vaan, että omani oli ostettu kampaamosta kalliilla, kun taas tämä purnukka maksoi jotain viiden-kuuden euron kieppeillä. Kotona tutkin asiaa ja kas kummaa, sekä törkyhintainen kampaamotuotteeni että Lidlin halpisversio oli tehty tasan samassa paikassa ja olivat siis täysin samaa tavaraa eri brändin logoilla varustettuna. Tätä öljyä en ikävä kyllä ole Suomen Lidlistä onnistunut paikallistamaan, joten tokihan nyt tilaisuuden tullessa täytyi käydä noutamassa uusi puteli kotiin viemiseksi.

2015-allureoftheseas-day5-10

Kun Missio Lidl: Kadonneen öljyn metsästys oli suoritettu, suuntasimme takaisin merta kohti. Päätettiin nimittäin jo ennen laivalta poistumista, että Välimeressä täytyisi käydä pulahtamassa. Ja tämä myös toteutettiin.

Lopuksi hurautettiin vielä Twizyillämme läpi Palman keskustan, jonne olisi ollut kiva jäädä vähäksi aikaa hengaamaan ja ehkä nauttimaan lasilliset sangriaa. Tällä kertaa aikaa tähän ei kuitenkaan jäänyt, eli ei muuta kuin vuokraamon kautta takaisin kohti Allurea.

2015-allureoftheseas-day5-14

Maanantaina vuorossa oli risteilyn toinen ja samalla viimeinen formal night. Napattiin kevyttä välipalaa tuttuun tapaan Park Cafésta, ja aloiteltiin samalla iltaa kohti valmistautuminen. Eli skumppa viilenemään ja Välimeren hiekat pois hiuksista.

2015-allureoftheseas-day5-20

2015-allureoftheseas-day5-18

Palmalta lähtiessä maisemat oli aika vaikuttavat, joten mikäs siinä iltaa aloitellessa ja skumppaa parvekkeella nauttiessa samalla ohi lipuvia maisemia katsellen. Kuten Mika jo edellisessä postauksessa kirjoitti, nämä hetket ovat kyllä sellaisia, joissa mieli pysähtyy.

Parvekehytti maksaa toki ekstraa, mutta tämä on mielestämme sijoitus joka kannattaa. Ei ole vuorokaudenaikaa, jolloin omasta parvekkeesta ei nauttisi. Niin aamut kuin satamasta lähdöt, auringonlaskut kuin yöllisen meren ja tähtien tuijottelu lisäävät kaikki jotakin ekstraa risteilykokemukseen.

Yhtenäkin iltana istuin parvekkeella pimeän jo laskeuduttua ja täysikuun möllöttäessä taivaalla. Mietin silloin, että tämä on mindfulnesia parhaimmillaan. Kunpa tosiaan tuollaisen hetkeen pysähtymisen osaisi löytää arjessakin.

2015-allureoftheseas-day5-19

2015-allureoftheseas-day5-17

Illalliselle suunnattiin maksulliseen Giovanni’s Table -nimiseen italialaiseen Central Parkissa sijaitsevaan raflaan. Alunperin meillä ei ollut ajatuksena vierailla muissa erikoisrafloissa kuin ensimmäisenä iltana Chopsissa, mutta kiusaus kävi liian suureksi kun kaikkiin erikoisrafloihin julistettiin -50% alennus formal nighteina.

Ruoka (ja palvelu) Giovannisissa oli aivan huikeaa, joten onneksi tänne päädyttiin! Kokemus voitti 6-0 jopa ensimmäisen illan Chopsissa vierailun, vaikka hintaa tälle olisi jäänyt vähemmän ilman alennustakin.

2015-allureoftheseas-day5-21

Myöhemmin illalla käytiin vaihtamassa vähän rennompaa päälle ja suunnattiin päivisin K-16 allasosastona toimivaan Solariumiin, jossa olikin jo täysi tohina päällä ja tanssilattia täynnä. Joskus yhden-kahden välillä bileet siirtyivät Blaze-yökerhoon, jossa päädyttiin tanssimaan yökerhon sulkeutumiseen asti muutaman intialaiskundin kanssa.

