Norwegian Jade – Päivä 2 (Meripäivä)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Sunnuntai 20.9.2015

Koska ensimmäinen yö laivalla oli sujunut varsin kosteissa merkeissä, nukuttiin suosiolla sunnuntaina varsinaisen aamun ohi ja heräiltiin kun hyvältä tuntui. Onneksi edessä oli meripäivä, tuo päivistä rentoutumisen kannalta loistokkain, eli mitään kiirettä mihinkään ei ollut.

Aamupalan sijaan päätettiin vetää brunssia Great Outdoorsissa, joka on yksi Norwegian Jaden parhaita juttuja. Kyseessä on Garden Cafen eli buffan jatkumo, joka sijaitsee ulkotiloissa Garden Cafen viereisellä kannella. On ihan mahtavaa startata päivä ulkona aamupalaa nauttien ja merelle katsellen! Lisäksi Great Outdoors sopii hyvin meidän kaltaisille laiskimuksille, sillä se on auki aamuisin puoli tuntia Garden Cafeta pidempään eli klo 11.30 asti.

2015_jade-greatoutdoors2

Ekan meripäivän sää ei harmillisesti osunut ihan kohdilleen siinä mielessä, että aurinkoa ei paljoa päässyt ihmettelemään harmaan pilvimassan takaa. Mutta eipä tuo liikaa jäänyt harmittamaan, hytin parvekkeella kun oli joka tapauksessa kiva istuskella lukemassa ja maisemia ihmettelemässä.

Mika on aiemmassa bloggauksessaan kirjoitellut syistä, joiden takia meripäivät on mahtavia. En siis lähde nyt toistamaan samoja sanoja vaikka ne täysin allekirjoitan, vaan käykää lukemassa tuo aiempi bloggaus. Mutta tarjolla olevista aktiviteeteista sen verran, että tyrkyllä olisi taas ollut jokaiselle jotakin aina cha cha -tanssitunneista erilaisiin visoihin ja kisoihin, casinolla sekä opastusta että turnauksia, bingoa, karaokea, fitness-tunteja, viinin- ja martininmaistajaisia, teatteriesityksiä… you name it. (Niin ja tietysti Mr. Sexy Legs -kisa, johon en jostain kumman syystä saanut suostuteltua Mikaa osallistumaan. Ensi kerralla sitten.)

Risteilyillä hytteihin toimitetaan aina edellisenä iltana seuraavan päivän ohjelma, jossa kerrotaan sekä tulevan päivän kohokohdista että tarkemmista aikatauluista niin ruokailuihin kuin ohjelmiinkin liittyen.

Esimerkkiä NCL:n Freestyle Daily -lehtisen aikatauluosiosta (ja sen myötä myös meripäivänä tarjolla olevista aktiviteeteista) löytyy täältä. Me ei selvästikään oltu luettu tarpeeksi huolella tätä kyseistä meripäivän dailya, nimittäin yllätys oli suuri, kun vessan peiliin oli ilmestynyt alla näkyvä lappu siivoojan käynnin aikana.

2015_jade_day1_meripaiva02

Tämä Norwegian’s Night Out -konsepti oli meille kokonaan uusi (aiemmin vastaava iltama taisi kulkea “Dress Up or Not Night” -nimellä) joten hetken ihmettelimme mistä mahtaa olla kyse. NCL:lla ei ole virallisia formal nighteja toisin kuin monilla muilla laivayhtiöillä, mutta useat matkustajat – me mukaan lukien – tykkäävät pukeutua kerran tai kahdesti risteilyviikon aikana vähän fancymmin tästä huolimatta.

2015_jade_day1_meripaiva03Mika kävi tekemässä nopean scouttauksen yleisiin tiloihin ja selvisi, että tämä tosiaan oli NCL:n kevyempi versio formal nightista, ja monet olivatkin päättäneet laittaa parastaan päälle. NCL:n sivuilla illasta kerrotaan seuraavaa: Our newest event, Norwegian’s Night Out, is the perfect opportunity to get dressed up for an evening of cocktails, fine dining and great entertainment.

