Norwegian Jade – Päivä 2 (Meripäivä)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Sunnuntai 20.9.2015

Koska ensimmäinen yö laivalla oli sujunut varsin kosteissa merkeissä, nukuttiin suosiolla sunnuntaina varsinaisen aamun ohi ja heräiltiin kun hyvältä tuntui. Onneksi edessä oli meripäivä, tuo päivistä rentoutumisen kannalta loistokkain, eli mitään kiirettä mihinkään ei ollut.

Aamupalan sijaan päätettiin vetää brunssia Great Outdoorsissa, joka on yksi Norwegian Jaden parhaita juttuja. Kyseessä on Garden Cafen eli buffan jatkumo, joka sijaitsee ulkotiloissa Garden Cafen viereisellä kannella. On ihan mahtavaa startata päivä ulkona aamupalaa nauttien ja merelle katsellen! Lisäksi Great Outdoors sopii hyvin meidän kaltaisille laiskimuksille, sillä se on auki aamuisin puoli tuntia Garden Cafeta pidempään eli klo 11.30 asti.

2015_jade-greatoutdoors2

Ekan meripäivän sää ei harmillisesti osunut ihan kohdilleen siinä mielessä, että aurinkoa ei paljoa päässyt ihmettelemään harmaan pilvimassan takaa. Mutta eipä tuo liikaa jäänyt harmittamaan, hytin parvekkeella kun oli joka tapauksessa kiva istuskella lukemassa ja maisemia ihmettelemässä.

Mika on aiemmassa bloggauksessaan kirjoitellut syistä, joiden takia meripäivät on mahtavia. En siis lähde nyt toistamaan samoja sanoja vaikka ne täysin allekirjoitan, vaan käykää lukemassa tuo aiempi bloggaus. Mutta tarjolla olevista aktiviteeteista sen verran, että tyrkyllä olisi taas ollut jokaiselle jotakin aina cha cha -tanssitunneista erilaisiin visoihin ja kisoihin, casinolla sekä opastusta että turnauksia, bingoa, karaokea, fitness-tunteja, viinin- ja martininmaistajaisia, teatteriesityksiä… you name it. (Niin ja tietysti Mr. Sexy Legs -kisa, johon en jostain kumman syystä saanut suostuteltua Mikaa osallistumaan. Ensi kerralla sitten.)

Risteilyillä hytteihin toimitetaan aina edellisenä iltana seuraavan päivän ohjelma, jossa kerrotaan sekä tulevan päivän kohokohdista että tarkemmista aikatauluista niin ruokailuihin kuin ohjelmiinkin liittyen.

Esimerkkiä NCL:n Freestyle Daily -lehtisen aikatauluosiosta (ja sen myötä myös meripäivänä tarjolla olevista aktiviteeteista) löytyy täältä. Me ei selvästikään oltu luettu tarpeeksi huolella tätä kyseistä meripäivän dailya, nimittäin yllätys oli suuri, kun vessan peiliin oli ilmestynyt alla näkyvä lappu siivoojan käynnin aikana.

2015_jade_day1_meripaiva02

Tämä Norwegian’s Night Out -konsepti oli meille kokonaan uusi (aiemmin vastaava iltama taisi kulkea “Dress Up or Not Night” -nimellä) joten hetken ihmettelimme mistä mahtaa olla kyse. NCL:lla ei ole virallisia formal nighteja toisin kuin monilla muilla laivayhtiöillä, mutta useat matkustajat – me mukaan lukien – tykkäävät pukeutua kerran tai kahdesti risteilyviikon aikana vähän fancymmin tästä huolimatta.

2015_jade_day1_meripaiva03Mika kävi tekemässä nopean scouttauksen yleisiin tiloihin ja selvisi, että tämä tosiaan oli NCL:n kevyempi versio formal nightista, ja monet olivatkin päättäneet laittaa parastaan päälle. NCL:n sivuilla illasta kerrotaan seuraavaa: Our newest event, Norwegian’s Night Out, is the perfect opportunity to get dressed up for an evening of cocktails, fine dining and great entertainment.