Neljältä aamuyöllä oli tietysti hyvä aika käydä vielä pulahtamassa poreammeessa huuhtelemassa tanssihiet pois iholta, joten päivä venyi lopulta aamun tunneille asti. Ei ollenkaan hassumpi ilta siis!

Allure of the Seas – Päivä 4 (Barcelona)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3

Sunnuntai 31.5.2015

Neljännen risteilypäivän oli tarkoitus alkaa seuraavalla tavalla: aikainen herätys, pikainen aamupala Windjammerissa, salille, maihin. Homma ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, nimittäin puhelimen herätys olikin asetettu koskemaan vain arkipäiviä. Kävi siis perinteiset ja nukuttiin pommiin. Barcelonan satamaan ei onneksi ollut sen suurempia suunnitelmia – harmistus olisi ehkä ollut astetta suurempi, jos oltaisiin missattu esimerkiksi ennalta maksettu päiväretki.

Aikataulu meni joka tapauksessa uusiksi ja päätettiin skipata aamusali. Aamupalan jälkeen jalkauduttiin Barcelonan satamaan, josta siirtymä Las Ramblasin toiseen päähän kävi nopeasti shuttle-bussilla.

Joissakin satamissa laivasta pääsee kätevästi kävelemään suoraan keskustaan, mutta tätä virhettä ei kannata yrittää Barcelonassa – ainakaan isojen laukkujen kanssa. Pelkästään satama-alueelle päästäkseen täytyy nimittäin ylittää helvetillisen pitkä ja korkea silta.

Viime syksynä katseltiin säälien muutamia laukkujen kanssa siltaa pitkin tarpovia risteilijöitä, jotka eivät ehkä olleet tätä asiaa ennalta tajunneet. Shuttle-bussi maksaa muutamia euroja ja on kyllä tässä lokaatiossa hintansa väärti. Jos pikkurahasta ei ole puutetta, voi toki ottaa alleen myös taksin.

2015-allureoftheseas-day4-04

No mutta takaisin asiaan. Koska viime syksyn risteilyn alku- ja päätepysäkkinä oli Barcelona, saatiin tuolloin suoritettua “kaikki pakolliset” alta pois. Nyt ajatuksena oli nautiskella kaupungin ihanasta ilmapiiristä.

Käveltiin siis pikkukatuja aina “Gaudí-talolle” (tälle on varmaan joku virallisempikin nimi?) asti, ja sieltä valuttiin Ramblasia pitkin takaisin. Käytiin syömässä jätskit. Rentouduttiin. Ja Espanjassa kun oltiin, niin arvaatte varmaan mikä oli päivän tärkein tavoite? No se sangria!

2015-allureoftheseas-day4-03

Sangria-tankkauksen jälkeen matka jatkui vielä Maremagnum ostarille. Sunnuntain vuoksi lähes kaikki liikkeet Barcelonassa oli suljettuna, mutta kyseisessä paikassa päästiin sentään vähän kulutushysteriaan käsiksi. En muista ostettiinko tosin muuta, kuin aivan huikea höyrysilitysrauta. Mutta mitäpä sitä ihminen muuta tarviikaan, kuin aivan huikean höyrysilitysraudan!

Nyt kun päivän tavoitteet oli täytetty (lasillinen sangriaa, check, jotain shoppailtavaa, check) oli hyvä siirtyä takaisin Allurelle. Nälkäkin ehti jo iskeä, joten ei muuta kuin myöhäistä lounasta metsästämään.

