Aiemmat osat: Pre-cruise, Päivä 1, Päivä 2
Lauantai 30.5.2015
Miia antoi mullekin vuoron tarinoida, hurraa!
Kolmantena päivänä koitti vihdoin minun henkilökohtainen suosikkipäiväni risteilyillä, meripäivä. Vastoin ennakko-odotuksia, risteilyelämä on osoittautunut varsin tapahtumarikkaaksi ja tekemistä riittää aina enemmän kuin aikaa ja energiaa. Siksi meripäiviä tuleekin odotettua tosi paljon. Merellä ei ole kiire mihinkään eikä ole pakko tehdä mitään, voi nukkua pitkään ja istua parvekkeella jalat ylhäällä lukemassa kirjaa – tai vaan katsella ohitse lipuvaa horisonttia.
Tosi kiireisen ja stressin täyttämän kevään jälkeen loma vasta kunnolla pääsi alkuun meripäivän aamuna. Sellaisen läsnäolevan ja rauhallisen olon kun pystyisi saavuttamaan arjessakin, niin kylläpä elämä olisi kevyttä!
Aamupalaa tarjoillaan yleensä klo 11 asti ja me herättiin juuri sopivasti siihen, että ehdittiin vielä aamupalalle. Laivalla on varsin rento meininkin ruoan kuskaamisessa ulos ravintoloista, joten me yleensä napataan buffasta lopuksi kahvit mukataan ja kuskataan ne hyttiin. Päivä lähtee rennosti käyntiin, kun siemailee aamukahvia oman parvekkeen rauhassa.
Miialla oli suunnitelmana myös ottaa aurinkoa parvekkeella, mutta harmillisesti oli valittu hytti tyyrpuurin puolelta, joka jäi varjoon, kun laiva kulki länteen. Aiemmin matkaa suunnitellessa katsottiin hytti juurikin meripäivän auringon takia paapuurista, mutta varsinainen varaus tehtiin myöhemmin ja siinä varaushuumassa tämä seikka unohtui kokonaan.
Hytti kannattaa varata niin, että meripäivänä on aurinkoon päin. Allure of the Seasin kannella keulassa on Solarium-niminen auringonottoalue, joka oli selvästi tähdätty satamissa joko etelään tai länteen auringon maksimoimiseksi. Tämänkin takia Allurella paapuurin puolen hytit saa enemmän aurinkoa.
Kolmen aikaan oli edessä jo ennen risteilyä varattu viininmaistelu, joka tiedettiin aiempien kokemusten perusteella hauskaksi kokemukseksi. Alluren maistelutilaisuudessa oli tarjolla neljää eri Bordeaux-viiniä, joista kolme punaviiniä ja kaikki vähän eri hintaluokista. Harmillisesti ranskalaiset viinit ei ole oikein meidän makuun.
Lisäksi mukana oli maistelulautanen eri juustoja, hilloketta, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Erityisesti juustoista on mainittava jo ensimmäisen risteilyn Chef’s Tablessa suosikiksi noussut ranskalainen Boursin-tuorejuusto, jota saa valitettavan huonosti Suomesta – Lentävän Lehmän juustoliikkeestä sitä voi löytää muutaman kerran vuodessa, vaikka Ranskassa se on joka ikisen marketin hyllyssä.
Hintaa kokemuksella oli vajaa 40 dollaria per henkilö ja hintalaatusuhde oli ihan OK – NCL:n vastaava oli muistin mukaan halvempi ja viinejä oli kuusi, joskin siellä ei ollut juustoja mukana.
Viininmaistelun ohjelma on puolivapaa. Paikallinen sommelier opettaa viiden ässän (see, swirl, smell, sip, savor) tekniikan, kertoo viineistä taustaa ja opastaa vähemmänkin kokeneita viininnautiskelijoita. Lisäksi viinejä yhdistellään eri ruokien kanssa ja testaillaan miten joku juusto saa viinin maistumaan paremmalta ja joku toinen pahemmalta. Tämäkin kerta laajensi omaa viinikokemusta taas entisestään ja sai tajuamaan, että joskus voisi myös miettiä mitä viinejä ja juustoa herkutteluun ottaa, eikä vain randomilla niin kuin tähän asti.