Tarkoituksena meillä oli ollut viettää ilta lähinnä lepuutellen, mutta se siitä chillailusta ja ei muuta kuin laittautumaan – missään nimessä ei aiottu missata tilaisuutta kaivaa kaapista astetta hienommat vaatteet päälle. Itselleni risteilyjen yksi hauskimpia puolia on nimittäin juuri pukeutuminen, kun on kerrankin mahdollisuus käyttää niitä yleensä kaapin takaosaan pölyttymään jääviä juhlamekkoja ja korkkareita.

Ruokailemaan suunnattiin Jaden ns. fiinimpään maksuttomaan raflaan eli Grand Pacificiin, jossa onnistuttiin saamaan ikkunapöytä salin takaosasta. Valtavista ikkunoista oli melkoisen huikea katsella auringonlaskua ja myöhemmin taivaanrannassa räiskyviä salamoita. Nämä on taas niitä hetkiä, joiden takia palaan aina uudelleen ja uudelleen risteilemään. Aivan vertaansa vailla.

Ja mites se loppuilta? Nooh, sanotaan näin, että edellisillan bileet veivät voiton 6-0. Käytiin muutamissa baareissa ihmettelemässä tunnelmaa, josta tuli huolestuttavan paljon ruotsinlaiva-viboja (miinus känniset teinit, plus liikaa hoilaavia eläkeläisiä).

2015_jade-hottub

Kun meno ei siitä tuntunut paranevat, päätettiin pelastaa ilta hyppäämällä poreammeeseen illan viimeisiä mojitoja nauttimaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa Kreikan saariston ensimmäinen satama, Korfu!

Norwegian Jade – Päivä 1 (Venetsia)

Lauantai 19.9.2015

Tehokkaan Venetsia-päivän jälkeen herättiin aamulla ajoissa ja lähdettiin hotellista kohti Venetsian risteilysatamaa jo klo 9 jälkeen. Edessä oli paluu Norwegian Jadelle, josta risteilyuramme keväällä 2014 alkoi.

Vaikka sekä laiva että Venetsian satama oli jo entuudestaan tuttu, oli vatsanpohjassa pieni jännitys, koska Venetsiassa siirtyminen paikasta toiseen on aina astetta haastavampaa kuin muualla. Ensimmäisellä risteilyllä käytännön järjestelyt hoitivat matkanjohtajina toimineet Jessi ja Heini, ja matkat laivan ja Piazzale Roman välillä hoidettiin ennakkoon tilatulla tilataksilla, joten omat muistikuvat siirtymistä Venetsiassa jäi aika hämäriksi.

2015-venetsia_pontedellacostituzione

Piazzale Roma on Venetsian keskustaa lähin paikka, jonne pääsee autolla, joten se on yleinen kokoontumispaikka myös risteilylle lähteville. Venetsian päärautatieasemalta Piazzale Romalle pääsee kävellen ylittämällä Ponte della Costituzione -sillan, joka on aika korkea, mutta niin jalankulkijaystävälliseksi tehty kuin silta nyt ylipäätänsä voi olla. Sillan ylittäminen isojen matkalaukkujen kanssa on vähän urheilemista, mutta siitä selviää kyllä, jos peruskunto on suunnilleen kohdillaan. Rautatieasemalla on runsaasti huomioliiveihin pukeutuneita, isoilla laukkukärryillä varustautuneita laukunkantajia, joilta sillan ylitysapua voi tarvittaessa ostaa. Me ei olla kummallakaan reissulla näitä palveluita käytetty, joten suosituksia ei voi antaa, mutta hinta kannattanee ainakin sopia etukäteen.

People Moverilla satamaan

2015-peoplemover

Meidän valinta tällä reissulla satamaan siirtymiselle oli People Mover, joka on Piazzale Roman ja sataman väliä ajava automatisoitu juna. People Moverin lähtöasema löytyy Piazzale Roman länsinurkalta, ja on varsin helppo sekä löytää että käyttää.