2015-allureoftheseas-day4-05

Tässä kohtaa täytyykin vähän hehkuttaa risteilyn hintaan kuuluvaa Park Caféta, jonka taisin aiemmin mainita vain sivulauseessa. Park Café on Central Parkissa sijaitseva kahvila (t: Captain Obvious), joka on auki päiväsaikaan ja esim. iltapäivisin, jolloin Windjammer ja MDR:t ovat kiinni. Täällä kävimme yleensä vetämässä jotain välipalaa tai lounasta maissa olon jälkeen.

2015-allureoftheseas-day4-07

Nyt kuvittele kahvila, jonka vitriineissä on tarjolla jos jonkinlaisia sekä makeita että suolaisia ihanuuksia. Ja sitten kuvittele, että voit vain osoittaa kaikkea minkä haluat ja ottaa ne mukaasi ilmaiseksi! Tarjolla oli myös sipsejä. Ja ne cookiesit! Aaah. Taivas. Eikä siinä vielä kaikki!

Park Cafésta löytyy myös salaattitiski, josta voi itse osoitella salaattiinsa juuri ne raaka-aineet mitä haluaa. Valittavana olevat raaka-aineet ovat toki mallia “perus”, mutta huikeaa silti saada tuunata salaattinsa juuri omaan makuun sopivaksi.

Sitten kun vielä siirtyy viereiseen Central Parkiin nauttimaan salaatista ja auringosta (sekä muutamista cookieseista) niin elämä tuntuu melkoisen voitokkaalta. Toki eväät voi halutessaan kuskata myös hyttiin ja nauttia omalla parvekkeella – tämä on niitä risteilyjen ihania puolia, jälleen kerran.

2015-allureoftheseas-day4-06

Syömisen jälkeen oli vihdoin pieni hetki vain olemiseen. Näitä hetkiä risteilyllä tuntuu oikeasti olevan yllättävän vähän, koska aina on joko menossa jonnekin tai valmistautumassa menemiseen – tai vähintään suunnittelemassa sitä. Ja jos ei ole menossa tai valmistautumassa menemiseen, on todennäköisesti syömässä.

Hetken lepuuttelun jälkeen päätettiin tehdä viikon toinen ryhtiliike ja suunnata salille, joka aamulla jäi välistä. Barcelonasta kyytiin oli astunut uusi noin neljäntuhannen ihmisen lössi, joilla oli juuri alkamassa pakollinen muster drill.

Muster drill järjestetään jokaisen risteilyn ensimmäisenä päivänä, ja tällöin täytyy siirtyä määrättynä aikana hyttikohtaisesti määrättyyn paikkaan kuulemaan turvallisuuteen liittyviä ohjeistuksia.

Muster drill kestää maksimissaan noin puolisen tuntia ja täytyy järjestää joko ennen satamasta lähtöä tai välittömästi sen yhteydessä. Tämä homma ei siis ole laivayhtiöiden keksimä juttu matkustajiensa ärsyttämiseksi, vaan ihan ylemmältä taholta tuleva määräys.

2015-allureoftheseas-day4-08

Meillä kyseinen muster drill oli ollut omana lähtöpäivänämme Roomassa, joten pääsimme vapaasti sniikkaamaan salille (jossa muuten myös oli joillakin juuri muster drill alkamassa). Salin jälkeen ehdittiin vielä partsille katsomaan laivan lähtöä satamasta, ja illalliselle suunnattiin uusien tuttavien P&J:n kanssa.

Me ei Mikan kanssa olla kovin aktiivisia mitä laivalta löytyvien eri esityksien katsomiseen tulee – risteilyillähän olisi tarjolla jos jonkinlaisia akteja aina stand-upista musikaaleihin. Tänä iltana tehtiin kuitenkin poikkeus ja päätettiin lähteä P&J:n houkuttelemana katsastamaan ulkoilmateatterissa esitettävä OceanAria. Ja ihan hyvä että päätettiin, koska erilaisia uimahyppyjä ja temppuja sisältävä esitys oli varsin viihdyttävä! Lisäfiilistä hommaan toi se, että esityksen ohella pystyi nauttimaan upeasta auringonlaskusta.

