Lue myös aiempi osa: Pre-cruise

Torstai 28.5.2015

Eli päivä jolloin astuimme laivaan! Aamupäivän taskina oli selviytyä Roomasta laivan varsinaiseen lähtöpaikkaan, eli Civitavecchiaan. Noin 80 kilometrin päässä Roomasta sijaitseva Civitavecchia on väkiluvultaan suunnilleen Kotkan kokoinen satamakaupunki, joka on aika tyypillinen pit-stop Välimeren risteilyillä. Suoraan Roomaan kun laivat eivät sattuneesta syystä pääse.

Aamupala hotellilla oli taas mallia “miksi edes vaivauduin” (= pullamössöleipää ja ei juuri muuta) joten ei jääty sen suuremmin hotellille hengaamaan vaan otettiin suhteellisen ajoissa suunta kohti laivan herkkutiskejä. Edessä oli jälleen siis lyhyt päivälenkki Terminille, josta hyppäsimme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ja oikeaan suuntaan matkalla olevaan lähijunaan. Tai ei niinkään hypätty, vaan raahauduttiin noin 50 kilon kantamuksien kanssa. (Note-to-self: viikon reissulle voi pakata vähän kevyemmin.)

Junamatka Civitavecchiaan sujui jälleen Italian malliin näpsästi, mutta Civitavecchian päässä sai hieman ihmetellä ennen kuin selviydyttiin satamaan asti. Muutamia(satoja) reippaita marssiaskelia ja kaksi eri bussikuljetusta se vaati, mutta lopulta löydettiin tiemme risteilyterminaaliin.

Turvatarkastukset ja pakolliset paperihommat terminaalissa hoitui mukavan jouhevasti, koska risteilyn ns. virallinen lähtö- ja paluupaikka oli Barcelonassa. Civitavecchiassa laivaan astui siis vain about 500 henkilöä, kun taas Barcelonassa populaa vaihtui suunnilleen neljätuhatta enemmän. Check-in hommat suoritettu, ja sitten itse laivaan!

Varsinainen lähtö satamasta oli vasta illalla, mutta laivaan kannattaa toki mennä ajoissa jo päivällä jos haluaa esim. pihistellä lähtöpäivän ruokailuissa – laivalla kun ruoat kuuluvat erikoisrafloja lukuun ottamatta hintaan.

Lisäksi puolityhjässä laivassa on hyvä käydä tsekkaamassa mestat, ennen kuin kaikki loputkin matkustajat ryysäävät paikalle. Win-win!

Ensikosketus Allureen matkojen, check-innausten ja muun häsellyksen jälkeen oli lopulta siinä klo 14 kieppeillä. Ensireaktio puolestaan oli mallia “WAU”. Vielä viikon laivalla olon jälkeenkin oli vaikea käsittää sen kokoa, joten voitte uskoa ensisilmäyksen paikkoihin olleen vähintäänkin hiljentävä kokemus.

Allure on myös jotenkin uskomattoman kaunis laiva – ja käsittämättömän siisti! Sivuhuomiona: En muista ehkä koskaan nähneeni missään niin hyvässä kunnossa olevia yleisiä wc-tiloja, että täytyi ihan kaivaa kamera esille ja taltioida nämä. Kyllä, kuvasin laivalla vessoja. I think I’m turning Japanese. Ps. Alla ole kuva ei sentään ole mainittu wc-räpsy. Vaikka olisihan se kiva jos vessassa tarjoiltaisiin shampanjaa ja voisi shoppailla Michael Korsia. (Laivayhtiöille tiedoksi: idean saa varastaa.)

Erityiseksi suosikiksi risteilyn aikana muodostui laivan keskeltä kasikannelta löytyvä Central Park, joka siis on pieni “puisto” keskellä laivaa. Central Parkin reunuksilla on muutama liike (mm. Coach) sekä useita ravintoloita. Päivällä “puiston” lepotuoleissa oli kiva löhöillä auringosta nauttien, ja illalla taas nautittiin monet tunnelmalliset illalliset ravintoloiden terasseilla. Näinä hetkinä oli todella vaikea käsittää olevansa laivassa keskellä Välimerta!

