Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4

Maanantai 1.6.2015

Uusi viikko starttasi Palma de Mallorcalla, joka oli niin ikään tuttu satama viime syksyn risteilyltä. Ennen Palmalle rantautumista oli kuitenkin aika nauttia aamupala, jonka olimme tällä kertaa tilanneet hyttiin.

Laivojen huonepalvelua kannattaa hyödyntää laiskotuksen iskiessä, sillä se on usein ilmaista muutoin paitsi yöaikaan. Tuolloin maksu on tyypillisesti joitakin dollareita.

Allurella aamupalan sai seuraavaksi päiväksi hyttiin täyttämällä hytistä valmiiksi löytyneen tilauskortin. Tähän merkittiin haluamansa tuotteet sekä niiden määrä, ja kortti asetettiin edellisenä iltana hytin ulkopuolelle oveen roikkumaan. Aamupala toimitettiin pyytämäämme aikaan, ja oli kyllä ihanaa luksusta näin kerran risteilyssä nauttia helppo aamupala omalla partsilla.

Ilmaisen aamupalan lisäksi olimme tilanneet lisämaksulliset mimosat, joita ei meiltä kuitenkaan syystä tai toisesta koskaan veloitettu. Ja hyvä niin, koska alkoholi on risteilyillä varsin kallista nykyään – mimosojen hinta liikkui reilusti yli kymmenessä dollarissa kappale. (Ps. Tähän liittyviä säästövinkkejä luvassa seuraavassa osassa, kun alkoholivastaavamme Mika pääsee jälleen näppiksen äärelle!)

Aamupala nautittu ja aika siirtyä maihin. Toimintasuunnitelma Palmalle oli selkeä: syksyllä tehty Twizy-ajelu pitkin Palman rantaviivaa ja ympäri keskustaa oli osoittautunut mainioksi tavaksi viettää päivää, joten ei muuta kuin uusintakierrokselle.

Palman liikenne on rauhallista, joten tuolla jos jossain kannattaa harkita oman menopelin vuokraamista. Twizyllä pääsee näppärästi kiertämään tärkeimmät nähtävyydet ja tutustumaan saareen. Lisäksi Twizyn parkkeeraaminen on keskustaa myöten ilmaista.

Saatiin P&J suostuteltua mukaan Twizy-ajelulle, joten aamupalan jälkeen suuntasimme neljästään ulos laivasta. Harmillisesti Allure ei ollut rantautunut samaan satamaan kuin NCL:n Epic viime reissulla; tuolloin Twizy-vuokraamo oli suunnilleen suoraan nenän edessä laivasta ulos astuttaessa. Tällä kertaa jouduimme siis nappaamaan taksin, joka kuljetti meidän vuokraamolle.

Kun pakolliset paperihommat oli hoidettu, hyppäsimme Twizyihimme ja lähdimme ajelulle. Ainakin kyydissä istujalle tämä on oikeasti aivan mielettömän hauskaa puuhaa ja kokemus jo sinänsä. Aikanaan ekalla Twizy-ajelullamme Roomassa nauroin koko matkan ajan eli noin pari tuntia. Oman huvittavuutensa hommaan tuovat hämmentyneet ohikulkijat, jotka vuoroin purskahtavat nauruun, vuoroin katselevat Twizyä suu auki ja vuoroin ottavat kuvia tämän pienen ja hupaisan näköisen menopelin bongatessaan.

Aluksi ajeltiin Palman rantaviivaa pitkin kauniita maisemia ihastellen. Palma yllätti meidät jo viime reissulla, nimittäin odotukset paikan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tykästyttiin kuitenkin saareen niin paljon, että tänne voisi kuvitella tulevansa joskus budjettilomalle löhöilemään. Rantaviivaa riittää ja myös keskusta on tosi sympaattinen paikka.

Kun meren ihastelusta oli saatu tarpeeksi, suuntasimme sisämaata kohti. Meillä oli missiona löytää tiemme Lidliin. Kyllä, luitte aivan oikein, Lidliin. Nimittäin nyt seuraa pro-tip etenkin kaikille naisille!