Illan lopuksi käytiin vielä yksillä drinkeillä tunnelmallisessa Central Parkissa. Tämän jälkeen olikin hyvä suunnata suht ajoissa nukkumaan, sillä seuraavan päivän satamaan meillä oli poikkeuksellisesti suunnitelma valmiina…

Allure of the Seas – Päivä 2 (Napoli)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Perjantai 29.5.2015

Ensimmäinen yö laivalla takana ja uusi satama edessä. En normaalisti ole aamuihminen, mutta risteilyllä aamuihin liittyy ihan oma jännityksensä. Yksi ihanimpia risteilyyn liittyviä hetkiä on nimittäin se, kun saa käydä vetämässä verhot sivuun ja astua parvekkeelle fiilistelemään yön aikana eteen ilmestynyttä – yleensä auringon paisteessa kylpevää – kaupunkia.

Tämä aamu ei tehnyt poikkeusta, vaikka perjantaina vuorossa olikin Napoli, tuo Italian kenties masentavin kaupunki. Napolin satamassa piipahdimme jo edellisellä risteilyllä viime syksynä, ja tällöin vietimme suurimman osan päivästä Caprin saarella.

Capri on aivan huikaisevan kaunis paikka, jonne on helppo suunnata Napolin satamasta päiväretkelle. Risteilyalukset parkkeeraavat satamassa lyhyen kävelymatkan päähän paikasta, josta botskit Caprin suuntaan lähtevät.

Koska Capri oli nähty, tällä kertaa meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä päiväksi Amalfin suuntaan. Ja sitten iski laiskuus. Amalfille ei pääse näppärästi yhdellä siirtymällä kuten Caprille, vaan homma olisi vaatinut vähän enemmän suunnitelmallisuutta ja aikaa. Edellisen illan pitkäksi venähtänyt poreammeilu kostautui aamulla sen verran, että nukuttiin pitkään ja päätettiin jalkautua Alluresta vain Napoliin piipahtamaan. Alla todistusaineistoa yhdestä erittäin väsyneestä matkustajasta.

2015-allureoftheseas-day2-01

Napoli on tosiaan meidän inhokki-listalla ihan kärkipäässä. Kaupunki on karu eikä varsinaisesti hivele silmiä kauneudellaan, vaikka pahimmat roskaongelmat näyttikin olevan ainakin ydinkeskustassa selätetty. Ehkä Napolin rujuutta enemmän kuitenkin häiristee kaupungin yleinen ilmapiiri. Vaikea selittää mikä ilmapiiristä tekee jotekin huonon, se on summa asioita joita aistii. Lisäksi Napolissa on ihan käsittämätön tungos ja kiireen tuntu – käsittämätön jopa siis Italian mittakaavalla. Aina puhutaan Italian hullusta liikenteestä, mutta itselleni Napoli on ainoa kaupunki, jossa ihan oikeasti pelottaa kadun ylittäminen jopa silloin kun suojatiellä palaa vihreä valo.

Summa summarum: me ei lähdetty sen kummemmin Napolin nähtävyyksiä ihmettelemään, vaan suunnattiin suorinta tietä ostoskadulle ja käytiin shoppailemassa. Nyt kun Napolia tuli niin pahasti tässä dissattua niin täytyy mainita myös se, että kauppojen myyjät olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Pari tuntia Napolia oli kuitenkin tarpeeksi, joten nälän iskiessä palattiin takaisin Allureen ja haettiin Park Cafésta wrapit sekä kahvit partsilla nautittavaksi.

2015-allureoftheseas-day2-02

Edessä oli risteilyn ensimmäinen kahdesta formal nightista. Risteilyummikoille muutama selventävä sana aiheesta.