Alluren tarjonnasta lisää myöhemmissä postauksissa, eli nyt takaisin päivän vaiheisiin. Laivaan astumisen jälkeen vietiin käsimatkatavarat hyttiin ja suunnattiin etsimään purtavaa.

Varsinaiset isot matkalaukut luovutetaan pois terminaalissa ja ne toimitetaan ensimmäisen iltapäivän/illan aikana käytävälle hytin eteen, eli tämän vuoksi kannattaa ottaa käsimatkatavaroihin ekan päivän aikana tarvitsemansa tavarat.

Kaikeksi onneksi Windjammer eli laivan buffa oli vielä auki, joten päästiin heti nauttimaan kaikista herkuista. Tässä kohtaa osattiin vielä pysyä melkein kohtuudessa ja syödä terveellisesti, tästä alla kuvakin todisteena. Samaa ei voi sanoa risteilyn muista aterioista…

Pikaisen ruokailun jälkeen lähdettiin kiertämään laivaa. Hetki siinä menikin, että oli kaikki tärkeimmät paikat käyty läpi. Toisaalta se täytyy mainita, että Allure on suuren kokonsa ohella myös uskomattoman selkeä laiva toisin kuin ehkä voisi ajatella. Hyvin nopeasti siis oppi suunnistamaan paikasta toiseen, ja tämän myötä ainakin itse tunsin oloni tosi kotoisaksi.

Mua pelotti etukäteen, että joutuisin soittelemaan Mikalle hätäkutsuja milloin mistäkin päin laivaa kun en löytäisi takaisin hyttiin. Mutta tämä osottautui täysin turhaksi peloksi, ja tällainen tohelokin osasi pyöriä ympäri laivaa omia aikojaan. Osin tässä auttoi toki sekin, että meidän hytin sijainti oli aivan optimaalinen laivalla liikkumista ajatellen.

Ensimmäisen päivän kunniaksi me päätettiin käydä korkkaamassa myös laivan sali. (Ja hyvä niin, koska myöhemmin viikolla sali jäi melkolailla kakkoseksi kaikille muille aktiviteeteille…) Salista ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin se, että vapaita tankoja tai foam rollereita ei ollut saatavilla. Mutta hyvät treenit saatiin aikaiseksi, eikä salilla varsinaisesti joutunut omasta tilasta taistelemaan.

Salin jälkeen Mika kävi hakemassa buffasta naposteltavaa sillä välin kun itse yritin saada itseäni edustuskuntoon. Laukutkin saapuivat kätevästi ennen illallista, joten saatiin napattua yksi laivalle tuoduista viinipulloista mukaan illalliselle. Oltiin varattu perinteen mukaisesti ekalle illalle pöytä pihviravintolasta (Chops Grille) ja saatiin siis nauttia Central Parkissa hämärtyvästä yöstä.

Illallisen jälkeen lisää yleistä hengailua laivalla, ja sitten olikin jo toisen risteilyperinteen vuoro: HOT TUB! Allurella kivana yllärinä tuli se, että allasosasto oli käytettävissä ympäri vuorokauden. Aiemmilla NCL:n matkassa tehdyillä risteilyillä viimeisetkin porealtaat on laitettu kiinni siinä puolenyön kieppeillä, joten tämähän oli aivan luksusta. Ekana yönä taidettiin lillua kuohuissa johonkin lähemmäs kahteen asti. Tämä on risteilyjen ihan ehdottomasti parhaita juttuja!

Ihana, ihana ilta siis. Loppuyön vaiheet ovat hieman hämärän peitossa – väsymyksen, jännityksen ja viinin yhteissumma teki tehtävänsä. Mutta kuvista päätellen pizzaa on ainakin käyty hakemassa vielä hiukopalaksi (lisää risteilyn parhaita puolia: ruokaa on saatavilla aina, kellonajasta riippumatta) joten ilmeisesti sieltä porealtaasta lopulta selviydyttiin takaisin hyttiin nukkumaan. Aamulla olikin uusien seikkailujen vuoro.