Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3
Sunnuntai 31.5.2015
Neljännen risteilypäivän oli tarkoitus alkaa seuraavalla tavalla: aikainen herätys, pikainen aamupala Windjammerissa, salille, maihin. Homma ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, nimittäin puhelimen herätys olikin asetettu koskemaan vain arkipäiviä. Kävi siis perinteiset ja nukuttiin pommiin. Barcelonan satamaan ei onneksi ollut sen suurempia suunnitelmia – harmistus olisi ehkä ollut astetta suurempi, jos oltaisiin missattu esimerkiksi ennalta maksettu päiväretki.
Aikataulu meni joka tapauksessa uusiksi ja päätettiin skipata aamusali. Aamupalan jälkeen jalkauduttiin Barcelonan satamaan, josta siirtymä Las Ramblasin toiseen päähän kävi nopeasti shuttle-bussilla.
Joissakin satamissa laivasta pääsee kätevästi kävelemään suoraan keskustaan, mutta tätä virhettä ei kannata yrittää Barcelonassa – ainakaan isojen laukkujen kanssa. Pelkästään satama-alueelle päästäkseen täytyy nimittäin ylittää helvetillisen pitkä ja korkea silta.
Viime syksynä katseltiin säälien muutamia laukkujen kanssa siltaa pitkin tarpovia risteilijöitä, jotka eivät ehkä olleet tätä asiaa ennalta tajunneet. Shuttle-bussi maksaa muutamia euroja ja on kyllä tässä lokaatiossa hintansa väärti. Jos pikkurahasta ei ole puutetta, voi toki ottaa alleen myös taksin.
No mutta takaisin asiaan. Koska viime syksyn risteilyn alku- ja päätepysäkkinä oli Barcelona, saatiin tuolloin suoritettua “kaikki pakolliset” alta pois. Nyt ajatuksena oli nautiskella kaupungin ihanasta ilmapiiristä.
Käveltiin siis pikkukatuja aina “Gaudí-talolle” (tälle on varmaan joku virallisempikin nimi?) asti, ja sieltä valuttiin Ramblasia pitkin takaisin. Käytiin syömässä jätskit. Rentouduttiin. Ja Espanjassa kun oltiin, niin arvaatte varmaan mikä oli päivän tärkein tavoite? No se sangria!
Sangria-tankkauksen jälkeen matka jatkui vielä Maremagnum ostarille. Sunnuntain vuoksi lähes kaikki liikkeet Barcelonassa oli suljettuna, mutta kyseisessä paikassa päästiin sentään vähän kulutushysteriaan käsiksi. En muista ostettiinko tosin muuta, kuin aivan huikea höyrysilitysrauta. Mutta mitäpä sitä ihminen muuta tarviikaan, kuin aivan huikean höyrysilitysraudan!
Nyt kun päivän tavoitteet oli täytetty (lasillinen sangriaa, check, jotain shoppailtavaa, check) oli hyvä siirtyä takaisin Allurelle. Nälkäkin ehti jo iskeä, joten ei muuta kuin myöhäistä lounasta metsästämään.
Tässä kohtaa täytyykin vähän hehkuttaa risteilyn hintaan kuuluvaa Park Caféta, jonka taisin aiemmin mainita vain sivulauseessa. Park Café on Central Parkissa sijaitseva kahvila (t: Captain Obvious), joka on auki päiväsaikaan ja esim. iltapäivisin, jolloin Windjammer ja MDR:t ovat kiinni. Täällä kävimme yleensä vetämässä jotain välipalaa tai lounasta maissa olon jälkeen.
Nyt kuvittele kahvila, jonka vitriineissä on tarjolla jos jonkinlaisia sekä makeita että suolaisia ihanuuksia. Ja sitten kuvittele, että voit vain osoittaa kaikkea minkä haluat ja ottaa ne mukaasi ilmaiseksi! Tarjolla oli myös sipsejä. Ja ne cookiesit! Aaah. Taivas. Eikä siinä vielä kaikki!
Park Cafésta löytyy myös salaattitiski, josta voi itse osoitella salaattiinsa juuri ne raaka-aineet mitä haluaa. Valittavana olevat raaka-aineet ovat toki mallia “perus”, mutta huikeaa silti saada tuunata salaattinsa juuri omaan makuun sopivaksi.
Sitten kun vielä siirtyy viereiseen Central Parkiin nauttimaan salaatista ja auringosta (sekä muutamista cookieseista) niin elämä tuntuu melkoisen voitokkaalta. Toki eväät voi halutessaan kuskata myös hyttiin ja nauttia omalla parvekkeella – tämä on niitä risteilyjen ihania puolia, jälleen kerran.
Syömisen jälkeen oli vihdoin pieni hetki vain olemiseen. Näitä hetkiä risteilyllä tuntuu oikeasti olevan yllättävän vähän, koska aina on joko menossa jonnekin tai valmistautumassa menemiseen – tai vähintään suunnittelemassa sitä. Ja jos ei ole menossa tai valmistautumassa menemiseen, on todennäköisesti syömässä.
Hetken lepuuttelun jälkeen päätettiin tehdä viikon toinen ryhtiliike ja suunnata salille, joka aamulla jäi välistä. Barcelonasta kyytiin oli astunut uusi noin neljäntuhannen ihmisen lössi, joilla oli juuri alkamassa pakollinen muster drill.
Muster drill järjestetään jokaisen risteilyn ensimmäisenä päivänä, ja tällöin täytyy siirtyä määrättynä aikana hyttikohtaisesti määrättyyn paikkaan kuulemaan turvallisuuteen liittyviä ohjeistuksia.
Muster drill kestää maksimissaan noin puolisen tuntia ja täytyy järjestää joko ennen satamasta lähtöä tai välittömästi sen yhteydessä. Tämä homma ei siis ole laivayhtiöiden keksimä juttu matkustajiensa ärsyttämiseksi, vaan ihan ylemmältä taholta tuleva määräys.
Meillä kyseinen muster drill oli ollut omana lähtöpäivänämme Roomassa, joten pääsimme vapaasti sniikkaamaan salille (jossa muuten myös oli joillakin juuri muster drill alkamassa). Salin jälkeen ehdittiin vielä partsille katsomaan laivan lähtöä satamasta, ja illalliselle suunnattiin uusien tuttavien P&J:n kanssa.
Me ei Mikan kanssa olla kovin aktiivisia mitä laivalta löytyvien eri esityksien katsomiseen tulee – risteilyillähän olisi tarjolla jos jonkinlaisia akteja aina stand-upista musikaaleihin. Tänä iltana tehtiin kuitenkin poikkeus ja päätettiin lähteä P&J:n houkuttelemana katsastamaan ulkoilmateatterissa esitettävä OceanAria. Ja ihan hyvä että päätettiin, koska erilaisia uimahyppyjä ja temppuja sisältävä esitys oli varsin viihdyttävä! Lisäfiilistä hommaan toi se, että esityksen ohella pystyi nauttimaan upeasta auringonlaskusta.
Illan lopuksi käytiin vielä yksillä drinkeillä tunnelmallisessa Central Parkissa. Tämän jälkeen olikin hyvä suunnata suht ajoissa nukkumaan, sillä seuraavan päivän satamaan meillä oli poikkeuksellisesti suunnitelma valmiina…