Liput ostetaan automaatista, joka puhuu myös englantia ja junatasolle nouseminen tapahtuu joko liukuportaita tai hissiä käyttämällä. Matkalaukkuja ei tarvi siis kanniskella portaissa ja asema on muutenkin suunniteltu erittäin hyvin tarkoitukseensa. Junasta poistutaan eri puolelta asemaa kuin mistä junaan noustaan, joten vastaantulevia ihmisiä ei tarvi väistellä missään vaiheessa. Itse junamatka kestää vain reilun minuutin ja risteilysatamaan mennessä poistutaan heti ensimmäisellä Marittima-nimisellä pysäkillä.

2015-peoplemover_01

Marittiman asemalta poistuminen on yhtä vaivatonta ja satamaa ei voi missata, koska sen näkee koko ajan. Sataman sisällä opasteet eri risteilyaluksien käyttämiin terminaaleihin on selkeät ja maasto on Venetsian keskustasta poiketen helppokulkuista matkalaukkujenkin kanssa. Kokonaisuudessaan satamaan saapuminen People Moverilla oli erittäin helppoa ja suositeltavaa.

Risteilyn jälkeen People Moveriin pääsemistä hidastaa lipunmyyntiautomaatit. Satamasta poistuessa jonotettiin lippujen ostoon noin 20 minuuttia, mutta junat kulkevat sen verran tiheään ettei itse junaan tarvinnut jonottaa. Paluumatkan liput kannattaa siis ostaa valmiiksi jo menomatkalla, ja kylmän viileästi pyyhkäistä jonon ohi suoraan junaan.

Ajoissa laivaan

Ensimmäiseksi terminaalin ulkopuolella luovutettiin matkalaukut, mutta matkaan jäi yksi pienempi laukku, johon oli varattu sali- ja vaihtovaatteita sen verran, että pärjätään matkalaukkujen saapumiseen asti. Kuuliaisina reissaajina noudatimme laivayhtiön ennakko-ohjeistusta ja meillä oli matkalaukuissa jo valmiina laivan käyttämät tunnisteet. Ja koska koko siirtymä laivasta terminaaliin sujui niin vaivattomasti ja huomattavasti nopeammin kuin olimme arvioineet, pääsimme terminaaliin sisälle melko tasan klo 10, eli tunti ennen kuin asiakaspalvelutiskit edes aikataulun mukaan aukesivat. Muitakin hätäisiä asiakkaita onneksi oli, joten tiskit aukaistiin hieman etuajassa.

2015-satama_terminaali_01

2015-satama_terminaali_02

Rekisteröinnit hoidettuina ja hyttikortit taskussa saatiin odottaa vielä puolisen tuntia sitä, että terminaalin turvahenkilökunta oli valmis ja turvatarkistukset aloitettiin. Tyylikkäästi ryntäsimme tietenkin melkein ensimmäisinä turvatarkastukseen, joka oli totuttuun tapaan varsin löyhä, ja sen jälkeen päästiinkin laivaan, eikä kello ollut vielä edes puoltapäivää. Ensi töiksi suunnattiin hyttiin jättämään käsimatkatavarat sinne ja sitten kiertelemään laivaa.

Laivalle ajoisssa saapuminen on erittäin suositeltavaa. Laivaan on helpompi tutustua, kun muita matkustajia ei ole vielä niin paljoa, ja ensimmäinen päiväkin tuntuu paljon pidemmältä, kun pääsee aloittamaan laivasta nauttimisen melkein heti aamusta.

Laivan kiertelyn lomassa piipahdettiin myös lounaalla laivan toisessa main dining roomissa. Grand Pacific on se hienompi MDR, ja yleensä sinne ei olekaan asiaa shortseissa. Ensimmäisen risteilypäivän lounas on kuitenkin poikkeus, koska matkatavarat eivät vielä ole saapuneet hytteihin.

2015-grandpacific_01

2015-grandpacific_02

Laivan buffetissa on ensimmäisenä päivänä melkoinen ryysis, mutta Grand Pacific oli tälläkin kertaa mukavan rauhallinen lounaspaikka.