Laivoilla pätevät tietyt pukukoodit, joskin esimerkiksi meidän suosimilla laivayhtiöillä nämä ovat varsin löyhät tai suorastaan olemattomat. Pukukoodit koskevat usein tiettyjä ravintoloita ja illallista, eli siinä missä buffaan voi ryysätä lounaalle shorsit ja flip flopit jalassa, ei tämä välttämättä ole ok illalla MDR:ään (Main Dining Room) suunnatessa.

Allurella muina päivinä pukukoodina oli “casual”, mutta kahtena iltana formal night. Se, miten formaalisti haluaa pukeutua, on toki itsestä kiinni. Naisilla nähtiin kaikkea jakkupuvuista aina “kelpaisi Linnanjuhliin” -tason mekkoihin ja miehille olisi ollut smokkeja vuokrattavana. Me valittiin kultainen keskitie, eli Mika heitti puvun päälle ja itse laittauduin kesäisillä mekoilla.

Ja sitten takaisin asiaan. Ennen illalliselle suuntaamista katseltiin partsilta satamasta lähtöä ja auringonlaskua – jälleen yksi risteilyjen parhaita hetkiä. Jopa Napoli on kaunis kauempaa katsottuna, tämä tuli todettua jo viime reissulla.

2015-allureoftheseas-day2-04

Lähdön jälkeen olikin hyvä suunnata ensimmäistä kertaa MDR:iin syömään. Ruoka ei tietysti ollut samanlainen nautinto kuin edellisenä iltana maksullisessa Chopsissa, mutta hyvää kuitenkin. Eri päivinä Main Dining Roomeissa oli eri teemat, ja tänä iltana oli vuorossa “Jasmine” menu. Valittavana oli siis aina listalla pysyvien klassikoiden lisäksi Aasia-painotteisia annoksia.

Ruoan jälkeen oli pakko käydä hytissä heittämässä korkkarit nurkkaan (voi miehet jos tietäisitte…) ja päätin samalla vaihtaa päälle valkoista illan bileiden teeman mukaisesti. Tarkoitus oli ehtiä käymään GLOW-bileissä, mutta tämä vain 45 minuutin setti ehtikin päättyä meidän vielä nauttiessa alkoholijuomia hytissä.

2015-allureoftheseas-day2-06

GLOWn jälkeen bileet jatkuivat kuitenkin Solariumissa, joten ei hätää. Täällä tapasimme mukavana yllärinä suomalaisen about meidän ikäisen pariskunnan (terkkuja P&J, jos satutte lukemaan!) ja ilta menikin siinä rattoisasti jutellessa ja tanssiessa. Loppuillalta ei kuvia ole, se kertonee kaiken oleellisen. Erittäin onnistunut ilta jälleen takana!

Lauantaina vuorossa oli risteilyn ainoa kokonaan merellä vietetty päivä, sillä seuraavaan satamaan saavuimme vasta sunnuntaina. Monet ovat meiltä kyselleet, että eikö nämä meripäivät ole tylsiä, ja että mitä ihmettä siellä laivalla voi tehdä kun ei satamaankaan pääse. Meripäivät on itseasiassa aivan mahtavia ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken – päin vastoin tuntuu siltä, että jos joku loppuu kesken niin päivästä tunnit. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa, jolloin saatan ehkä päästää Mikankin välillä ääneen. 😉

Allure of the Seas – Päivä 1 (Civitavecchia)

Lue myös aiempi osa: Pre-cruise

Torstai 28.5.2015

Eli päivä jolloin astuimme laivaan! Aamupäivän taskina oli selviytyä Roomasta laivan varsinaiseen lähtöpaikkaan, eli Civitavecchiaan. Noin 80 kilometrin päässä Roomasta sijaitseva Civitavecchia on väkiluvultaan suunnilleen Kotkan kokoinen satamakaupunki, joka on aika tyypillinen pit-stop Välimeren risteilyillä. Suoraan Roomaan kun laivat eivät sattuneesta syystä pääse.