Tarkoituksena meillä oli ollut viettää ilta lähinnä lepuutellen, mutta se siitä chillailusta ja ei muuta kuin laittautumaan – missään nimessä ei aiottu missata tilaisuutta kaivaa kaapista astetta hienommat vaatteet päälle. Itselleni risteilyjen yksi hauskimpia puolia on nimittäin juuri pukeutuminen, kun on kerrankin mahdollisuus käyttää niitä yleensä kaapin takaosaan pölyttymään jääviä juhlamekkoja ja korkkareita.

Ruokailemaan suunnattiin Jaden ns. fiinimpään maksuttomaan raflaan eli Grand Pacificiin, jossa onnistuttiin saamaan ikkunapöytä salin takaosasta. Valtavista ikkunoista oli melkoisen huikea katsella auringonlaskua ja myöhemmin taivaanrannassa räiskyviä salamoita. Nämä on taas niitä hetkiä, joiden takia palaan aina uudelleen ja uudelleen risteilemään. Aivan vertaansa vailla.

Ja mites se loppuilta? Nooh, sanotaan näin, että edellisillan bileet veivät voiton 6-0. Käytiin muutamissa baareissa ihmettelemässä tunnelmaa, josta tuli huolestuttavan paljon ruotsinlaiva-viboja (miinus känniset teinit, plus liikaa hoilaavia eläkeläisiä).

2015_jade-hottub

Kun meno ei siitä tuntunut paranevat, päätettiin pelastaa ilta hyppäämällä poreammeeseen illan viimeisiä mojitoja nauttimaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa Kreikan saariston ensimmäinen satama, Korfu!

Allure of the Seas – Päivä 5 (Palma de Mallorca)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3, Päivä 4

Maanantai 1.6.2015

Uusi viikko starttasi Palma de Mallorcalla, joka oli niin ikään tuttu satama viime syksyn risteilyltä. Ennen Palmalle rantautumista oli kuitenkin aika nauttia aamupala, jonka olimme tällä kertaa tilanneet hyttiin.

Laivojen huonepalvelua kannattaa hyödyntää laiskotuksen iskiessä, sillä se on usein ilmaista muutoin paitsi yöaikaan. Tuolloin maksu on tyypillisesti joitakin dollareita.

Allurella aamupalan sai seuraavaksi päiväksi hyttiin täyttämällä hytistä valmiiksi löytyneen tilauskortin. Tähän merkittiin haluamansa tuotteet sekä niiden määrä, ja kortti asetettiin edellisenä iltana hytin ulkopuolelle oveen roikkumaan. Aamupala toimitettiin pyytämäämme aikaan, ja oli kyllä ihanaa luksusta näin kerran risteilyssä nauttia helppo aamupala omalla partsilla.

2015-allureoftheseas-day5-01

Ilmaisen aamupalan lisäksi olimme tilanneet lisämaksulliset mimosat, joita ei meiltä kuitenkaan syystä tai toisesta koskaan veloitettu. Ja hyvä niin, koska alkoholi on risteilyillä varsin kallista nykyään – mimosojen hinta liikkui reilusti yli kymmenessä dollarissa kappale. (Ps. Tähän liittyviä säästövinkkejä luvassa seuraavassa osassa, kun alkoholivastaavamme Mika pääsee jälleen näppiksen äärelle!)

2015-allureoftheseas-day5-04

Aamupala nautittu ja aika siirtyä maihin. Toimintasuunnitelma Palmalle oli selkeä: syksyllä tehty Twizy-ajelu pitkin Palman rantaviivaa ja ympäri keskustaa oli osoittautunut mainioksi tavaksi viettää päivää, joten ei muuta kuin uusintakierrokselle.

Palman liikenne on rauhallista, joten tuolla jos jossain kannattaa harkita oman menopelin vuokraamista. Twizyllä pääsee näppärästi kiertämään tärkeimmät nähtävyydet ja tutustumaan saareen. Lisäksi Twizyn parkkeeraaminen on keskustaa myöten ilmaista.

Saatiin P&J suostuteltua mukaan Twizy-ajelulle, joten aamupalan jälkeen suuntasimme neljästään ulos laivasta. Harmillisesti Allure ei ollut rantautunut samaan satamaan kuin NCL:n Epic viime reissulla; tuolloin Twizy-vuokraamo oli suunnilleen suoraan nenän edessä laivasta ulos astuttaessa. Tällä kertaa jouduimme siis nappaamaan taksin, joka kuljetti meidän vuokraamolle.

