Viimeisimmästä reissusta on palattu ja melkein toivuttukin. Kummasti tuollainen kymmenen päivän setti imee voimat, etenkin kun risteilyllä osui eteen sellainen remuporukka ettei pitkistä yöunista tarvinnut paljoa unelmoida… Mutta siitä lisää myöhemmin, nimittäin lähdetään tämän(kin) matkaraportin osalta sieltä mistä kaikki oikeastaan alkoi.
Alunperin meidän oli tarkoitus suunnata matkaan perjantaina 18.9. ja viettää yksi risteilyä edeltävä yö Venetsiassa. Matkaan tuli kuitenkin yllättävä mutka, kun yllä leijuva lakon uhka sai meidät siirtämään lennon jo torstaille – kiitos Finnair, että tällaisen option ylipäänsä tarjositte. Ylimääräinen yö päätettiin viettää Gardajärvellä, jonka ohi oltiin joka tapauksessa ajamassa Milano-Venetsia junamatkallamme.
Itse lento Milanon Malpensalle sujui hyvin. Malpensalta suhautimme ensin lentokenttäjunalla Milanon keskusrautsikalle, jossa vaihdoimme toiseen junaan ja suuntasimme kohti Peschiera del Gardan asemaa. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Gardalla, mutta odotukset oli korkealla. Itselle tämä on ollut ehdottomasti yksi niitä Italian “must see” -kohteita.
Gardajärvi on yllättävän suuri, ja ympäristössä riittää paljon eri kyliä ja alueita. Me valittiin kaikista alueista juuri Peschiera del Garda puhtaasti sijaintinsa vuoksi; Desenzano del Gardan lisäksi Peschiera oli toinen ja ainoa Gardajärven rannalla sijaitseva alue, jossa meidän Milanosta Venetsiaan matkaava juna pysähtyi. Yöpaikaksi puolestaan valikoitui Hotel Acquadolce, niin ikään sijaintinsa sekä todella loistavien arvostelujensa vuoksi.
Heti junan saapuessa Peschieraan, ensikosketus paikkaan oli superpositiivinen. Tykästyimme välittömästi alueen tunnelmaan ihan rautatieaseman ympäristöstä lähtien, ja tämä on aika harvinaista – rautsikoiden viereiset seudut kun harvemmin ovat kovin idyllisiä. Hotelli sijaitsi n. 600 metrin päässä asemalta, joten siirtyminen asemalta eteenpäin hoitui juuri niin näppärästi kuin olimme toivoneetkin hotellia buukatessa.
Hotel Acquadolce osoittautui muutenkin aivan nappivalinnaksi, jonne on ehdottomasti päästävä uudestaan! Jos siis joku on matkaamassa samoille seuduille, voi tätä hotellia todellakin lämmöllä suositella. Henkilökunta oli ystävällistä, hotelli oli mielettömän viihtyisä ja siisti, sekä tietysti lokaatio ihan mainio.
Hotellin katolta löytyi kivana bonuksena auringonottoon tarkoitettu terassi, jossa olevassa poreammeessa kävimme nauttimassa reissun ensimmäiset viinilasilliset. Meillä oli lisäksi omassa huoneessa todella iso terassi, jossa olisi kyllä kelvannut loikoilla useampiakin päiviä. Suorastaan harmitti, että aikaa nautiskella alueesta sekä hotellihuoneesta oli vain yksi vuorokausi.
Poreammeilun ja siistiytymisen jälkeen suunnattiin Peschieran keskustaan, jonne oli myöskin varsin lyhyt matka hotellilta. Koko paikassa oli kyllä ihanan lungi meininki, ei ollut sellaista monesta Italian kaupungista tuttua hektisyyden tuntua saatika turistimassoja. Myös liikenne oli harvinaisen rentoa ja autoilijat pysähtyivät lähtökohtaisesti aina päästämään jalankulkijan tien yli vaikkei suojatietä edes ollut. Tällaisessa ympäristössä oli siis varsin helppoa itsekin vaihtaa vapaalle ja heittäytyä lomamoodiin.
Hetken aikaa kaupungilla pyörittyä alkoi molempien suu jo napsaa siihen malliin, että oli selkeästi aika suunnata aperitiiveille. Bongattiin jonkun kukkulan laelta baarin näköinen asetelma, jota koristi merirosvolippu. Tämä oli tietysti tutkittava tarkemmin, joten ei muuta kuin ylämäkeen taivaltamaan. Ylhäältä löytyi superkiva baari/terassi nimeltä Il Kiosko, josta ihasteltiin sekä Gardajärveä että auringonlaskua samalla aperitiiveja nauttien.
Illan hämärtyessä alkoi nälkäkin jo iskeä, joten laskeuduttiin takaisin keskustaan etsimään sopivan näköistä ravintolaa. Ruokailu sujui ihmetellessä edullisia hintoja – tilattiin Mikan synttäreiden kunniaksi meidän yhtä lemppariviiniä, ja vaikka kyseessä oli yksi listan kalleimmista pulloista, kertyi tälle hintaa vain n. 20e. Kuten Mika osuvasti totesi, Suomessa ravintolassa saisi tuolla hintaa korkeintaan S-etukortin halpisviiniä.
Ilta jatkui vielä samoissa merkeissä kun löydettiin tiemme Granguardia-nimiseen lounge baariin. Myös täällä hullaannuttiin hinnoista, kun oikeastaan kaikki juomat oli maksimissaan kuusi euroa.
Kaiken kaikkiaan tämä yhden yön yllättävä pit stop Gardajärvellä oli huikea menestys. Paikka hurmasi meidät kauneudellaan, tunnelmallaan ja (verrattaen) edullisilla hinnoillaan. Turistien puute ei varsinaisesti sekään haitannut, mihin lie olivat kadonneet? Nyt myös vahvistui itselle se tunne, että Gardalle on päästävä myös pidemmäksi aikaa vierailemaan. Ja kyllä tänne jäi ainakin murunen maailmalle ripotellusta sydämestäni.