Viime reissulla päädyimme Twizy-ajelulla sattumalta Lidliin, jossa bongasin kovasti tutun näköisen putelin käyttämääni Argan-öljyä. Ainoa vaan, että omani oli ostettu kampaamosta kalliilla, kun taas tämä purnukka maksoi jotain viiden-kuuden euron kieppeillä. Kotona tutkin asiaa ja kas kummaa, sekä törkyhintainen kampaamotuotteeni että Lidlin halpisversio oli tehty tasan samassa paikassa ja olivat siis täysin samaa tavaraa eri brändin logoilla varustettuna. Tätä öljyä en ikävä kyllä ole Suomen Lidlistä onnistunut paikallistamaan, joten tokihan nyt tilaisuuden tullessa täytyi käydä noutamassa uusi puteli kotiin viemiseksi.

Kun Missio Lidl: Kadonneen öljyn metsästys oli suoritettu, suuntasimme takaisin merta kohti. Päätettiin nimittäin jo ennen laivalta poistumista, että Välimeressä täytyisi käydä pulahtamassa. Ja tämä myös toteutettiin.

Lopuksi hurautettiin vielä Twizyillämme läpi Palman keskustan, jonne olisi ollut kiva jäädä vähäksi aikaa hengaamaan ja ehkä nauttimaan lasilliset sangriaa. Tällä kertaa aikaa tähän ei kuitenkaan jäänyt, eli ei muuta kuin vuokraamon kautta takaisin kohti Allurea.

Maanantaina vuorossa oli risteilyn toinen ja samalla viimeinen formal night. Napattiin kevyttä välipalaa tuttuun tapaan Park Cafésta, ja aloiteltiin samalla iltaa kohti valmistautuminen. Eli skumppa viilenemään ja Välimeren hiekat pois hiuksista.

Palmalta lähtiessä maisemat oli aika vaikuttavat, joten mikäs siinä iltaa aloitellessa ja skumppaa parvekkeella nauttiessa samalla ohi lipuvia maisemia katsellen. Kuten Mika jo edellisessä postauksessa kirjoitti, nämä hetket ovat kyllä sellaisia, joissa mieli pysähtyy.

Parvekehytti maksaa toki ekstraa, mutta tämä on mielestämme sijoitus joka kannattaa. Ei ole vuorokaudenaikaa, jolloin omasta parvekkeesta ei nauttisi. Niin aamut kuin satamasta lähdöt, auringonlaskut kuin yöllisen meren ja tähtien tuijottelu lisäävät kaikki jotakin ekstraa risteilykokemukseen.

Yhtenäkin iltana istuin parvekkeella pimeän jo laskeuduttua ja täysikuun möllöttäessä taivaalla. Mietin silloin, että tämä on mindfulnesia parhaimmillaan. Kunpa tosiaan tuollaisen hetkeen pysähtymisen osaisi löytää arjessakin.

Illalliselle suunnattiin maksulliseen Giovanni’s Table -nimiseen italialaiseen Central Parkissa sijaitsevaan raflaan. Alunperin meillä ei ollut ajatuksena vierailla muissa erikoisrafloissa kuin ensimmäisenä iltana Chopsissa, mutta kiusaus kävi liian suureksi kun kaikkiin erikoisrafloihin julistettiin -50% alennus formal nighteina.

Ruoka (ja palvelu) Giovannisissa oli aivan huikeaa, joten onneksi tänne päädyttiin! Kokemus voitti 6-0 jopa ensimmäisen illan Chopsissa vierailun, vaikka hintaa tälle olisi jäänyt vähemmän ilman alennustakin.

Myöhemmin illalla käytiin vaihtamassa vähän rennompaa päälle ja suunnattiin päivisin K-16 allasosastona toimivaan Solariumiin, jossa olikin jo täysi tohina päällä ja tanssilattia täynnä. Joskus yhden-kahden välillä bileet siirtyivät Blaze-yökerhoon, jossa päädyttiin tanssimaan yökerhon sulkeutumiseen asti muutaman intialaiskundin kanssa.

Neljältä aamuyöllä oli tietysti hyvä aika käydä vielä pulahtamassa poreammeessa huuhtelemassa tanssihiet pois iholta, joten päivä venyi lopulta aamun tunneille asti. Ei ollenkaan hassumpi ilta siis!