2015-allureoftheseas-day5-06

Kun pakolliset paperihommat oli hoidettu, hyppäsimme Twizyihimme ja lähdimme ajelulle. Ainakin kyydissä istujalle tämä on oikeasti aivan mielettömän hauskaa puuhaa ja kokemus jo sinänsä. Aikanaan ekalla Twizy-ajelullamme Roomassa nauroin koko matkan ajan eli noin pari tuntia. Oman huvittavuutensa hommaan tuovat hämmentyneet ohikulkijat, jotka vuoroin purskahtavat nauruun, vuoroin katselevat Twizyä suu auki ja vuoroin ottavat kuvia tämän pienen ja hupaisan näköisen menopelin bongatessaan.

2015-allureoftheseas-day5-16

Aluksi ajeltiin Palman rantaviivaa pitkin kauniita maisemia ihastellen. Palma yllätti meidät jo viime reissulla, nimittäin odotukset paikan suhteen eivät olleet kovin korkealla. Tykästyttiin kuitenkin saareen niin paljon, että tänne voisi kuvitella tulevansa joskus budjettilomalle löhöilemään. Rantaviivaa riittää ja myös keskusta on tosi sympaattinen paikka.

2015-allureoftheseas-day5-11

Kun meren ihastelusta oli saatu tarpeeksi, suuntasimme sisämaata kohti. Meillä oli missiona löytää tiemme Lidliin. Kyllä, luitte aivan oikein, Lidliin. Nimittäin nyt seuraa pro-tip etenkin kaikille naisille!

Viime reissulla päädyimme Twizy-ajelulla sattumalta Lidliin, jossa bongasin kovasti tutun näköisen putelin käyttämääni Argan-öljyä. Ainoa vaan, että omani oli ostettu kampaamosta kalliilla, kun taas tämä purnukka maksoi jotain viiden-kuuden euron kieppeillä. Kotona tutkin asiaa ja kas kummaa, sekä törkyhintainen kampaamotuotteeni että Lidlin halpisversio oli tehty tasan samassa paikassa ja olivat siis täysin samaa tavaraa eri brändin logoilla varustettuna. Tätä öljyä en ikävä kyllä ole Suomen Lidlistä onnistunut paikallistamaan, joten tokihan nyt tilaisuuden tullessa täytyi käydä noutamassa uusi puteli kotiin viemiseksi.

2015-allureoftheseas-day5-10

Kun Missio Lidl: Kadonneen öljyn metsästys oli suoritettu, suuntasimme takaisin merta kohti. Päätettiin nimittäin jo ennen laivalta poistumista, että Välimeressä täytyisi käydä pulahtamassa. Ja tämä myös toteutettiin.

Lopuksi hurautettiin vielä Twizyillämme läpi Palman keskustan, jonne olisi ollut kiva jäädä vähäksi aikaa hengaamaan ja ehkä nauttimaan lasilliset sangriaa. Tällä kertaa aikaa tähän ei kuitenkaan jäänyt, eli ei muuta kuin vuokraamon kautta takaisin kohti Allurea.

2015-allureoftheseas-day5-14

Maanantaina vuorossa oli risteilyn toinen ja samalla viimeinen formal night. Napattiin kevyttä välipalaa tuttuun tapaan Park Cafésta, ja aloiteltiin samalla iltaa kohti valmistautuminen. Eli skumppa viilenemään ja Välimeren hiekat pois hiuksista.

2015-allureoftheseas-day5-20

2015-allureoftheseas-day5-18

Palmalta lähtiessä maisemat oli aika vaikuttavat, joten mikäs siinä iltaa aloitellessa ja skumppaa parvekkeella nauttiessa samalla ohi lipuvia maisemia katsellen. Kuten Mika jo edellisessä postauksessa kirjoitti, nämä hetket ovat kyllä sellaisia, joissa mieli pysähtyy.

Parvekehytti maksaa toki ekstraa, mutta tämä on mielestämme sijoitus joka kannattaa. Ei ole vuorokaudenaikaa, jolloin omasta parvekkeesta ei nauttisi. Niin aamut kuin satamasta lähdöt, auringonlaskut kuin yöllisen meren ja tähtien tuijottelu lisäävät kaikki jotakin ekstraa risteilykokemukseen.

