Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7
Torstai 4.6.2015
Lähtöaamu. Oltiin valittu lähtöajaksi viimeinen slotti kuten aina, eli laivasta poistuminen tuli suorittaa (viimeistään) välillä 9-9.30. Herätyskello soi siinä kasin kieppeillä ja kun loput tavarat oli pakattu, suunnattiin matkatavaroidemme kanssa kohti viimeistä aamupalaa.
Ehdin saada aamun aikana lievän sydänkohtauksen, kun aamupalalla tajusin kadottaneeni hyttikorttini – tätä kun tarvitaan laivalta poistumiseen. Onneksi meidän siivooja oli juuri hytissämme mun sinne hädissään syöksyessä ja kertoi pelastaneensa korttini, eli episodista selvittiin säikähdyksellä.
Aamupalan ja viimeisten käsimatkatavaroiden pakkauksen (sekä kadonneen hyttikortin metsästyksen) lisäksi ei aikaa juuri muuhun jäänyt. Haikein mielin siis astelimme heti aamukahvit juotuamme ulos aluksesta, joka oli toiminut kotinamme viimeisen viikon verran.
Kotimatka tuntui äärettömän pitkältä, väsyttävältä ja monivaiheiselta. Jo pelkästään Civitavecchiasta Roomaan pääseminen oli melkoinen urakka – tätä se oli toki laivalle saapuessakin toisin päin, mutta tällöin oli sentään matkainnostus nostamassa tunnelmaa.
Ensin ulos laivasta, sitten yhdellä bussilla paikasta A paikkaan B, josta toisella bussilla paikasta B paikkaan C. Seuraavaksi junalla (jota jouduttiin odottelemaan about tunti) Civitavecchian asemalta Rooman Terminille. Meillä oli kaiken lisäksi vielä koko päivä aikaa Roomassa pyörimiselle ja neljän matkalaukun kanssa tämä ei tietysti onnistuisi, eli laukut täytyi raahata säilytykseen.
Lentojen ajoittumista risteilyyn nähden kannattaa miettiä huolella, jottei missaa risteilyä eikä lentoja myöhästymisten takia.
Roomassa vastassa oli yllättäen sellainen helle että morjens. Heti laukuista eroon pääsemisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseen vastaan tulleeseen ilmastoituun raflaan lounaalle ilman sen kummempia odotuksia. Ristorante Zeus oli yllättäen superkiva paikka ja ruokakin mainiota, joten orastava nälkähelleväsy-kiukku jäi sinne.
Ruoan jälkeen yritettiin vielä hetken aikaa shoppailla, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää tappio +32 asteen edessä. Ensimmäistä kertaa ikinä Rooman helle sai meistä luovutusvoiton, ja hylättiin tämä ihana kaupunki suosiolla kohti lentokenttää suunnaten.
Lentokentällä koettiin vielä hieman tuskaisia hetkiä kun remppojen takia järjestelyt olivat muuttuneet ja kiertoteitä riitti. Lisäksi lentokoneeseen kuljetus tapahtui kenttäbussilla, jossa seisoskellessa ja kuumuudessa viimeisiä matkustajia odotellessa ei taaskaan paljoa naurattanut.
No, onneksi nämä oli mallia first world problems, vaikka lähes 12 tunnin matkustamisen ja kuumuuden tuskastuttamana olin tuossa vaiheessa jo erittäin valmis palaamaan kotiin. Lento itsessään sujui hyvin, ja näin oli siis jälleen yksi ihana reissu taputeltu.
Yhteenvedon Alluresta laivana voisin tehdä toteamalla vain tämän: rakastuin. Etukäteen mietin kovasti sitä, tulisiko Allure tuntumaan jopa liian isolta ja ihmismäärät ahdistavilta. Mutta ei. Kaikki laivan layoutia myöten oli niin hyvin mietitty, että suuresta koostaan huolimatta Allure oli laivana jotenkin uskomattoman kotoisa eikä ruuhkan tuntua ollut.
Royalille ja etenkin Oasis-luokan laivalle on siis ehdottomasti päästävä toistekin. Harkinnassa onkin nyt ensi keväälle sama reissu Royalin 2016 lanseerattavalla Harmony of the Seas -botskilla. (Mika ei tosin tiedä tästä vielä, hahaa.) Myös Allurelle menisin ihan koska tahansa uusiksi! Nähtäväksi jääkin nyt lähinnä se, tuntuvatko kaikki muut laivat tämän jälkeen liian pieniltä. Toivottavasti ei.
Seuraavaa matkaraporttia on luvassa syksymmällä, kun suuntaamme Norwegian Cruise Linesin ja Jaden matkassa Kreikan saaristoon. Mutta stay tuned – sitä ennen tiedossa (toivottavasti paljon) yleisiä vinkkejä ja ajatuksia niin risteilyihin kuin muihinkin juttuihin liittyen.
