Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1
Perjantai 29.5.2015
Ensimmäinen yö laivalla takana ja uusi satama edessä. En normaalisti ole aamuihminen, mutta risteilyllä aamuihin liittyy ihan oma jännityksensä. Yksi ihanimpia risteilyyn liittyviä hetkiä on nimittäin se, kun saa käydä vetämässä verhot sivuun ja astua parvekkeelle fiilistelemään yön aikana eteen ilmestynyttä – yleensä auringon paisteessa kylpevää – kaupunkia.
Tämä aamu ei tehnyt poikkeusta, vaikka perjantaina vuorossa olikin Napoli, tuo Italian kenties masentavin kaupunki. Napolin satamassa piipahdimme jo edellisellä risteilyllä viime syksynä, ja tällöin vietimme suurimman osan päivästä Caprin saarella.
Capri on aivan huikaisevan kaunis paikka, jonne on helppo suunnata Napolin satamasta päiväretkelle. Risteilyalukset parkkeeraavat satamassa lyhyen kävelymatkan päähän paikasta, josta botskit Caprin suuntaan lähtevät.
Koska Capri oli nähty, tällä kertaa meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä päiväksi Amalfin suuntaan. Ja sitten iski laiskuus. Amalfille ei pääse näppärästi yhdellä siirtymällä kuten Caprille, vaan homma olisi vaatinut vähän enemmän suunnitelmallisuutta ja aikaa. Edellisen illan pitkäksi venähtänyt poreammeilu kostautui aamulla sen verran, että nukuttiin pitkään ja päätettiin jalkautua Alluresta vain Napoliin piipahtamaan. Alla todistusaineistoa yhdestä erittäin väsyneestä matkustajasta.
Napoli on tosiaan meidän inhokki-listalla ihan kärkipäässä. Kaupunki on karu eikä varsinaisesti hivele silmiä kauneudellaan, vaikka pahimmat roskaongelmat näyttikin olevan ainakin ydinkeskustassa selätetty. Ehkä Napolin rujuutta enemmän kuitenkin häiristee kaupungin yleinen ilmapiiri. Vaikea selittää mikä ilmapiiristä tekee jotekin huonon, se on summa asioita joita aistii. Lisäksi Napolissa on ihan käsittämätön tungos ja kiireen tuntu – käsittämätön jopa siis Italian mittakaavalla. Aina puhutaan Italian hullusta liikenteestä, mutta itselleni Napoli on ainoa kaupunki, jossa ihan oikeasti pelottaa kadun ylittäminen jopa silloin kun suojatiellä palaa vihreä valo.
Summa summarum: me ei lähdetty sen kummemmin Napolin nähtävyyksiä ihmettelemään, vaan suunnattiin suorinta tietä ostoskadulle ja käytiin shoppailemassa. Nyt kun Napolia tuli niin pahasti tässä dissattua niin täytyy mainita myös se, että kauppojen myyjät olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Pari tuntia Napolia oli kuitenkin tarpeeksi, joten nälän iskiessä palattiin takaisin Allureen ja haettiin Park Cafésta wrapit sekä kahvit partsilla nautittavaksi.
Edessä oli risteilyn ensimmäinen kahdesta formal nightista. Risteilyummikoille muutama selventävä sana aiheesta.
Laivoilla pätevät tietyt pukukoodit, joskin esimerkiksi meidän suosimilla laivayhtiöillä nämä ovat varsin löyhät tai suorastaan olemattomat. Pukukoodit koskevat usein tiettyjä ravintoloita ja illallista, eli siinä missä buffaan voi ryysätä lounaalle shorsit ja flip flopit jalassa, ei tämä välttämättä ole ok illalla MDR:ään (Main Dining Room) suunnatessa.
Allurella muina päivinä pukukoodina oli “casual”, mutta kahtena iltana formal night. Se, miten formaalisti haluaa pukeutua, on toki itsestä kiinni. Naisilla nähtiin kaikkea jakkupuvuista aina “kelpaisi Linnanjuhliin” -tason mekkoihin ja miehille olisi ollut smokkeja vuokrattavana. Me valittiin kultainen keskitie, eli Mika heitti puvun päälle ja itse laittauduin kesäisillä mekoilla.
Ja sitten takaisin asiaan. Ennen illalliselle suuntaamista katseltiin partsilta satamasta lähtöä ja auringonlaskua – jälleen yksi risteilyjen parhaita hetkiä. Jopa Napoli on kaunis kauempaa katsottuna, tämä tuli todettua jo viime reissulla.
Lähdön jälkeen olikin hyvä suunnata ensimmäistä kertaa MDR:iin syömään. Ruoka ei tietysti ollut samanlainen nautinto kuin edellisenä iltana maksullisessa Chopsissa, mutta hyvää kuitenkin. Eri päivinä Main Dining Roomeissa oli eri teemat, ja tänä iltana oli vuorossa “Jasmine” menu. Valittavana oli siis aina listalla pysyvien klassikoiden lisäksi Aasia-painotteisia annoksia.
Ruoan jälkeen oli pakko käydä hytissä heittämässä korkkarit nurkkaan (voi miehet jos tietäisitte…) ja päätin samalla vaihtaa päälle valkoista illan bileiden teeman mukaisesti. Tarkoitus oli ehtiä käymään GLOW-bileissä, mutta tämä vain 45 minuutin setti ehtikin päättyä meidän vielä nauttiessa alkoholijuomia hytissä.
GLOWn jälkeen bileet jatkuivat kuitenkin Solariumissa, joten ei hätää. Täällä tapasimme mukavana yllärinä suomalaisen about meidän ikäisen pariskunnan (terkkuja P&J, jos satutte lukemaan!) ja ilta menikin siinä rattoisasti jutellessa ja tanssiessa. Loppuillalta ei kuvia ole, se kertonee kaiken oleellisen. Erittäin onnistunut ilta jälleen takana!
Lauantaina vuorossa oli risteilyn ainoa kokonaan merellä vietetty päivä, sillä seuraavaan satamaan saavuimme vasta sunnuntaina. Monet ovat meiltä kyselleet, että eikö nämä meripäivät ole tylsiä, ja että mitä ihmettä siellä laivalla voi tehdä kun ei satamaankaan pääse. Meripäivät on itseasiassa aivan mahtavia ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken – päin vastoin tuntuu siltä, että jos joku loppuu kesken niin päivästä tunnit. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa, jolloin saatan ehkä päästää Mikankin välillä ääneen. 😉