Yhtenäkin iltana istuin parvekkeella pimeän jo laskeuduttua ja täysikuun möllöttäessä taivaalla. Mietin silloin, että tämä on mindfulnesia parhaimmillaan. Kunpa tosiaan tuollaisen hetkeen pysähtymisen osaisi löytää arjessakin.

2015-allureoftheseas-day5-19

2015-allureoftheseas-day5-17

Illalliselle suunnattiin maksulliseen Giovanni’s Table -nimiseen italialaiseen Central Parkissa sijaitsevaan raflaan. Alunperin meillä ei ollut ajatuksena vierailla muissa erikoisrafloissa kuin ensimmäisenä iltana Chopsissa, mutta kiusaus kävi liian suureksi kun kaikkiin erikoisrafloihin julistettiin -50% alennus formal nighteina.

Ruoka (ja palvelu) Giovannisissa oli aivan huikeaa, joten onneksi tänne päädyttiin! Kokemus voitti 6-0 jopa ensimmäisen illan Chopsissa vierailun, vaikka hintaa tälle olisi jäänyt vähemmän ilman alennustakin.

2015-allureoftheseas-day5-21

Myöhemmin illalla käytiin vaihtamassa vähän rennompaa päälle ja suunnattiin päivisin K-16 allasosastona toimivaan Solariumiin, jossa olikin jo täysi tohina päällä ja tanssilattia täynnä. Joskus yhden-kahden välillä bileet siirtyivät Blaze-yökerhoon, jossa päädyttiin tanssimaan yökerhon sulkeutumiseen asti muutaman intialaiskundin kanssa.

Neljältä aamuyöllä oli tietysti hyvä aika käydä vielä pulahtamassa poreammeessa huuhtelemassa tanssihiet pois iholta, joten päivä venyi lopulta aamun tunneille asti. Ei ollenkaan hassumpi ilta siis!

Allure of the Seas – Päivä 2 (Napoli)

Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1

Perjantai 29.5.2015

Ensimmäinen yö laivalla takana ja uusi satama edessä. En normaalisti ole aamuihminen, mutta risteilyllä aamuihin liittyy ihan oma jännityksensä. Yksi ihanimpia risteilyyn liittyviä hetkiä on nimittäin se, kun saa käydä vetämässä verhot sivuun ja astua parvekkeelle fiilistelemään yön aikana eteen ilmestynyttä – yleensä auringon paisteessa kylpevää – kaupunkia.

Tämä aamu ei tehnyt poikkeusta, vaikka perjantaina vuorossa olikin Napoli, tuo Italian kenties masentavin kaupunki. Napolin satamassa piipahdimme jo edellisellä risteilyllä viime syksynä, ja tällöin vietimme suurimman osan päivästä Caprin saarella.

Capri on aivan huikaisevan kaunis paikka, jonne on helppo suunnata Napolin satamasta päiväretkelle. Risteilyalukset parkkeeraavat satamassa lyhyen kävelymatkan päähän paikasta, josta botskit Caprin suuntaan lähtevät.

Koska Capri oli nähty, tällä kertaa meillä oli alustavana suunnitelmana lähteä päiväksi Amalfin suuntaan. Ja sitten iski laiskuus. Amalfille ei pääse näppärästi yhdellä siirtymällä kuten Caprille, vaan homma olisi vaatinut vähän enemmän suunnitelmallisuutta ja aikaa. Edellisen illan pitkäksi venähtänyt poreammeilu kostautui aamulla sen verran, että nukuttiin pitkään ja päätettiin jalkautua Alluresta vain Napoliin piipahtamaan. Alla todistusaineistoa yhdestä erittäin väsyneestä matkustajasta.

2015-allureoftheseas-day2-01

Napoli on tosiaan meidän inhokki-listalla ihan kärkipäässä. Kaupunki on karu eikä varsinaisesti hivele silmiä kauneudellaan, vaikka pahimmat roskaongelmat näyttikin olevan ainakin ydinkeskustassa selätetty. Ehkä Napolin rujuutta enemmän kuitenkin häiristee kaupungin yleinen ilmapiiri. Vaikea selittää mikä ilmapiiristä tekee jotekin huonon, se on summa asioita joita aistii. Lisäksi Napolissa on ihan käsittämätön tungos ja kiireen tuntu – käsittämätön jopa siis Italian mittakaavalla. Aina puhutaan Italian hullusta liikenteestä, mutta itselleni Napoli on ainoa kaupunki, jossa ihan oikeasti pelottaa kadun ylittäminen jopa silloin kun suojatiellä palaa vihreä valo.