Laivas eka, salil eka

Lounaan jälkeen tutkittiin laivan loputkin yleiset tilat ja samalla tehtiin pöytävaraus illaksi Cagney’s -pihviravintolaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa meripäivä, joten tälle illalle oli jo valmiiksi suunniteltuna vähän railakkaampi illanvietto – erityisesti, kun oltiin matkassa ensimmäistä kertaa juomapaketilla varustettuna, eli kaikki $11 halvemmat viinilasilliset ja drinkit kuului hintaan.

Ilmeisesti muutkin olivat löytäneet alkuvuoden tarjoukset, joissa reissun hintaan sai valittua valinnaisesti juomapaketin, erikoisravintolapaketin ja/tai käyttörahaa laivalle. Cagney’s oli nimittäin melkein täyteen varattu jo ennakkoon, ja sama ilmiö huomattiin laivan muissakin ravintoloissa koko risteilyn ajan. Meillekin kuitenkin pöytä vielä löytyi klo 18 pintaan, mikä sopi sinällään hyvin, kun oli muutenkin aloittaa illanvietto ajoissa.

2015_jade-kuntosali

Pöytävaraus tehtynä ja suu jo illanviettoa miettiessä napsaten suunnattiin takaisin hyttiin vaihtamaan salivaatteet päälle ja sen jälkeen salille taivuttamaan rautaa, jotta illalla voi hyvillä mielin mässäillä. Matka salille kulki buffetin läpi ja siinä päivän tarjoiluja tarkastaessa huomattiin viinitiskillä tonkallinen sangriaa, joka myös kuului juomapaketin hintaan. Lähitulevaisuus alkoi siis vaikuttaa varsin lupaavalta!

Salin jälkeen napattiin buffetista jotain pientä purtavaa mukaan hyttiin, jonne oli saapunut sillä aikaa matkalaukutkin sopivasti. Suihkun jälkeen Miia alkoi laittautumaan illallista varten ja minä päätin lähtä korkkaamaan juomapaketin. Molempien hyttikorteilla varustettuna hankkiuduin ensimmäiselle vastaantulleelle baaritiskille ja kiikutin hyttiin kaksi lasillista skumppaa tyytyväisenä siitä, että juomaostoksista ei tällä reissulla kerrykään lisää laskua.

Loppuilta sujuikin sitten arvattavissa merkeissä. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja taidettiinpa pulahtaa hot tubiinkin heti ensimmäisenä iltana. Säästin koko risteilyn ajalta kaikki juomakuitit, jotta voi vertailla jälkikäteen kannattaako juomapakettia ostaa omalla rahalla. Tähän palataan omassa postauksessaan myöhemmin.

Tälle risteilyllä matkaan lähti myös GoPro 3 -kamera, jolla nappailtiin matkan varrelta sekä video- että time lapse -kuvaa. Alla lähtö Venetsiasta tiivistettynä pariin minuuttiin, tästä se alkaa!

Norwegian Jade – Pre-cruise

Lauantai 19.9.2015

Vaikka oltiin saavuttu Italiaan jo edellisenä päivänä, varsinainen risteilylle valmistautuminen alkoi oikeastaan perjantaina 18.9. – tuolloin tarkoituksena oli siirtyä Gardajärveltä Venetsiaan, josta Norwegian Jade lähtisi seuraavana päivänä kohti Kreikan saaristoa.

2015_trenitalia_02

Aamupäivällä käytiin vielä hyvästelemässä Peschiera del Gardan keskusta (lue: hoitamassa pikaiset viime hetken shoppailut) ja tämän jälkeen olikin aika siirtyä juna-asemalle. Juna oli myöhässä puolisen tuntia, mutta lopulta päästiin matkaan.

2015_trenitalia_04

Suurempi takaisku koettiin Venetsian päässä, kun hotellille saavuttaessa respasetä informoi järjestäneensä meille majoituksen toisesta hotellista, meille speksattu huoneemme kun oli kuulema “rikki”. No eipä siinä, matka jatkui uudelle hotellillemme, josta ei paljoa kerrottavaa jää tuleville sukupolville. Ei tosin olisi jäänyt siitä alkuperäisestäkään. Huvittavana pointtina mainittakoon, että Venetsian kahden tähden hotellimme (jonka ikkunasta oli “kaunis” näkymä ränsistyneelle sisäpihalle) maksoi enemmän kuin Gardajärven ihana terassillinen huoneemme järvinäköalalla.