Aamupala hotellilla oli taas mallia “miksi edes vaivauduin” (= pullamössöleipää ja ei juuri muuta) joten ei jääty sen suuremmin hotellille hengaamaan vaan otettiin suhteellisen ajoissa suunta kohti laivan herkkutiskejä. Edessä oli jälleen siis lyhyt päivälenkki Terminille, josta hyppäsimme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ja oikeaan suuntaan matkalla olevaan lähijunaan. Tai ei niinkään hypätty, vaan raahauduttiin noin 50 kilon kantamuksien kanssa. (Note-to-self: viikon reissulle voi pakata vähän kevyemmin.)

2015-allureoftheseas07

Junamatka Civitavecchiaan sujui jälleen Italian malliin näpsästi, mutta Civitavecchian päässä sai hieman ihmetellä ennen kuin selviydyttiin satamaan asti. Muutamia(satoja) reippaita marssiaskelia ja kaksi eri bussikuljetusta se vaati, mutta lopulta löydettiin tiemme risteilyterminaaliin.

2015-allureoftheseas08

Turvatarkastukset ja pakolliset paperihommat terminaalissa hoitui mukavan jouhevasti, koska risteilyn ns. virallinen lähtö- ja paluupaikka oli Barcelonassa. Civitavecchiassa laivaan astui siis vain about 500 henkilöä, kun taas Barcelonassa populaa vaihtui suunnilleen neljätuhatta enemmän. Check-in hommat suoritettu, ja sitten itse laivaan!

Varsinainen lähtö satamasta oli vasta illalla, mutta laivaan kannattaa toki mennä ajoissa jo päivällä jos haluaa esim. pihistellä lähtöpäivän ruokailuissa – laivalla kun ruoat kuuluvat erikoisrafloja lukuun ottamatta hintaan.

Lisäksi puolityhjässä laivassa on hyvä käydä tsekkaamassa mestat, ennen kuin kaikki loputkin matkustajat ryysäävät paikalle. Win-win!

2015-allureoftheseas09

Ensikosketus Allureen matkojen, check-innausten ja muun häsellyksen jälkeen oli lopulta siinä klo 14 kieppeillä. Ensireaktio puolestaan oli mallia “WAU”. Vielä viikon laivalla olon jälkeenkin oli vaikea käsittää sen kokoa, joten voitte uskoa ensisilmäyksen paikkoihin olleen vähintäänkin hiljentävä kokemus.

Allure on myös jotenkin uskomattoman kaunis laiva – ja käsittämättömän siisti! Sivuhuomiona: En muista ehkä koskaan nähneeni missään niin hyvässä kunnossa olevia yleisiä wc-tiloja, että täytyi ihan kaivaa kamera esille ja taltioida nämä. Kyllä, kuvasin laivalla vessoja. I think I’m turning Japanese. Ps. Alla ole kuva ei sentään ole mainittu wc-räpsy. Vaikka olisihan se kiva jos vessassa tarjoiltaisiin shampanjaa ja voisi shoppailla Michael Korsia. (Laivayhtiöille tiedoksi: idean saa varastaa.)

2015-allureoftheseas19

Erityiseksi suosikiksi risteilyn aikana muodostui laivan keskeltä kasikannelta löytyvä Central Park, joka siis on pieni “puisto” keskellä laivaa. Central Parkin reunuksilla on muutama liike (mm. Coach) sekä useita ravintoloita. Päivällä “puiston” lepotuoleissa oli kiva löhöillä auringosta nauttien, ja illalla taas nautittiin monet tunnelmalliset illalliset ravintoloiden terasseilla. Näinä hetkinä oli todella vaikea käsittää olevansa laivassa keskellä Välimerta!

2015-allureoftheseas11

Alluren tarjonnasta lisää myöhemmissä postauksissa, eli nyt takaisin päivän vaiheisiin. Laivaan astumisen jälkeen vietiin käsimatkatavarat hyttiin ja suunnattiin etsimään purtavaa.