Summa summarum: me ei lähdetty sen kummemmin Napolin nähtävyyksiä ihmettelemään, vaan suunnattiin suorinta tietä ostoskadulle ja käytiin shoppailemassa. Nyt kun Napolia tuli niin pahasti tässä dissattua niin täytyy mainita myös se, että kauppojen myyjät olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Pari tuntia Napolia oli kuitenkin tarpeeksi, joten nälän iskiessä palattiin takaisin Allureen ja haettiin Park Cafésta wrapit sekä kahvit partsilla nautittavaksi.

2015-allureoftheseas-day2-02

Edessä oli risteilyn ensimmäinen kahdesta formal nightista. Risteilyummikoille muutama selventävä sana aiheesta.

Laivoilla pätevät tietyt pukukoodit, joskin esimerkiksi meidän suosimilla laivayhtiöillä nämä ovat varsin löyhät tai suorastaan olemattomat. Pukukoodit koskevat usein tiettyjä ravintoloita ja illallista, eli siinä missä buffaan voi ryysätä lounaalle shorsit ja flip flopit jalassa, ei tämä välttämättä ole ok illalla MDR:ään (Main Dining Room) suunnatessa.

Allurella muina päivinä pukukoodina oli “casual”, mutta kahtena iltana formal night. Se, miten formaalisti haluaa pukeutua, on toki itsestä kiinni. Naisilla nähtiin kaikkea jakkupuvuista aina “kelpaisi Linnanjuhliin” -tason mekkoihin ja miehille olisi ollut smokkeja vuokrattavana. Me valittiin kultainen keskitie, eli Mika heitti puvun päälle ja itse laittauduin kesäisillä mekoilla.

Ja sitten takaisin asiaan. Ennen illalliselle suuntaamista katseltiin partsilta satamasta lähtöä ja auringonlaskua – jälleen yksi risteilyjen parhaita hetkiä. Jopa Napoli on kaunis kauempaa katsottuna, tämä tuli todettua jo viime reissulla.

2015-allureoftheseas-day2-04

Lähdön jälkeen olikin hyvä suunnata ensimmäistä kertaa MDR:iin syömään. Ruoka ei tietysti ollut samanlainen nautinto kuin edellisenä iltana maksullisessa Chopsissa, mutta hyvää kuitenkin. Eri päivinä Main Dining Roomeissa oli eri teemat, ja tänä iltana oli vuorossa “Jasmine” menu. Valittavana oli siis aina listalla pysyvien klassikoiden lisäksi Aasia-painotteisia annoksia.

Ruoan jälkeen oli pakko käydä hytissä heittämässä korkkarit nurkkaan (voi miehet jos tietäisitte…) ja päätin samalla vaihtaa päälle valkoista illan bileiden teeman mukaisesti. Tarkoitus oli ehtiä käymään GLOW-bileissä, mutta tämä vain 45 minuutin setti ehtikin päättyä meidän vielä nauttiessa alkoholijuomia hytissä.

2015-allureoftheseas-day2-06

GLOWn jälkeen bileet jatkuivat kuitenkin Solariumissa, joten ei hätää. Täällä tapasimme mukavana yllärinä suomalaisen about meidän ikäisen pariskunnan (terkkuja P&J, jos satutte lukemaan!) ja ilta menikin siinä rattoisasti jutellessa ja tanssiessa. Loppuillalta ei kuvia ole, se kertonee kaiken oleellisen. Erittäin onnistunut ilta jälleen takana!

Lauantaina vuorossa oli risteilyn ainoa kokonaan merellä vietetty päivä, sillä seuraavaan satamaan saavuimme vasta sunnuntaina. Monet ovat meiltä kyselleet, että eikö nämä meripäivät ole tylsiä, ja että mitä ihmettä siellä laivalla voi tehdä kun ei satamaankaan pääse. Meripäivät on itseasiassa aivan mahtavia ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken – päin vastoin tuntuu siltä, että jos joku loppuu kesken niin päivästä tunnit. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa, jolloin saatan ehkä päästää Mikankin välillä ääneen. 😉