Jatkossa tehdäänkin todennäköisesti niin, että vietetään Venetsian sijaan risteilyä edeltävä yö esimerkiksi juurikin Gardajärven maisemissa, jossa on paitsi halvempaa myös (meidän mielestä) mukavampaa. Tämä vinkkinä muillekin.

2015_venetsia_04

Tämä oli nyt meidän toinen kertamme Venetsiassa, eikä paikka kyllä edelleenkään herättänyt meissä minkäänlaista ihastusta, jos nyt ei erityisen negatiivisiakaan tunteita. Kaupunki on kieltämättä kaiken sen turistihöhän alla kaunis, mutta nykyisällään fiiliksen pilaavat turistimassat ja kaikenlaista krääsää tursuavat kadut. Ja ne hinnat. Venetsiassa on vaan uskomattoman kallista, etenkin juuri hotellit.

2015_venetsia_01

Iltapäivä ja ilta sujui kaupungilla kierrellen. Illan hämärtyessä siirryttiin syömään kanaalin varrella sijaitsevaan tunnelmalliseen ravintolaan, ja tämä olikin ehdottomasti se hetki, jolloin eniten nautin kaupungista. Iltavalaistuksessa ja pahimpien turistijoukkioiden hajaannuttua Venetsia on parhaimmillaan.

2015_venetsia_03

Verkkaisaisasti sujunut päivä sai rauhallisen lopun, kun suunnattiin pian syömisen jälkeen takaisin hotellille nukkumaan. Risteily alkoi jo kutkutella mielessä, ja seuraavana päivänä olikin tarkoituksena suunnata laivaterminaaliin mahdollisimman ajoissa aamiaisen jälkeen.

Ihana, hurmaava Gardajärvi

Viimeisimmästä reissusta on palattu ja melkein toivuttukin. Kummasti tuollainen kymmenen päivän setti imee voimat, etenkin kun risteilyllä osui eteen sellainen remuporukka ettei pitkistä yöunista tarvinnut paljoa unelmoida… Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin lähdetään tämän(kin) matkaraportin osalta sieltä mistä kaikki oikeastaan alkoi.

Alunperin meidän oli tarkoitus suunnata matkaan perjantaina 18.9. ja viettää yksi risteilyä edeltävä yö Venetsiassa. Matkaan tuli kuitenkin yllättävä mutka, kun yllä leijuva lakon uhka sai meidät siirtämään lennon jo torstaille – kiitos Finnair, että tällaisen option ylipäänsä tarjositte. Ylimääräinen yö päätettiin viettää Gardajärvellä, jonka ohi oltiin joka tapauksessa ajamassa Milano-Venetsia junamatkallamme.

2015-finnair

Itse lento Milanon Malpensalle sujui hyvin. Malpensalta suhautimme ensin lentokenttäjunalla Milanon keskusrautsikalle, jossa vaihdoimme toiseen junaan ja suuntasimme kohti Peschiera del Gardan asemaa. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Gardalla, mutta odotukset oli korkealla. Itselle tämä on ollut ehdottomasti yksi niitä Italian “must see” -kohteita.

Gardajärvi on yllättävän suuri, ja ympäristössä riittää paljon eri kyliä ja alueita. Me valittiin kaikista alueista juuri Peschiera del Garda puhtaasti sijaintinsa vuoksi; Desenzano del Gardan lisäksi Peschiera oli toinen ja ainoa Gardajärven rannalla sijaitseva alue, jossa meidän Milanosta Venetsiaan matkaava juna pysähtyi. Yöpaikaksi puolestaan valikoitui Hotel Acquadolce, niin ikään sijaintinsa sekä todella loistavien arvostelujensa vuoksi.