Varsinaiset isot matkalaukut luovutetaan pois terminaalissa ja ne toimitetaan ensimmäisen iltapäivän/illan aikana käytävälle hytin eteen, eli tämän vuoksi kannattaa ottaa käsimatkatavaroihin ekan päivän aikana tarvitsemansa tavarat.

Kaikeksi onneksi Windjammer eli laivan buffa oli vielä auki, joten päästiin heti nauttimaan kaikista herkuista. Tässä kohtaa osattiin vielä pysyä melkein kohtuudessa ja syödä terveellisesti, tästä alla kuvakin todisteena. Samaa ei voi sanoa risteilyn muista aterioista…

2015-allureoftheseas14

Pikaisen ruokailun jälkeen lähdettiin kiertämään laivaa. Hetki siinä menikin, että oli kaikki tärkeimmät paikat käyty läpi. Toisaalta se täytyy mainita, että Allure on suuren kokonsa ohella myös uskomattoman selkeä laiva toisin kuin ehkä voisi ajatella. Hyvin nopeasti siis oppi suunnistamaan paikasta toiseen, ja tämän myötä ainakin itse tunsin oloni tosi kotoisaksi.

Mua pelotti etukäteen, että joutuisin soittelemaan Mikalle hätäkutsuja milloin mistäkin päin laivaa kun en löytäisi takaisin hyttiin. Mutta tämä osottautui täysin turhaksi peloksi, ja tällainen tohelokin osasi pyöriä ympäri laivaa omia aikojaan. Osin tässä auttoi toki sekin, että meidän hytin sijainti oli aivan optimaalinen laivalla liikkumista ajatellen.

2015-allureoftheseas13

Ensimmäisen päivän kunniaksi me päätettiin käydä korkkaamassa myös laivan sali. (Ja hyvä niin, koska myöhemmin viikolla sali jäi melkolailla kakkoseksi kaikille muille aktiviteeteille…) Salista ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin se, että vapaita tankoja tai foam rollereita ei ollut saatavilla. Mutta hyvät treenit saatiin aikaiseksi, eikä salilla varsinaisesti joutunut omasta tilasta taistelemaan.

Salin jälkeen Mika kävi hakemassa buffasta naposteltavaa sillä välin kun itse yritin saada itseäni edustuskuntoon. Laukutkin saapuivat kätevästi ennen illallista, joten saatiin napattua yksi laivalle tuoduista viinipulloista mukaan illalliselle. Oltiin varattu perinteen mukaisesti ekalle illalle pöytä pihviravintolasta (Chops Grille) ja saatiin siis nauttia Central Parkissa hämärtyvästä yöstä.

2015-allureoftheseas18

Illallisen jälkeen lisää yleistä hengailua laivalla, ja sitten olikin jo toisen risteilyperinteen vuoro: HOT TUB! Allurella kivana yllärinä tuli se, että allasosasto oli käytettävissä ympäri vuorokauden. Aiemmilla NCL:n matkassa tehdyillä risteilyillä viimeisetkin porealtaat on laitettu kiinni siinä puolenyön kieppeillä, joten tämähän oli aivan luksusta. Ekana yönä taidettiin lillua kuohuissa johonkin lähemmäs kahteen asti. Tämä on risteilyjen ihan ehdottomasti parhaita juttuja!

2015-allureoftheseas15

Ihana, ihana ilta siis. Loppuyön vaiheet ovat hieman hämärän peitossa – väsymyksen, jännityksen ja viinin yhteissumma teki tehtävänsä. Mutta kuvista päätellen pizzaa on ainakin käyty hakemassa vielä hiukopalaksi (lisää risteilyn parhaita puolia: ruokaa on saatavilla aina, kellonajasta riippumatta) joten ilmeisesti sieltä porealtaasta lopulta selviydyttiin takaisin hyttiin nukkumaan. Aamulla olikin uusien seikkailujen vuoro.