Valitettavasti edellisillan raju bailu painoi vielä sen verran, että viini ei oikein maistunut. Miia jopa jätti osan viineistä juomatta, tällaista ei ole tainnut koskaan ennen tapahtua! Tilanteen dramaattisuutta lisäsi entisestään se, että osa viininmaistelun varanneista eivät saapuneet paikalle, joten ylimääräisiä valmiiksi kaadettuja viinilaseja oli runsaasti. Näitä viinejä olisi saanut vapaasti “maistella” paikalla olleet, mutta kun ei pystynyt, niin ei pystynyt.
Kärsivin ilmein katsoimme, kun sommelier ja tarjoilija kaatoivat koskemattomia viinilaseja hylkykannuihin ja juustoja roskiin. Tämä oli suomalaiselle luonteelle niin rankka kokemus, että otimme tästä opiksemme ja seuraavaan viininmaisteluun valmistaudutaan niin, että jokainen ylimääräinen tippa pelastetaan. Lopuksi lähdimme paikalta siinä toivossa, että hylkyviinit päätyisi edes viinibaarin sangriaksi. Huhhuh.
Meripäivän voi viettää myös aktiivisemmin. Meidän valinta yleensä on levätä meripäivänä, että jaksaa sykkiä satamissa, mutta näinä päivinä laivalla on auki oikeastaan kaikki. Salilla ja spassa on paljon eri aktiviteetteja tarjolla, luistelukenttä ja kiipeilyseinät ovat koko päivän auki, urheilukentillä järjestetään turnauksia, live-bändit veivaa settejä pitkin päivää ja teatteri- ja komediaesitykset pyörii. On bingoa, musavisoja, shoppailutarjouksia, pokeriturnausta, Michael Jackson -tanssikoulua ja vaikka mitä. Myös meripäivän voi sykkiä paikasta toiseen, jos haluaa.
Viininmaistelun jälkeen alkoi hieman väsy painaa, mutta ennen hyvin ansaittuja päikkäreitä päätiin käydä kävelemässä ympäri laivaa ja tutkailemassa nekin paikat, mitkä ekana päivänä jäi välistä, kuten kasino. Kumpikaan meistä ei ole innokas uhkapelaaja, mutta kasinon tunnelma on hauska ja sen läpi tuleekin usein käytyä kävelemässä ja ihmettelemässä menoa.
Miia elätteli edelleen toivetta auringonotosta, joten käytiin tarkastamassa meno myös kannella. Vaikka jengiä laivassa on paljon, niin tilaa auringonotolle olisi löytynyt runsaasti. Joskin tilaa teki varsin kova ja viileä tuuli, joka sai myös meidät vetäytymään kohti omaa hyttiä. Kesäkuun alku on Välimerelläkin toisinaan vähän viileä, tosin huomattavasti lämpimämpi kuin keskimääräinen kotimainen juhannus.
Hytissä napattiin reilun tunnin päikkärit, joka oli taas kerran varsin hyvä ratkaisu. Rankka edellisilta tuli nollattua ja illalla jaksoi taas pukeutua hyvin ja hengailla laivalla. Laiva oli illalla aika rauhallinen, koska suurimmalle osalle laivasta tämä oli risteilyn viimeinen ilta – seuraavan päivän Barcelona on laivan pääasiallinen lähtösatama. Tästä heräsikin ajatus, että näin risteilyn keskeltä mukaan astuminen on oikeastaan kivaa. Itsellä on hyvä meno vaikka muu laiva masistelee pois lähdöstä ja vastaavasti omana viimeisenä päivänä laivalla muilla on hyvä meininki, joten itsekään ei sitten vaivu niin synkkyyteen.
Illallinen nautittiin taas American Iconissa, eli risteilyn hintaan kuuluvassa dining roomissa ja loppuilta kruunattiin kuinkas muuten kuin hot tubissa tähtitaivaan alla!
Välimerellä saattaa öisin olla hippasen viileää, varsinkin tuulisella kannella. Hyttisiivoojalta kannattaa pyytää kylpytakit hyttiin, jottei vilustu poreammeesta hyttiin hiippaillessa.