2015-hotel_acquadolce

2015-hotel_acquadolce_05

Heti junan saapuessa Peschieraan, ensikosketus paikkaan oli superpositiivinen. Tykästyimme välittömästi alueen tunnelmaan ihan rautatieaseman ympäristöstä lähtien, ja tämä on aika harvinaista – rautsikoiden viereiset seudut kun harvemmin ovat kovin idyllisiä. Hotelli sijaitsi n. 600 metrin päässä asemalta, joten siirtyminen asemalta eteenpäin hoitui juuri niin näppärästi kuin olimme toivoneetkin hotellia buukatessa.

Hotel Acquadolce osoittautui muutenkin aivan nappivalinnaksi, jonne on ehdottomasti päästävä uudestaan! Jos siis joku on matkaamassa samoille seuduille, voi tätä hotellia todellakin lämmöllä suositella. Henkilökunta oli ystävällistä, hotelli oli mielettömän viihtyisä ja siisti, sekä tietysti lokaatio ihan mainio.

2015-hotel_acquadolce_03

2015_garda_05

Hotellin katolta löytyi kivana bonuksena auringonottoon tarkoitettu terassi, jossa olevassa poreammeessa kävimme nauttimassa reissun ensimmäiset viinilasilliset. Meillä oli lisäksi omassa huoneessa todella iso terassi, jossa olisi kyllä kelvannut loikoilla useampiakin päiviä. Suorastaan harmitti, että aikaa nautiskella alueesta sekä hotellihuoneesta oli vain yksi vuorokausi.

Poreammeilun ja siistiytymisen jälkeen suunnattiin Peschieran keskustaan, jonne oli myöskin varsin lyhyt matka hotellilta. Koko paikassa oli kyllä ihanan lungi meininki, ei ollut sellaista monesta Italian kaupungista tuttua hektisyyden tuntua saatika turistimassoja. Myös liikenne oli harvinaisen rentoa ja autoilijat pysähtyivät lähtökohtaisesti aina päästämään jalankulkijan tien yli vaikkei suojatietä edes ollut. Tällaisessa ympäristössä oli siis varsin helppoa itsekin vaihtaa vapaalle ja heittäytyä lomamoodiin.

2015_garda_06

Hetken aikaa kaupungilla pyörittyä alkoi molempien suu jo napsaa siihen malliin, että oli selkeästi aika suunnata aperitiiveille. Bongattiin jonkun kukkulan laelta baarin näköinen asetelma, jota koristi merirosvolippu. Tämä oli tietysti tutkittava tarkemmin, joten ei muuta kuin ylämäkeen taivaltamaan. Ylhäältä löytyi superkiva baari/terassi nimeltä Il Kiosko, josta ihasteltiin sekä Gardajärveä että auringonlaskua samalla aperitiiveja nauttien.

2015_garda_02

2015_garda_01

Illan hämärtyessä alkoi nälkäkin jo iskeä, joten laskeuduttiin takaisin keskustaan etsimään sopivan näköistä ravintolaa. Ruokailu sujui ihmetellessä edullisia hintoja – tilattiin Mikan synttäreiden kunniaksi meidän yhtä lemppariviiniä, ja vaikka kyseessä oli yksi listan kalleimmista pulloista, kertyi tälle hintaa vain n. 20e. Kuten Mika osuvasti totesi, Suomessa ravintolassa saisi tuolla hintaa korkeintaan S-etukortin halpisviiniä.

2015_garda_04

2015_garda_03

Ilta jatkui vielä samoissa merkeissä kun löydettiin tiemme Granguardia-nimiseen lounge baariin. Myös täällä hullaannuttiin hinnoista, kun oikeastaan kaikki juomat oli maksimissaan kuusi euroa.

Kaiken kaikkiaan tämä yhden yön yllättävä pit stop Gardajärvellä oli huikea menestys. Paikka hurmasi meidät kauneudellaan, tunnelmallaan ja (verrattaen) edullisilla hinnoillaan. Turistien puute ei varsinaisesti sekään haitannut, mihin lie olivat kadonneet? Nyt myös vahvistui itselle se tunne, että Gardalle on päästävä myös pidemmäksi aikaa vierailemaan. Ja kyllä tänne jäi ainakin murunen maailmalle ripotellusta sydämestäni.